Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Tatjana Semečkina.
Tuulikki
genre: Tale
Source:
Oma mua. № 23, 2023, p. 11
Tatjana Semečkina
Tuulikki
Karelian Proper
New written karelian
Avaruošša, kylmän ta lämpimän ilman välissä, ilmešty pieni hellä tuuli, Tuulikki. Hiän laškeutu muan pinnalla ta rupesi kaččelomah muan kaunehutta ta šen elämyä.
Näköy – joven čuururannalla lapšet ollah uimašša, ka pieni pilvi on peittän päiväsen. Tuulikki täyttä voimua puhalti ta pilvi lenti pois. Tuulikki rupesi leikkimäh lapšien kera: työnti ualtoja, läikkäsi vettä heijän piällä. Oli še lapšilla iluo pärškyttyä jovešša. Šiitä lapšikarja heittäyty lämpimällä hiekalla ottamah päivänpaistuo.
Tuulikki lenti ielläh. Näköy – hänellä vaštah tietä myöten matatah neiččyöt. Tuulikki, kuin paha poika, rupesi tupruttamah tyttöjen tukkija, vetelömäh mekkojen helmoja. Neiččyöt nakruon lähettih juokšomah ielläh tietä myöten. Tuulikki šiepallutti yhen tytön kiäštä šulkkupaikan ta läksi vihurina pölyö noštelomah poikki tietä.
Jo Tuulikissa nousi voimua. Hiän lenteli ieš-tuaš ta kaččeli šinne-tänne. Näköy – šuuren järven rannalla naiset vuatteita peššäh ta riputellah nuoralla. Tuulikki kapšahtu apuh pyykkie piekšelömäh. Naisien pešömät vuattiet hyvin ruttoh kuivettih. Kyllä naiset oltih kiitolliset lämpimällä, hellällä tuulella.
Muan pinnalla oli kuumuš. Termällä šeiso pol’ničča, missä kipiehiset ta liäkärit vaivauvuttih äkieštä. Kaikki ikkunat tai ovet oltih auki. Oli niin kuuma, jotta kärpäsetki muattih ikkunojen lasilla. Jo voimakaš Tuulikki lenti pol’ničan šiämeh ta rupesi mellakoimah läsijien huonehissa. Ruatajat juoštih panomah ikkunoja kiini.
Tuulikki piäsi pois pol’ničašta ta vihurina nousi ylähäkši taivahah. Šiinä möllötti pieni vihmapilvi. Tuulikki tuprahutti šen muan šuuntah. Pöläštynyt pilvi vihmana kuatu pol’ničan piällä. Šielä elämä virkisty ta ihmiset šuatih henkähtyä kuumuošta.
Šiitä Tuulikissa nousi šuuri voima. Še enämpi ei ollun pieni hellä tuuli, ka še oli voimakaš myršky. Hiän nošti šuurie ualtoja järvillä ta pölyrattija teillä. Ka voima vain kašvo, še oli jo rajumyršky: upotti merellä laivoja, kuato puita mečäššä, kiänti autoja kaupunkissa, kisko kattoja taloista.
A tiijät vet šie, jotta konša pitälti mellakoičet, ni šiitä voima ruttoh loppuu. Näin šattu ni Tuulikilla. Hänen voima mäni männeššäh. Tuulikki jäi elämäh pohjosen meren rannalla ta aina muisteli niitä aikoja, konša hiän oli vielä pieni hellä tuuli.