VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help

Natoin uudizet Mättähälpäi

Natoin uudizet Mättähälpäi

Livvi
New written Livvic
"Oman Muan" ruadajan Antonovan Nataljan ven’ankielizet päivykirjutukset vereksel jullattih suures federuallizes medias "Takije dela". Juondehennu on se, kui naine yksinäh eläy da spruavivuu omas kois suurel muapalal Vieljärven kyläs, midä ruadau da pidäy mielen tagan.

Kaikkiedah liga- da kylmykuun aigah ilmestyi yheksä kirjutustu. Kiännämmö erähät karjalakse omamualazien lugiettavakse. Kirjutuksien tagan hyvin nävytäh naizen eländy-da ajattelendutaba, kyläelaigu, karjalažus, omien juurien hinnastandu.
"Kummakse kačot, kui äijy ymbäri on hyviä rahvastu, kuduat jygielöisgi aijois ei heitytä. Himoittas, ku hozi vuittine heijän optimizmua tartus meih. Juuri sikse myö työnytämmö uvven rubriekan "Päivykirjutukset". Täs rubiemmo julguamah moizien ristittyzien kirjutuksii, kudamien eländytaba da syväinvägi lunnastettih olla saneltut mierole. Ezmäzet päivykirjutukset ollah Natalja Antonovan, libo Mättähän Natoin. Häi on karjalaine aktivistu da kylälehten toimittai, kudai eläy vahnembien vahnas talois ihan yksinäh". (toim. "Takije dela").

