Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Kravčenko Alina , Smirnova Polina , Spitsina Jelizaveta .
Unikevon taikapäivä
genre: Tale
Source:
Oma mua. № 11, 2025, p. 7
Kravčenko Alina , Smirnova Polina , Spitsina Jelizaveta
Unikevon taikapäivä
Karelian Proper
New written karelian
Olipa kerran unikeko nimeltä Homa. Hiän eli pieneššä kyläššä mečäššä. Kerran aikaseh huomenekšella, konša aurinko oli juuri alkan poimie kultasie šäteitäh, Homa vaštahakasin havaččeutu. Hiän kašotteliutu ta haikotteli, ta ajateli, jotta tuli aika lähtie kalalla.
Homa keräsi kaikki tarpehelliset esinehet – verkot ta kanteikan. Unikeko tuli talošta, pani oven čäppih ta ašetti pönkän, jotta muukalaini ei vois piäššä hänen kotih.
Konša Homa aštu polkuo myöten alaš, hiän huomasi šurullisen papin, kumpani kulki toivottommašta kyläštä. Homa tuli lähemmäkši ta kyšy:
– Pappi, mitä itet?
Pappi pyyhki kyynälet ta šano:
– Kylän kaikki eläjät mäntih šotah, mie jäin ypöyksin ta miula on kauhie.
Unikeko hoivasi pappie hyvällä šanalla ta anto hänellä näštyykin. Pappi kiitti unikekuo ta anto hänellä šen tilah oprasan šuojakši pahašta.
Lämmöštä ta huolenpivošta innoštunut ta iloni Homa jatko matkua. Kohta alko näkyö taivahanšinini lampi.
Homa tuli kaunehen lammin rantah. Hän laški verkot ta istuutu pimiekköh levien puun alla. Unikeko istu ypöyksin. Tuli lämmin puolipäivä ta Homa rupesi ettonehella – hiän uinosi.
Kotvasen ajan kuluttuo Homa havaččeutu, läksi rantah, jotta vetyä oman pyyvvykšen, ka šai aivan vesiperät verkot noštua.
Homa tuškautu. Hiän kaččo ympäri ta näki vihasen vetehisen, kumpani istu kivellä hänen vierellä. Vetehini nakro ta vielä i nimitti Homua höperökši. Vetehisen mattirokka kiehu.
Šurullini unikeko oli hyväšanani ta ei ruvennun kiistämäh olennon kera. Homa šyväimeššäh šano vetehistä kirpunnylkijäkši ta mäni pois.
Homa aštu meččyä myöten ta ymmärti, jotta hänellä on hyvin nälkä. Äkkie hänellä vaštah tuli vanha tietäjä. Partaukolla oli vakka kiäššä, kumpasešša oli äijän ruokua. Tietäjä šano Homalla:
– Mie annan šiula ruokua, još šie tuot miula kevättie kontielta.
Homa tahto šyyvvä ta šentäh šuoštu.
Homa tuli kontien luokši. Kontiella niise oli nälkä ta še iče tahto maissella kevätkalua. Ka Homa kuitenki šai kontielta kevättie ta toi šitä tietäjällä. Tietäjä kiitti Homua. Hiän täytti Homan pullon morššilla, anto hänellä eväštä matkah ta vielä i ennušti unikekuo. Tietäjä varotti Homua mahollisista vaikehukšista ta šano, jotta häntä vuottau onni.
Niin ni mäni tämä taikapäivä, täyši šeikkailuja ta vuottamattomie näkeytymisie. Homa tuli kotih täyven morššipullon kera. Hänellä oli ylen hyvä mieli.
Unikeko muisti papista ta ajatteli, jotta hyvät asiet aina myöššytäh. Ta vaikka Homan elämä oli täyši äkkinäisie tapahtumie, ka hiän tiesi, jotta joka uuši päivä tuou uušie mahollisukšie.