Texts

Valentina Libertsova. Karjalazien kiellot da käskyt. 2

corpus: Journalistic texts

Source:

Oma mua. № 24, 2026, p. 7

Valentina Libertsova

Karjalazien kiellot da käskyt. 2

Livvi
New written Livvic

Harvah
verkoh
tulou
karjua
kalua

Ielleh
runorivit
nävytäh
ei
muga
käskylöinny
, enämbäl
mittuzennugi peittoviizahuksennu, kudai
pakiččou
ajattelendoi
Biblien
arbaituspaginoin mugah
. Niilöin
vuoh
Iisus Hristos
nevvou
omii
opastujii
, kuduat
puaksuh
ovvostutah da
kai
hämmästytäh
. Ammatillizes
kalastajien
kyvys
tulluh
tozi
on
toven
uskottavu
, ovvostau
omal
kohtinažuksel:

Harvoih
syöttäy
harva verko
,
šilloin šuurilla kaloilla.
(91. sivu
).

Toizen
runorivin
mieli
on
Grigorii Makarovan sanakniigas
ilmoitettu
gu
sananlasku
"Harvah
verkoh
tulou
karjat
kalat
" dai
erähis
ven’alazis
: "Parembi
vähembi
, ga
parembi
", "Hillembi ajat
– loitombi
puutut
", "Pieni
on
zolotniekku, ga
kallis
". Niilöin
merkičys
on
pienen
vuadimizen suurih
tuloksih
piäzemine
, sananlaskut
on
keksitty
vastavuksen
libo
oks’umoran peril
. Toizen
runorivin
jyttysty
Makarovan kerättylöin sanapiälöin keskes
ei
ole
, hos
sanoin
pygälis
vastavutah
ezimerkit
"harvu
verko
", "harvah
kuvottu
verko
". Voibi
huavata
, gu
pajattai
keksii
virkehen
iče
.
Minule
kui
liennou
ozuttihes
, gu
nenne
kaksi
runorivii
ollah
taidoilijoih
, pajattajih
da
toizih
nerokkahih
ristittyzih
niškoi
. Hyö
azutah
ruaduo
, kuduadu
ei
äijäl
arvosteta
eläjes
, sendäh
niilöin
vuoh
eigo palkua
suurdu
lunnasteta
, eigo kuulužuttu
. Agu
lykystännöy
da
nero
piästänöy
, sit
suau
kai
suurel
vuitil
. Sanommo
, taidomuzein uvves
päivänlaskujevrouppalazen mualuamistaidozualas enimil
kuvil
"ei
ole
luadijua
", ga
ekskursienvedäi
Anna
Mel’nikova jogahizes
saneli
, gu
arvokkahas
tevokses
. Onnuako
hil’l’ua
nerokastu
ristittyy
on
äijä enämbi
, migu
tundiettuu – toinah
, harvat
verkot
laskemmo
…
Vie
yksi
käsky
, myöstin
kiellota, ga
ylen
kuvallizesti da
liijakse
ilmoitettu
koskehes
huigiettomuksen ominažuksih – vihan
da
kadehuon
:

"Viha
viepi viljan muašta,
katehus kalan
veještä…"
(91. da
92.sivu
).

Nimittuzii
livvin
samanmoizii
ei
löydynyh
. Toinah
oli
mittuinegi eepilline tapahtumu
vaigu pohjazil
karjalazil
da
hävii
kirjuttamattomannu. Toinah
pajattai
käytti
sidä
ihan
vai
čomenduksekse
, "ruskien
sanan
täh
", lykykkähän
rifman täh
. Dai
hyvin
rodih
! Virkeh
nägyy
tavallizennu
sananpiänny. Ga
mindähbo ei
sua
jättiä
pajos
midägi arbuamattomakse
, runolližushäi on
kui
"ajandu
tiedämättömäh
", hos
i
on
eepilline da
ammuine
.
A
sit
jälgimäine
, viijes
nevvondu
, hienotundozen
käskynke
infinitiivan
muvvon
tabah
:

"Šitä puuta
kuulominen,
jonka jurilla ašutus…".

Sananpiät senmoizen merkičyksenke
vastavutah
karjalan
sananpiälöin kogomuksis
, kaksi
niilöis
on
kirjutettu
Kotkatjärves: "Kuduas
venehes
ajat
, sidäi tervua
", "Sidä
päččii
hiiluttua
, kudai
käzii
lämmittäy
". Ga
runos
ližäkse
ilmoittuu
oman
muan
da
oman
koin
teemu. Vie
enämbäl
silmien
nähten kuuluu
se
runorivilöis
, kudamii
täs
kirjutukses
ei
ole
, kogomuksen
keriäjät
otettih
net
myöhembäzes
vuvven
1956 kirjutukses
:

Kiitäpä muilla muita maita,
Itselläs omia maita.
Omat
maat on
makuisemmat,
Omat
metsät mieluisimmat.

