Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help
Nina Zaiceva. Sit' - sarnaline jogi. 14.pala
Nina Zaiceva
Sit' - sarnaline jogi. 14.pala
Veps
Nece
notked vanh jogensu vai kut sidä kuctihe – "starica " oli mugoine pöl’göitai .
Randoil kazvoiba mustad vedespäi i ani lehtita raidad , näguiba rogoiden penzhad , vedespäi tuli mustid hagoid nälömas i samlos .I kaikjal oli hein , hein , hein .
– Ka midä ? Ujud-ik ?– sambutaden muhud küzui Sergei .
– Ka jose en ! Ujun !
– Nu ka ole hüvä . Kacu veneht meil ei ole .Ku midä-ni tegese , ka ei kelle abutada sinei linneb .
No Vit’ka ei kulend-ki hänen sanoid .Hän rušihe , mäni vedhe vöhösai , pani jaugha lastad , huhtoi maskan , puhtasti stöklad , vaiše sen jäl’ghe pani sen modole , a turuižen oti suhu .
Sen aigan pohjaspäi libui muzav muda , miččes oli erazvuiččid bumbakoid i poromadoid .No nece ei pöl’göitand Vit’kad .Hän pani oružjaha nolen , völ kerdan kosketi maskan , sid’ kumarzihe i čuklalti sinna , ani heiniden i nälöman südäimehe .Erases pordos päliči veden pindal ozutihe ujujan tagarai i turuižen lop .
– Ka kackat , hän segoib heinha , segoib ... – holdui Tan’aine .
Sergei oli vaitti .Hän oli hüvän ujujan , vaiše Hanh’ oli paremba händast .Sid’ hän nägui , miše Vit’ka ujub ani kebnas , teravas , hilläs , a heiništ kuti andoi hänele ten .
Vezi staricas oli sežui , sikš ani läm’ .Ku se hätken seižui , ka tegihe sel’ktaks , kuti hüväs akvariumas , i Vit’ka ani kadoti pän siš , midä avaižihe hänen sil’mihe .Ruzavad , pakuižed , mustad , vihandad – kaik mujud oliba Vit’kan sil’miden edes …
Heiništon varded vitlikoičiba i necišpäi oli mugoine sarnaline mir .A pohj oli levitadud vihandal samlol .Edahanpäi niiden muju oli kuti sinine , i ned kuti suliba sinižes-žo vedes .
Hilläs sirdähtaden lastoil Vit’ka tarkas kacui , mi om heiniden keskes .Ei olend nimittušt rindatust senke , min hän nähli mudakahas lidnaližes joges , kus kaik vedenaluine mir om vaiše ühtes hahkpakuižes mujus , i kus pol’tošt metrad – i ei nägu jo nimidä .A sid’ vezi oli sel’ged vides-ki metras .
Maskan edes ujelihe henoid kalaižid , niid oli täuded tuhad .Sid’ ozutihe ahveniden kogoine .Rusttansuugaižed kalaižed kacuiba Vit’kaha , ilokahas libuteliba händaižile i tacihe Vit’kaspäi kaikihe polihe , anttes ted ujujale .
Vit’ka valiči järedamban ahvenen i kerazihe jo ampta .No necen aigan ezil ozutihe kogo sur’kuluid kaloid .Vit’ka ani kividui .Hän tezi , miše veden al , maskas , kalan irdnägo ozutase järedamb .No ku nene kalad oližiba kaks’ kerdad henombad , ka siloi-ki ned oližiba kuti gigantad rindataden neniden henoiden kaloidenke .Vit’ka ani kuti ripuškanzi vedes .Hän varaiži ripitada ripsuil , likahtada hot’ ühtel sormel .Hän pöl’gästusiš kacui , varastaden , miše nene sured kalad – nene oliba säunhad – minutas päliči kadoba .
Vaiše säunhad ei meletanugoi-ki kadomaha .Ned tahtoiba kacuhtada necile ujujale i kärauzihe hänen polhe .Näguba jo niiden pakuižed sil’mäd , rusttad rindsuugad , hobedaine somuz – kaikutte somusine nägui vedes .Vit’kale tegihe žar .Garpunaspäi läheližehe kalaha oli vaiše metr .Pidab ampta !No kut putta , ku kala ujub sinuhupäi ?
"Voi , en putu , en putu !" – pidi Vit’ka päs paindes kingitimele . Neniš pol’tošt sekundas säunhad midä-se rižaškanziba i zavodiba kärautas tagaze .Toižed – hurha , toižed – oiktaha .Nügüd’ ei sand varastada ni pordošt .
Vit’ka kulišti garpunan iškendad i nägišti , kut hoštiba heittud nolel hobedaižed somused .Säunaz ezmäi tacihe bokha , no kadoti vägid i zavodi langeta pohjaze .
Sel’ktas vedes näguškanzi vert .
I sid’ kaik nece kalakogo tuli surhe likundaha .Ned ujuiba Vit’kas ümbri , kosketeliba hänen hardjoid , käzid , jaugoid ičeze libedoil händoil i suugil .Kuni Vit’ka čuklahti riktud säunast otmaha , pani kukanaha , pani oružjaha uden nolen , kalad oliba völ rindal , no sid’ kut käsköiden mödhe – kaik kadoiba .
A randal kaik kidastiba .
– Ka , hän segoi heinha ! – kidasti Tan’ka . – Kacu , uptab . Midä kacut ?Pidab hänele abutada !Togat nor !
– Ala kidasta ! – sanui kovas Sergei . – Kuni joksed norad , sada kerdad voib upota .
Ka ed voi tacta-ki norad muga edahan ...
Ken-se penembiš lapsišpäi voikaškanzi .Jüged sanuda , midä oliži , no sid’ kaik nägištiba miše Vit’ka ujuškanzi edemba keskvedhe .
– No kuna hän ujub ? Melišpäi läksi ?– laski kidoid Tan’ka .
A Vit’ka möst čuklahti , möst punoi ühtel sijal , kuti ken-se händast pidäb , hänen pä se nägui , se oli veden al .
Vanhembad lapsed zavodiba verduda jo .
– Min hän baffališe ? – sanui Sergei . – Kerdan läksi heinäspäi , toižen , a ved’ hein voib punotada händast , ka ei lähte-ki ...
No Vit’ka ei kulend nenid kidoid .Nece verduti kaikid .Ved’ kuleb , miše kidastadas hänele , pördižihe jo .
A Vit’ka ei kulend nimidä .Hänel muga mel’he oli nece kalatuz , ka hän ujelihe sihesai , kuni kül’mi .Siloi hän kärauzihe i ujuškanzi randhapäi .
– Kackat , min hän tegeb ! – kului erasid änid . – Naku kut , a-voi-voi !
Vit’ka ujui oiktas , veziheiništodme .No mitte oli čududeluz , konz lapsed nägištiba jügedan kalakandman völ .Sid’ kaikid rohktembad Hanhen tegod unohtihe !
R’abovan Vovka sanui :
– Ka naku kut !Kus sid’ Hanhele hänenke märitas !
Eskai Sergei ei voind nimidä sanuda .Vaiše Tan’aine homaiči :
– Hänel ved’ ei ole lastoid da oružjad ...
Ümbärtud lapsil Vit’ka tuli külähä kuti geroi .A ehtal hän möst läksi vanhale staricale , a hänen lastad , maskan i turuižen kandoi Vovka R’abov .Hän voiži oružjan-ki kantta , no Vit’ka ei andand sidä .
Sit' - sarnaline jogi. 14.pala
Veps
–
–
Anatolii Petuhov
Сить - таинственная река
Russian
—
—