Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help
Jelena Filina. Raštvoiden sarn kezan väges
Jelena Filina
Raštvoiden sarn kezan väges
Veps
New written Veps
Eli-oli angel
L’ubomira .Oli hän valdaline i muhukaz , kaik navediba händast i kucuiba L’ubaižeks .Hän käveli školha .Mihe vaiše sigä ei opetud : joksmaha dölonke jätoižin , lendmaha il’mkodimištoid pil’višpäi , keitmaha marjkeitost ehtzor’aspäi , poimimaha tähthaižišpäi i äjihe toižihe azjoihe .
Edel Raštvoid školas pidetihe kodvradod .Kaikuč čele angelale pidi löuta hüväd ristitud i tehta hänen täht midä-se noidusišt .
Kaikuččen vodenke L’ubaižele oli jügedamb löuta hüvid ristituid .Ei , mugomad ristitud oliba , no , nacein , L’ubaine ei ozastund vastmaha heid .Hän ei ehtind märitud aigal – se lämbiti kužud , mittušt kükstihe tramvajaspäi , se sordi puzuižen pahoidenke mandarinoidenke , miččid möi tahtoi möda üksjaižele naižele lapsidenke .No L’ubaine ei holdund .Školas händast ei lajitud tehmatomiš kodvradoiš – usktihe hänehe .
Nece oli kanman Raštvoid .L’ubaine oleskeli praznikal lapsiden päivkodiš , a sid’ –judukahas univermagas .L’ubaižele oli tusk , i hän päti kargaita ühtes lumitähthaižidenke .Hän muga kehkerzihe , miše eskai ei hoimaičend , kut putui mectele lidnan taga .
Tedme astui Stepan-uk Miša-vunukaiženke .L’ubaine pani päle šapkan i tegihe nägumatomaks , miše lähemba lasktas matknikoidennoks .
Mišal ei olend vanhembid , uk oti üks’vottušt vunukad külähä i sigä kazvati händast .Stepan Ivanovič oli mecnikan .Hän ozuti penikaižele vunukale mectropaižid , openzi , miččid marjoid da babukoid voib otta , käski kaita mecživatoid da linduid .Mišan täht dedoi oli ezikuvan kaikiš azjoiš .
L’ubaine lendi heiden taga i kundli heiden paginad .
– Naku , vunukaine , ristitud tegiba meiden susedale , Vera-babale , äi pahad , ei voi sormil-ki lugeda , – sanui dedoi .
– A mikš ? – küzui vunukaine .
– Ka en teda mikš . Kadehiš hö tegihe pahoikš .Heiden heng mustni , kuti hil’ päciš .Heng-se tegihe laškaks .Kadehekaz ristit tahtoib kaiken i sid’-žo .
– Prosti-ik Vera-baboi heid kaikes ? Ved’ hän kacub Nad’ad i tervehtoitab .
– Prosti , vunukoine , prosti . Ved’ Vera Andrejevna uskob Raštvoihe .Pagištas , miše ned ei tulgoi pert’he , kus ei mahtkoi antta armahtust !
– Dedoi , a midä pidab tehta , miše heng ei mustniži ?
– Om üks’ peituz . Pidab laps’aigaspäi kucta Raštvoid südäimehe i kaita sigä kaiken elon .
– A kut nece , dedoi ?
– Midä läheližed ristitud tegeba Raštvoiden aigan ?
– Andaba toine toižele lahjoid !
– Oikti . Ku Raštvad oma sinai täs , kus lind ištub i koloitab , – sanui dedoi i ozuti hurale rindan polele , – ka sinä kaikuččen päivän tegeškad ristituile lahjoid , a ned pördasoiš .Muga sinun uništuz teramba tuleb eloho , i sinun lind pajataškab , kut kezal , i sinei linneb hüvä neciš pajospäi .
– Nece om kuti noiduz ?
– Ka , vunukaine . Ristit voib tehta čudokahid azjoid .
– Hm … A kuspäi-žo otta den’goid lahjoile , dedoi ?
– Minun armaz vunukaine , lahjad voiba olda erazvuiččed : hüvä sana , hul čai matkan jäl’ghe , kirjeine … Sinun lind iče sanub sinei , miččen lahjan voib tehta ristitule .Vaiše om tärged kaita Raštvoid sen lindun rindal , miše se ei läksiži sinun südäimespäi .A nece jo sinuspäi rippub .
Miša ei el’gendand kaiked , no oli meletusiš .Sid’ mi-se läm’ kubaižihe hänen rindas , kuti hänen lind pajataškanzi .
"A ku minä abutin hirbenpoigale ridaspäi päzuda , sötin linduižid , vanhale opendajale toin vet kaivospäi , pühkin ludal Vera-baboin pertin , olen-ik minä jo noid vai völ en ole ? Voin-ik lahjoita Vera-baboile kezad ?Pagištas , miše hän ei eläška kezahasai .A hän kaiken aigan burbutab : "Tuliži keza teramba , kac , jaugad-se minun jokseškanzižiba ".Sid’ minei tariž lähtta teramba kodihe da pirtta Vera-baboile keza ", – meleti prihaine .
L’ubaine mahtoi hüvin lugeda meletusid .Hän ihastui i lendi Miškan taga .Kacui hätken iknaha , kut Miša pirdab : naku jo sinine taivaz om , lindud pajataba , ümbri kazvaba änikod – kelloižed da haragaižed , – niid Vera-babale lahjoiči hänen mužik .Hän pagiži , miše änikod oma mugoižed-žo čomad , kut hänen Veraine .Kacui L’ubaine iknaha i čududelihe – mitte čoma lahj tuleb !Nägui , puhthal südäimel om tehtud .Heinäs ihastuiba koskhaižed , mezjaižed , lipikaižed .Kaikutte ičeze radod tegi .Ojaine heläiži , a rindal raidad kumarzihe i tarkas kundliba vanhad sebranikad .A pöudodme Vera-baboi da Miša astuiba .Edahan Stepan-dedoi kobaiži mezjaižkodidenke .Pirdatuz eskai hošti , kuti Miška oti lämäd südäimespäi i pani sille .
Lahj oli vaumiž .Jokseškanzi Miša susedannoks , a L’ubaine-angel lendaškanzi hänen taga .Miška andoi pirdatusen baboile .Vera-baban sil’mäd eskai hoštaškanziba ozaspäi , kärpiškokahal modol ozutihe muhu .
– Spasib , armaz ! Naku mittušt kezad lahjoičid vanhale .
Miška kacui ümbri i ei uskond sil’mihe : pertiš oli äi lipikaižid – lendiba , hoštiba .A Vera Andrejevna hohoti kuti nor’ .I kibu läksi sid’-žo .Libui Vera-baboi päčilpäi , astui pertidme .
– Naku mitte vunukaine ! Todeks , kezad pert’he toi .Kaik minun änikod eläbzuiba .Pidab eläda , ei ole aigad kolda .Nügüd’ sinei pidab Stepan-dedale abutada olda jaugoil .Oled hüväsüdäimeline , jüged linneb sinei elos , – tervehtades prihašt sanui Vera-baboi .
"Ei linne jüged , – jokstes kodihe meleti Miška . – Minä nügüd’ tedan peitusen . Dedoi sanui , miše om tärged kaita Raštvoid täs , kus lind pajatab .– Hän ozuti südäimehe . – A lind-se todeks pajatab , kut kezal "!
Raštvoiden sarn kezan väges
Veps
New written Veps