VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Orava, Kinnaš ta Niekla

Orava, Kinnaš ta Niekla

Karelian Proper
New written karelian
Karjalaini starina

Oli ennein kolme velleštä: Orava, Kinnaš ta Niekla.
Lähettih hyö kerran mečällä. Tulou kolme tienhuarua. Orava, vanhin vellekšistä, šanou:
Kaikin lähemmä eri teitä.
Ken mitä šualista šuanou, šiitä huhuou toisie.
Niekla kun käveli vähäsen tai löysi tervaškannon. Niekla alkau huhuta:
Kiijä, kiijä, Kintahaisen,
Oravaisen, oikuttele!

Niekla-rukka löyvön löysi,
šai šuuren šualehen!

Kinnaš ta Orava juoštih Nieklan luo.
Mie löysin tervaškannon, Niekla šanou.
Mi šualis tämä nyt on. On noita tervaškantoja täyši meččä!
Vanhemmat vellekšet piekšettih vähäsen Nieklua. Lähettih tuaš eri teitä. Niekla mänöy vähäsen matkuašattuu vaštah vesilampi. Hiän tuaš huhuomah:
Kiijä, kiijä, Kintahaisen,
Oravaisen, oikuttele!

Niekla-rukka löyvön löysi,
šai šuuren šualehen!

Tultih Kinnaš ta Orava:
Mitä šie nyt löysit?

Ka mie löysin vesilammin.
Hyö tuaš Nieklua piekšämäh, lyömäh. Ta vielä tolkutetah:
Šiinä šiula šuurešta šualehešta, kun on vesilampi!

Erotah tuaš eri huaroilla.
Niekla mänöy šuon laitah. Kaččouka šuolla on petrakarja, kortehta šyyvväh. Niekla mänöy mättähällä, kaikkein šuurimman petran eteh, ta pistäytyy korttehen šiämeh. Šuuri petra šöi korttehen tai nielasi Nieklan šen keralla, niin ni kuoli heti paikalla. Niekla hypähti ta tuaš ni alko karjuo vellijäh:
Kiijä, kiijä, Kintahaisen,
Oravaisen, oikuttele!

Niekla-rukka löyvön löysi,
šai šuuren šualehen!

Kinnaš ta Orava paissah:
Emmä lähe enämpi, tuaš Niekla tyhjäh kuččuu, löysi mihnih kannon.

Niekla huhuou uuvveštah:
Kiijä, kiijä, Kintahaisen,
Oravaisen, oikuttele!

Niekla-rukka löyvön löysi,
šai šuuren šualehen!

Ei ni kuin Kinnaš ta Orava kuunnella. Niekla huhuou vielä i kolmannen kerran šamalla keinoin.
No, pitäy lähtie! Tullah:
Mi šualis šiula nyt on?

Niekla šanou:
Ettäkö niä, mie petran löysin.

Petra venyö kellottau mättähällä.
Kinnaš ta Orava ihaššuttih, šilitetäh Nieklan piätä:
Kylläpä olet, veikkosen, hyvä, kun nyt tämmösen šualehen šait!

Otettih ta nylettih še petra.
Nyt pitäis miän ruveta lihua keittämäh, ka ei ole meilä kattilua.
Niekla šanou Oravalla:
Šiula kun on terävät kynnet, ni mäne šie kiso tuohta.
Luajimma tuohešta kattilan ta šillä keitämmä lihua.
Orava toi tuohta. Niekla ompeli tuohešta ropehen kattilakši.
Ka eihän meilä ole vettä, šanotah. Mistä myö nyt vettä šaisima?
Niekla šanou:
Löysinhän mie vesilammin, šielä on kyllä vettä!

Kinnaš kävi vettä.
Eihän meilä ole puita halokši, millä lihoja keittyä, šanotah.
Niekla tuaš ni šanou:
Löysinhän mie tervaškannon.

Tuotih hyö še tervaškanto, šuatih halkuo, ruvettih keittämäh. Keitettih hyö ne lihat, šyötih kyllälti ta loppuset vietih kotihis.
Vielä nyt niitä lihoja šyyvväh, kun ei liene loputtu!