Tekstas
ylen
selväh
kuuluu
vierahien
mualoin
kiitändän
kieldo
sentäh
, gu
omat
ollah
parembat
. Ilmai
sidä
omahizien
da
kuulundan
kauti
lähäzien
sanoin
toistamine
luadiu
mieldykiinnittäjän
alliteratsien kovien
kumien
konsonantoin
k-t-s, helevien
sonornoloin m-l da
vokaliloin
o-a-ä-e, pitkien
da
diftongoin
sovitandanke
. Se
azuu
kodikkahuksen, muuttumattomuksen, kovan
muan
jalloin
ual, kuvondustuavoin da
struugan laudoi
myö
kolaituksien
tundemizen
.
Tämän
tekstan
kommentaarielois muanitah
:"Enimii
pajon
runorivilöi
käytetäh
sanapiälöin mugah
". Smietin
, minun
sellitändy
sen
tovestau
da
ozuttau
yhtevyksen
karjalazien
da
ven’alazien
sananpiälöinke. Ga
yksisama
kiinnostuttau
, midä
vie
sie
oli
runos
ielleh
, mittumii
kieldoloi
pajattai
M.I
. Kundoz’orova ei
mustoitannuh
. Rodih
himo
jatkua
runo
, keksie
omat
käskyt
, toinah
moizetgi oldih
silloi
runos
. Nygöi
niidy
sanotah
fanfiekakse.

Fanfiekat
Enzimäzen
azuin
sananpiän mugah
, kudai
oli
kirjutettu
Vladimir Brendojevan roindumual
Sambatuksen hierus
. Sidä
suvaittih
toistua
minun
muamo
da
buabo
: "Älä
ihastu
kiitändiä
, älägo pöllästy
moitindua
".

Älgiä
moitindua
pöllästykkiä
,
Sego
kiitändiä
ihastukkua
!
Arvosanat
ottuat vastah
–
Pädöy
käyttiä
jygieh
kohtah
.

Toizeh
kehitti
ylen
aijalline
kuvves
Biblien
käskylöis
"Pie
hyvänny
tuattua
da
muamua
, ku
suazit
hätken
eliä
täl
mual…", Konstantin Paustovskoin Telegramma- kerdomus
, mordvalazen
Belan Maksiman Muaman
peldo
-runo
da
toizet
tevokset
vahnembien
ozah
niškoi
.

Älgiä
, raukku
, lapset
, unohtakkua

Toiči
päivän
aloh
tuatal
soittua
,
Muamal
kehtua
puaksumbah
vie
soittua
,
Joga
päiviä
heidy
, vahnoi
, kiittiä

Teijän
hyväs
kazvatandas
,
Eliä
rauhah
opastandas
,
Ruadamah
harjaitandas
,
Huolehtindas
,
Armastandas
,
Putin
nevvol
avvutandas
!

Kiäningi livvikse
"Väinämöisen kiellot
".

Väinämöizen kiellot

Kieldi
Šuvannon sulhaine

Kumardellakseh
kullale
,
painua
piädy
hobjale
,
vahnal
nuordu
toivottua
,
kaunehembua rakastua
.
"Kaunis
olis
kattil
tulen
piäl
,
vaigu vezi
lujah
kiehus
,
hyvä
olis
mieli
miehen
piäs
,
vaigu hardieloi
ei
painas
",
sanoi
vahnu
Väinämöinen
nuorembale
vellele
.
"Harvah
syöttäy
harvu
verko
,
syöttänöy
, ga
karjal
kalal
",
sanoi
vahnu
Väinämöinen
nuorembale
vellele
.
"Viha
kuobuau
vil’l’at
pellos
,
kadehtindu
kalat
vezis
",
sanoi
vahnu
Väinämöinen
nuorembale
vellele
.
"Pidäy
kuulta
sidä
puudu
,
Kuduan
juurih
kodi
pandu
",
sanoi
vahnu
Väinämöinen
nuorembale
vellele
.
Kiitä
toizil
tostu
muadu
,
ičel
kiitä
omua
muadu
.
Omat
muat
on
magiembazet,
omat
mečät
rakkahembazet.