VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Irina Zaitseva. Vladimir Volkov: “Elämä on tosi mielenkiintoni asie”

Irina Zaitseva

Vladimir Volkov: “Elämä on tosi mielenkiintoni asie”

Karelian Proper
New written karelian
Vladimir Volkov on šyntyn 26. heinäkuuta 1948 Tverin Karjalan ihan šyväimeššäTolmačun kyläššä. Šilloin še oli Novokarel’skii-piirin hallintokeškuš, ka vuotena 1956 piiri likvitoitih.

KARJALAISET INTELLIGENTIT
Miun vanhemmat oltih šivistynyöt ihmiset.
Tuattoni Vasilii Ivanovič Volkov oli Karel’skaja pravda -lehen ta toisien lehtien toimittajana. Muamoni Anna Mihailovna Mihailova oli opaštajana. Vanhempani mäntih yhteh vuotena 1934. Vuotena 1938 "Karjalaisen jutun" rajoissa tuatto vankittih, a vuotena 1941 hänet työnnettih rintamalla. Šamašša joukošša tuaton kera oli 18-vuotini F’odor Sinitsin, miun tulijan naisen tuatto. Stalingradin taistelušša miun tulija appi mänetti šilmän, tuli šovan invalidiksi. Tuatto myöšty kotih 1947, ta enši vuotena olen šyntyn mie, perehen viimeni lapši. Vuotena 1956 tuatto reabilitoitih. Hiän eli 95 vuotta, kertou Vladimir Volkov.
Olin liijan tietohimosena, kyšelin tuattuo ta hiän käršivällisešti šelitti miula eri aseita. Kerran tuatto otti miut kirjapainoh, še jäi miun mieleh, varšinki paperie leikkuaja šuuri koneh, muistelou miun pakinakaveri.
Vladimir Vasiljevičin lapšuon aikana Tolmačušša kaikin paistih karjalakši. Vanhemmat paistih keškenäh karjalakši, ta poika ymmärti arkipäiväistä pakinua. Vuotena 1955 Vladimir mäni enšimmäiseh luokkah.
Viime luokašša mie tulin kaveriksi P’otr Lisitsinin kera. Hänen kantatuattojen, kulakkien omaisuš takavarikoitih, a miun tuatto kuulu puoluveheh. Kaččomatta šiih meilä oli tosi lämpimät šuhtehet, koroštau Vladimir Volkov.

OPAŠTUMINI PETROSKOISSA
Koululaisena Vladimir oikein tykkäsi istorijua.
Šen takie nuori mieš piätti piäššä Petroskoin valtijonyliopisson istorijalliseh tietokuntah. Šilloin Kalininkaupunkissa ei ollun šemmoista. Vladimir kiitettäväšti šuoritti enšimmäisen tutkinnon, ka ei pärjännyn ainehkirjutukšešša. Šilloin oli šuuri kilpailu. Tuttavat n’euvottih hänellä piäššä iltaošaštoh ta ruatua. Näin i šattu. Nuorukkaini opaštu ta ruato kivityömiehenä, a myöhemminkašvattajana ta pihanpuhaštajana.
Šamah aikah Pet’a Lisitsin ei piäššyn opaštumah Moskovah ta mie kerroin yštävällä, jotta Petroskoin yliopisson tevollisušta siviilirakentamisen tietokuntah otetah vaštah lisäopaštujie. Pet’a tuli. Elämä mäni tosi hyvinmeilä oli ihana ašuntola, mie haraššin hiihtämistä, ta vanhemmat autettih milma. Löysin aikua ilonpitohki. Pet’a Lisitsinin šeukku oli Aleksandra Punžina. Kävimä kostih hänen luokše. Aleksandra Vasiljevna juotti meitä čäij yllä ta kerto karjalan kieleštä, lämpimäšti muistelou Vladimir Volkov.
Kerran, konša nuori Vladimir vietti kešälomua Tolmačušša šattu merkillini tapuamini.
Mie halkasin halkuo ta yhtäkkie ilmešty oikein kaunis neičyt. Hänellä oli tuuhakka tukka ta muššat šilmät. Hiän näytti ajatukšelliselta. Mie ihaššuin häneh! Mie tuaš läksin Petroskoih, a konša myöššyin, ni kaimasin hänet ta myö kohta mänimä yhteh, kertou miun pakinakaveri.
Lopetettuo yliopisson Vladimir myöšty Tolmaččuh, missä ruato istorijan opaštajana koulušša. Šiitä hyö naisen kera šiirryttih Lihoslavlih, missä mieš niise ruato opaššukšen alalla.

KARJALAN KIELI ON KUIN PALAPELI
1990-luvulla ta myöhemmin yheššä P’otr Lisitsinin kera ta yksin Vladimir Vasiljevič harrašti muanviljelijän taloutta, kašvatti potakkua ta möi Moskovašša.
Venäjän piäkaupunkissa Vladimir Volkov tutuštu ušeih huomattavih ihmisih, kumpasien luvušša on ohjuaja Geral’d Bežanov, tietomiehie, keneralija. Eryähänä päivänä Vladimirin kylätalo palo ta mieš jätti muatalouven.
Vladimir Vasiljevičilla ta Valentina F’odorovnalla on Jevgenii-poika ta Vladislav-punukka. Molommat eletäh toisissa kaupunkiloissa.
Ennein pandemijua ruavoin vesijohtoašemalla, ka pandemijan aikana kovašti läsiyvyin ta jätin työn. Olen eläkkehellä. Elämmä Valentinan kera Lihoslavlissa. Kaupunki mäneštyy, kehittyy. Miun naini on 70 vuotta vanha, hiän opaštau matematiikkua V’oski-kylän koulušša. Miun naini tietäy karjalan kieltä paremmin, kuin mie. Mie äijän luven. Lempitevokšeni ollah Ernest Hemingwaynin "Kenellä kellot šoitetah", Aleksei Tolstoin "Petri Enšimmäini", Jevgenii Jevtušenkon runot. Käyn karjalan kielen kurššiloilla Tverissä. Vaikka miun vanhemmat oltih karjalaiset intelligentit, ka miun muamonkieli on venäjä. Karjalan kieli on miula kuin palapeli, kummaista haluon kovota, šanou Vladimir Volkov.
Miušta elämä on tosi mielenkiintoni asie, oikein tykkyän šitä, lisyäy Vladimir Vasiljevič meijän pakinan lopušša.