VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help

Kondii da tiedoiniekku

Kondii da tiedoiniekku

Livvi
New written Livvic
Kerran saamelazien eländykohtas ymbäri rubei kävelemäh Kondii. Hil’l’akkazin käveli, iänettäh, kivien tuakse peittelih. Vuottitoinah mieletöi hirvine vai koiran penduine puututah kynzih.
Ga hätkie ethäi ole peitos, gu käbälien da kynzien jället lumeh jiähäh. Naizet nähtih net jället, sanottih lapsil:
Älgiä mengiä myöhä illal čuruamah!
Kondii on lähäl. Tembuau, kandau omah pezäh dai syöy murginakse.
Jo kuudamoine illal nouzi taivahah, ga vällillizet lapset yksikai mendih čuruamah.
Kondii nouzi kiven tagua, avai oman huavon, pani dorogazes poikki, iče peittoh meni.
Čuraldettih lapset dai kaikin toine toizen peräh huavoh puututtih! Tembai kondii huavon, nosti selläl da ilomielis astuu kodih: "Täyzi huavo on lastu! Hyvin syön tänäpäi"! Astui-astui, väzyi, riputti huavon kuuzen oksah, iče puun juurel viruttih dai uinoi.
Riputah lapset huavos puun oksas, šupetetah:
Midäbo nygöi ruammo?
Kondii syöy meijät!
Sit yksi kaikis pienin brihaččuine kyzyy:
Ongo kel nieglu da niitti?

Ga tyttölöil pidäs olla, vastattih muut lapset.
Otti brihaččuine veičen, leikkai huavon, kai lapset välläle piästi, sit sanou:
Kannelkua kivie huavoh!
Lapset tuodih kivie, täytettih huavon, dai pieni brihaččuine huavoh peityi.
Kirguu huavospäi:
Nygöi ommelkua loukko huavos da juoskua kodih!
Puutettih lapset loukon huavos dai juostih kodih.
Havačui kondii, kyzyy:
Olettogo sie hengis, kaikin huavos olij at?

Olemmo, kaikin olemmo hengis!
Nosti Kondii huavon hardieloile da kai hyčistih:
Avoi-voi, mi jygei!
Ehki hätkekse täydyy lihua!
Odva vai kandoi huavon omah pezässäh. Nouzi levol, lykkäi huavon lapsienke alah, iče kirguu:
Poigaine minun dai akku ollah nälläs, pidäy teriämbi tuli panna päččih!

Ga tuo vai suurembi kattil, viritä tuli! kirguu vastah brihaččuine, kudai jo piäzi huavospäi.
Häi lykki iäres pezäspäi kai kivet. Sit tembai tulespäi kegälehen, kiäri sen ribuh da pani kätkyöh kondienpennun piäle.
Anna tänne lapset, rubiemmo keittämäh!
Täs teij än lapsi rubei itkemäh, kuni liedžutin, kai lapset pagoh mendih! Ga ehki nygöi kondienpenduine hyvin maguau! dai ozutti Kondiele kegälehen.
Rubei itkemäh muamo-kondii, rubei kirgumah tuatto-kondii:
Avoi-voi, mittuine gor’a!
Miksebo luajit meijän pennus kegälehen?
Minä olen suuri tiedoiniekku, kui kaikin minun vanhembatgi! Minä maltan kegälehes uvvessah teij än kondiehuon luadie! Ga sit suures tiedovoičendas sinä, Kondii, kannat minun iäres kodih!
Ga taki kannan, taki kannan!
Pani brihaččuine kegälehen päčin alle, nostatti kondienpennun, se rubei itkemäh täytty kidua.
Vanhembat kondiet hyväs mieles kaiken pennun nuoltih. A brihaččuine hyppäi Kondiel selgäh, sanou:
Juokse teriämbä, kanna minuu kodih!

Juoksou Kondii, kandau brihaččustu-tiedoiniekkua kodih. Järven randah tuli, kus saamelazet kalua pyvvettih, dai sanou:
En ielleh juokse, varuan!

Brihaččuine tembai veiččyzen, kirguu:
Minun tuatto tiedoiniekku, minun muamo tiedoiniekku, ga minä olen kaikis suurin tiedoiniekku!
Tämän järven minä olen luadinuh! Tahtotgo, sinuugi järvekse luajin?
En, en tahto! Rubei piädy säräittämäh Kondii.
Dai juoksi ielleh brihaččuzen vanhembien luo.
Saamelazet tavattih Kondien, kiini sivottih.
Miksebo meijän lapsii varrastelet?
Piästäkkiä minuu! Sanon teile, kui pidäy ruadua, ku kondiet teijän lapsii enämbiä nikonzu ei otettas!
Piästettih rahvas Kondien. Vuotetah, midä sanou.
Ezmäzekselapsil pidäy kuunnella, midä vanhembat sanotah. Toizekselapsil pidäy olla rohkei syväin. Kolmandeksekonzu kondii tulou vastah, pidäy kaččuo sil kohti silmih, sit kondii pöllästyy dai juoksou iäres, muga sanoi saamelazile Kondii dai pageni iäres meččäh.
Sit as saamelazien lapset ei enämbiä varata kondieloi. Vastatah mečäs, rohkiesti kačahtetahes kondiele silmih, dai se lähtöy iäres, ei koske lapsii.
Vai net lapset, ken muaman sanua ei kuulta, toiči voij ah puuttuo kondien kynzih. Ga hyö iče viärät.