Päivykirjutus 1
Minuu kučutah Natašakse.
Elän minä Karjalan tazavallan lounazel, nygözien miärien mugah vie suures kyläsmeidy täs on kaheksan suan mail. Kylän nimi on Vieljärvi, ei muga loitton on Ven’an da Suomen väline raja. Juurii myöte olen karjalaine. Kirjuttelen da julguan tekstoi muamankielel, kudai on minule perehkieli. Karjala on jo harvinaine kieli, sugukieli suomen kielele. Iče opastun sih, opastan toizii, ainos opin eččie sen čomii uardehii. Tavoitan kugali voin da maltan eliä karjalazien tavoin mugah, kehittelen (pätembi sanuo, kehittelin enne) kul’tuurizii yhtevyksii Suomenke da toizien suomi-ugroin mualoinke, kus eletäh karjalazien sugukanzat, moizienke kui Estounii da Vengrii.
Nuorusaijan vietin Karjalan piälinnas Petroskois. Vieljärveh minä rodivuin da lopin školan. Nuorete tahtoin eläittiä piädy linnas, duumaičin, pyzyn vai linnan da linnalazien ruadoloin vuoh. Sentämän vuvven tagaperin tulin järilleh elämäh kyläh, perehen pezäh. Täs on hyvä da rauhažu. Kai lunnastetut varat panin seiččeikymmen vuottu tagaperin salvettuh viiziseinähizeh kodih da elän, kui rahavas sanotah, suarnas. Se on toven muga. Vai minun suarnas pidäy ruadua huondekses ildassah, a čuajun juondah niškoi ostettulois nojuandukreslois enämbäl huogavutah gost’at. Jälgiperänny minul on suuri muapala da pellot. Kui maltan spruavivun niilöil yksinäh. Suurin vuitti syömisty on omua, omien peldoloin, järvilöin da meččien.
Minun pezäzel on nimiMätäs. Minun vahnembat muga sanottih tädä kohtastu, sendäh ku nostettih koin niemen rannal, kuival muapalazel. Kodi ei ole salvettu juuri Vieljärveh, se tuodih parzi pardeh seiččemendelkymmenendel luvul Ruokoski- kodikyläspäi. Sillozel aijal pienembii kylii salvattih da rahvahal tuli jättiä omat koit-konnut da muuttua suurembih eländykohtih, kus oldih školat da ruandukohtat.
Mätäs-nimen minä otingi omah nygözeh yksityzeh ruadoh. Start up rouno. Piätin ottua vastah gostii: nostin vahnembien koin rinnale uvven kodizen, taričen tiloi eländöikse da kodisyömizii syödäväkse. Abrikuičen agroturizmu-idein kehitändiä kerran peldomuadu on kylläl. Algu on pandu.
Minuu sanotah kyläaktivistakse. Olen paikallizen Vieljärven ikkunat -kylälehten piätoimittai, sih kirjutetah iče rahvas. Piästämmö sidä ilmah rahvahan varoin vuoh. Yhtes kyläläzienke myö lyömmö kelloloih, konzu on midä hädiä hierus, kiännymmö vallan puoleh, tavoitammo pidiä omua kyliä kunnos. Sih nähte kirjuttelemmogi "Vieljärven ikkunois". Lehtie ylen äijäl suvaijah da vuotetah. Kerras sanon, ku kirjutella kohti probliemois nygöi rodih äijiä jygiembi.
Munul on nellikymmen kaheksa vuottu igiä. Toko-toko! Ei sua uskuo, vastehäi olin neičyt. Ga en ni prähkä. Konzu liägäri vastahotol kyzyy minun tarkoi igii, hämmästyn. Kyzykkäh muite: "Äijygo on teil vuottu?", kerras sanozin, a tarkoi jo en malta sanuo. Sit avuan omas telefonas čotat, tarkendan liägäril menijiä vuottu da sit puolendan 1977. Hedi vastuan da jiän vuottamah sanoi: "Mittuine teil on čoma roindupäivynelli seiččehkyö"! Muga, rodivuin Iivanan piän, 7. heinykuudu. Sanotah, nenga verran seiččehkyö tuvvah ristikanzale äijän ozua. Vikse muga on.
Minä ylen äijäl suvaičen lapsii, ga minul ei ole omii. Dai miehel en olluh. Elän yksinäh. Toinah sendäh minuu kai lapset, ristinpoijat dai ristintyttäret, dai vierahat lapset ei kučuta Natoi-t’outakse, a muite Natašakse sanotah. Rouno olen nuori.
"Kuibo muga? Moine čoma, viizas, ruadai olet, a et ole miehel?", – kyzelläh minulleni ainos. Vuoziloin luguh olen oppinuh lauhtuttua omii, olla sentäh minun täh prähkämätä. Omat prähketäh yksikai, miehel olematoi, sanotah, orboi rouno. Tundemattomien miehien kyzymykseh: "Sinä midä, etgo ole miehel?", vastuan šuutkahes: "Siiriči meni"!
Minul on ylen yksinkeradaine sugunimiAntonova. Eziižiä sie kučuttih Ontoikse. Dai kirjoile pandih Antonovakse. Sugunimilöi ennehäi ei olluh, nimet oldih da riäzitysnimet. Omua yhtevytty ezi-ižih minä kovah tunnen, kuigi omii juurii. Sendäh minul on tärgei eliä kyläs, mual. Omii kuolluzii minä puaksuh mustelen, pagizen heijänke, näen unis. Hyögi minuu autetah. Ruavastuhuu rubein äijäl igävöiččemäh Stalinan aigah repressiiruittuloi died’oloi, kudamii ei puuttunuh nähtä. St’opan-died’oih muaman puolespäi minä olengi. Ruskeitukkaine, pagizii. Tuatan puoleh, sanotah, olen ruadai da kovaluondoine. Kuni ruaduo en lope, en azetu, olgah hozi mittuine väzymys.
Minä en tiijä sinuu, hyvä lugii. Ga hyvä se, ku Sinä olet olemas. Omal Mättähäl olles minä toiči igävöičen da pagizen Sinunke dai oman ičenkegi. Ainos ečin tolkuu elaijas. Toinah viijenkymmenendeh lähestyjes se löydyy.