Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Bokki da vuonaine
genre: Tale
Source:
Oma mua. № 45, 2023, p. 11
Bokki da vuonaine
Livvi
New written Livvic
Mongoulien rahvahan suarnu
Niityl käveltih bokki da pieni vuonaine. Net kaikkiel oldih yhtes, dai vanhu bokki ainos laski nuordu vuonastu parembale kohtale, kus heinäine oli hienombi, kus oli muga äijy piendy valgiedu kukkastu, ga loittonsah net vallotettih kui lumi.
Konzu žiivatat syödih kaiken
heinän, vanhu bokki sanoi vuo-
nazele:
– Jiä täh kodvazekse, minä lähten eččimäh sinuh näh parembua niittysty. Täs sinul kelloine. Ku midä pahua roinnou, soita kellostu.
Vanhu bokki riputti vuonazele kaglah kellozen. Kelloine oli vaskine, pyörei, čomaine. Bokki lähti.
Ei se ehtinyh loitos ni mennä, ga jo kuuli kellozen iänen. Bokki pöllästyi – a gu hukat tullah vuonazeh da terväzeh juoksi sidä piästämäh. Tuli, kaččou – ni yhty hukkua nikus ei nävy.
– Mibo rodih? pöllästyksis kyzyi bokki. – Miksebo abuh kučuit?
– Kärbäine tuli sorkal istumah, aja se iäres, vastai vuonaine. Bokki čakkai vuonastu da lähti iäres.
– Ilmai hädiä älä soita kellostu! sanoi vuonazele lähtijes.
Ei se ehtinyh loitos ni mennä, ga jo kuuli kellozen iänen, dai juoksi tuaksepäi vuonazelluo. Tuli, ga vuonaine seizou silmät kirčistyksis.
– Mibo nygöi? kyzyi vuonastu bokki.
– Pölyine silmäh ugodi, vastai vuonaine, – ota se iäres!
Bokki otti pölyzen vuonazen silmäspäi:
– Ilmai hädiä älä soita kellostu!
Ei bokki ehtinyh loitos ni mennä, ga jo kuuli kellozen iänen. "Maksanougo juosta?" ajatteli bokki, ga ei tirpanuh, juoksi vuonazelluo.
Tuli, kaččou, ga vuonaine viruu, heinästy märehtiy.
– Misbo on dielo? kyzyi bokki. – Uvvessahgo tyhjiä kučuit minun?
– Kuivu heiny bokkah tartui, puistalda, vastai vuonaine. Suutui bokki.
– Iče puista! sanou. – Opi vai vie kerdu minuu tyhjiä kuččuo!
Dai lähti.
Hätken käveli bokki mäin tagua paimendusmuadu valliččemas. Väzyi vanhu, vieri bokalleh kodvazekse. Vaste silmät ummisti, kuulou kelloine soittau! "Uvvessah nareko kuččuu minuu," suutui bokki dai uinoi.
Ga kelloine vai helizi da helizi, terväh bokki jo kuuli koiriengi haukundan.
"Midä sie ollou?" lähti juoksemah bokki.
Tuli, nägöy – koirat jo ajettih hukan, vuonaine seizou da särizöy: odva vai hukku ei syönnyh.
Kačoi bokki vuonazeh da sanou:
– Olitgi ozakas, gu kerras koirat abuh tuldih, eiga istuzit hukal vačas. Älä tyhjiä nikonzu soita kellostu!
Kiändi L’ubov’ Baltazar