Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Remšujeva Santra .
Papin lakin starina
genre: Tale
Source:
Oma mua. № 47, 2024, p. 11
Santran starinan kirjutti punukka Maikki Remšujeva
Remšujeva Santra
Papin lakin starina
Karelian Proper
New written karelian
Tätä starinua Kyyrö-Matti ilmasen ikäh šano lapšilla.
Kun oli ennein saltatta. Petri Pervoin aikana 25 vuotta piti armeijašša sluušie. Eihän ne kaikki eletty niin pitälti, šovilla äijän mäni. Eräš saltatta tiältäkö oli Karjalašta, vain mistäkö muuvvalta šyrjäpaikoista, sluuši šen 25 vuotta. Häntä piäššetäh pois šieltä armeijašta. Hänellä ei ollun tietuo, jotta onko šielä i kotie eli kontuo. Ei tiijä minne hiän nyt on hyvä? Annettih eväštä hänellä matkah ta monieš kopeikka rahua. Ta mäne tervehenä, hospoti plahoslovi!
No, lähtöy hiän šieltä matkuamah. Aštuu ta aštuu. Ajattelou:
"No millä poloni poika rupien piätäni elättämäh? Kun en šuata i mitä ruatua, muuta kun tuota pissualie kantua. En ole ijäššäh mitänä ruatan, paraš ikä on männyn pissualie kantuas’s’a. En šuata i mitä ruatua, mihi mie olen nyt hyvä? Muuta kun kyšymäh vain."
Matkuau šielä, matkuau. Kaččou, kun tiellä kiiltäy.
"No mi ilmani čuuto tuošša kiiltäy niin kaunis?"
Potkiu šitä. Ka šieltä noušou papin lakki. Šieltä mullašta. Hiän šen kopistelou hyväkši ta panou piähäš. Ka juštih on hänellä. A tukat kun on ne kašvettu pitäkši, vain pikkuni niitä on lyhennelty ta parta on jotta vyön alla täyttäy. Lätäkkö on šiinä tiepuolešša. Kačahtau šiihi lätäkköh.
"Ka miehän olen niin kun pappi! Kun piäsisin šemmoseh paikkah, missä pappie tarvitah, ni papiksi mie i rupiesin. Šitä mie voin ruatua, kun en ruumillista työtä šuata."
Aštuu ielläh. Vähäsen jo niin kun piristyy, moušot hiän löytäy i paikan. Mänöy, kuin pitän aikua männöy. Kaččou, hyvin kaunehella kankahaisella on kirikkö.
"Onkohan tuošša pappi?" tuumiu ičekšeh.
Tienpuolešša on pieni mökkini. Mänöy, ristiy šilmät ta tervehyön luatiu. Yksi akka on talošša eläjyä:
– No tule, mušikkaisen, terveh. Mistä tulet ta minne matkuat?
– Ka en mie häntä tiijä tieni miäryä, ka tuošša on kirikkö, onko teilä i pappi? Mie papiksi rupiesin.
– Ei ole. Kolme vuotta on aikua pappi kuollun. Papin tarvis meilä ois, ka pitäis kylän vanhimpie kerätä ta sovietuija.
No, akka juokšenteli šielä kylyä myöte. Viisi-kuuši partaniekkua mieštä kuletti šiihi kokoukšeh. Saltatta ilmottau šen asieh:
– Kun teilä ei pappie kerran olle, ni mie rupiesin teilä papiksi.
– Ka pappie meilä ei ole ollun jo kolmeh vuoteh. Ka kylä on köyhä. Kun tyytynet, jotta šata rupl’ua vuuvvešša makšetah rahana, a kyläkunta ruokkiu ta vuattiet hommuau.
– No, miula ei ole perehtä šuurta, kyllä mie šiihiki tyyvvyn. Kunhan mie vain ruokua šuan ta vuattiet piällä.
Niin häntä otetah, annetah kirikön avuamet. Tai alkau še pappi pityä Jumalan palvelukšie. Šuovattoina ta pyhinäpäivinä käypi ta šytyttäy lampatat ta tuohukšet. Šinne rahvašta keräytyy ta hiän šuarnuau. Kun lienöy karjalaiseh kyläh šattun, ni ei ne rahvaš venäläistä šuarnua ni ymmärretty, mitä hiän ni pakasi. A šotilahilla opaššettih vet Jumalan palvelušta, johan hiän kerkisi šielä opaštuo.
No, tai arhereilla kulkou tieto Arhankelih, jotta šinne on tullun pappi. Elähän huoli, lähtöy arherei pappie kaččomah.
"En ole mie työntän šinne pappie, mimmoni šielä pappi oikein on? Annai lähen kaččomah, mitä hiän šielä pakajau."
No, arherei ruttoh piäsi šinne kyläh, kun šitä heposilla kyyjittih ta i venehillä. Ennein niitä herroja piti kyläštä kyläh šuattua ta kaimata. Ta piäšöy šinne kyläh, totta šillä oli matašša juohattaja.
Kaččou, šiinä on pappila kirikön reunašša. Mänöy šinne pappilah, ristiy šilmäh ta tervehyön luatiu.
– Tule terveh, tule terveh.
– Šieköš tiälä pappi olet?
– Ka mie. Mie tiälä olen pappina ollun jo kolme vuotta.
– A mie olen arherei. Vašta šain tiijon, jotta tiälä on pappi. Läksin kaččomah, jotta mitä šie tiälä oikein šuarnuat ta mimmoista Jumalua šie molit.
– No, huomenekšella lähemmä kirikköh.
Niin hiän šiitä šyöttelöy arhereita millä ollou. Ollah yön aika. Huomenekšella männäh kirikköh. Pappi avuau oven ta šytyttäy tuohukšet oprasojen, Jumalan kuvien eteh, kaikki šytyttelöy ne. Šeisatutah keškilattiella.
Šanou še arherei:
– Ala nyt jorhata, mitä šie šuatat!
No, pappi i alkau:
– Ka mieš kulki tietä myöten, löysi papin lakin,
pani piähäš, kaččou eteheš, ka on kuin pappi.
Mäni šemmoseh pokostah, missä ei ollun pappie,
sluuši kolme vuotta, šai kolmešatua rupl’ua,
mistä arhereilla antua.
No, še arherei vaštuau:
– Potai hospoti, potai hospoti, potai hospoti-ii.
– Ponomarilla on puoli puutua lehmän voita,
mistä arhereilla antua.
Tuaš arherei vaštuau:
– Potai hospoti, potai hospoti, potai hospoti-ii.
– Halko-Puavilalla ois nellä šyltä leppäistä halkuo,
mistä arhereilla antua.
– Ka ne Jumala antakkoh šiula! A hyvin šuatat veisata tai jorhata. Palvele vain ielläh, tolkku šiušta tulou!
Ta niin hiän jiäy šiihi loppuijäkšeh šitä kirikkyö pitämäh. Vieläkö ollou ni tänä piänä, en tiijä.
Šen pivuš ni starina.
Kullan lehti kuulijalla,
lemmen lehti laulajalla!