VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Toivonen Valentina . Kuni muamo on elošša, myö olemma lapšet

Toivonen Valentina

Kuni muamo on elošša, myö olemma lapšet

Karelian Proper
New written karelian
Miun muamo Jevdokija Petrovna Litvinova täytti 97 vuotta tämän vuuvven 6. kevätkuuta. Muamolla on hyvä muisti, vain hiän pahoin kuulou ta näköy.

KLUBIN JOHTAJA
Jevdokija Romanova on šyntyn 6. kevätkuuta 1928 Puatenešša, kun šielä oli šairala.
Pereh eli Šuontelešša. Kyläššä oli koulu ta muamo lopetti šielä kuuši luokkua. Lapšuš oli vaikiešota, evakko. Konša alko šota, muamolla oli 13 vuotta.
Evakošta tultuon muamo lopetti kirjanpitäjän kurššit ta rupesi ruatamah 1. oraškuuta -kolhosissa. Šiitä hiän ruato klubin johtajana, järješti ta ohjasi šen toimintua.
Iltasin klubissa esitettih kinuo, vietettih tanššijaisie, toičči oli konserttija. Nuoret tanššittih katrillie, podespanie, krakov’akkie, valššie. Muamo vielä laulo kuorošša. Vanhemmat ihmiset käytih nuorie kaččomašša.
Iltasin koissa naiset virkattih prošvua, ommeltih muline-lankoilla ta merkattih. Kiät rississä ei issuttu, toičči ruattih ni öljylampun valošša. Miula šäilyy muamon käsitöitä muissokši.

ELÄMÄ PUATENEŠŠA
Šovan jälkeh Karjalah tuli äijän ukrainalaisie ta toisie ihmisie.
Muamo tuttavuštu miun tuattoh, hiän oli Ukrainašta. Še oli 1948 vuosi.
Tuatto ruato Eksportles-laivalla mekanikkona. Hiän šuatto šoittua haitarilla, akkordeonilla ta kitaralla. Oli enšimmäini priha kyläššä.
Muamo ta tuatto miellyttih toini toiseh. Heijät vihittih Šuontelešša ta muamo muutti šukunimen: oli Romanova, a tuli Litvinovakši. Nuoret piettih pienet hiät omien kešen. Muamolla oli ommeltu kaunis mekko.
Miun vanhemmat elettih enšin Šuontelešša, jälešti muutettih Ahvenlampih. Šiitä ehotettih ruato Puatenen ORS:issa ta annettih korttieri. Niin pereh muutti Puatenen kyläh. Muamo alko ruatua kirjanpitäjänä kyläkaupan kontorissa. Tuato autolla veti ruokatavarua.
Vuotena 1956 perehellä annettih parempi elotalo klubin lähellä. Vanhemmat piettih šikoja, kašvatettih potakkua ta muuta kašviksie. Myö čikon kera kävimä kouluh.
Vanhemmat elettih šovušša. Kešällä kaytih marjah, ajeltih venehillä šuareh ta šielä kerättih puolukkua, šientä. Tuatto šai kalua, hänellä oli oma veneh ta verkot. Vanhemmat varuššettih talvekši šuurie korvoja puolua, kalua, šientä, kualie. Šitä riitti koko talvekši.
Konša Šuontele vielä oli elošša, myö kävimä šinne kostih Puatenešta. Šielä, kuin enneinki piettih pruasniekkoja. Meilä koissa oli šuuri kiukua, ta muamo pyhäpäivin tai pruasniekkoin paisto kalakukkuo, kalittua, šankie ta toisie piiraita.

MUAMO AUTTO KAIKILLA
Konša tuatto kuoli, ni muamo vielä šamašša talošša eli 90 vuoteh šuaten.
Kaikki ruavot piti luatie ičen: muamo kanto vejet, varušti halkuo, lämmitti kiukuata ta šuoritti toisieki ruatoja.
Koko ijän muamo ei levähellyn ta aina oli ruavošša. Piti meistä, lapšista huolta. Konšana ei ollun parentoloissa.
Muamoni on vielä elošša. Nyt hiän eläy miun Raja-čikon luona, kumpani häntä hoitau.
Muamoni aina oli valmis auttua toisie, kun kellä piti issuttua peltuo, kitkie tahi kuokkie. Konša šai kuntoh omat työt, ni juoksi auttamah čikollah, potruškallah ta tuttavillah. Ta vaikka iče hiän aina juoksi apuh toisilla joka hätäh, ka iče konšana ei kyšyn apuo toisilta.
Myö, lapšet olima muamon apulaisina, kun vähäsen kašvoma. Vejen kantamini ta halot oltih lapšien työnä. Vesi ympäri vuuvven oli kannettava lammista. Šiitä, konša myö jo läksimä koista ta muamo jäi elämäh yksin, ni hiän veti vettä čunalla tonkašša, kanto potakkašäkkijä.
Muamo ei varannun mitänä ruatuo, oliko še jykiempi vain helpompi. Iče halkasi halkuo, toi šitä pirttih, lämmitti kiukuata. Tuatto oli kalaštaja, niin jotta meilä koissa aina oli äijän mujehta, šiikua ta muuta kalua.
Muamolla oli äijän karkeita päivie. Anna Jumala hänellä tervehyttä. Kuni muamo on elošša, myö olemma lapšet!