Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Ol’ga Ogneva.
Kala on pieni, ga liemi on magei
Источник:
Oma mua. № 28, 2026, с. 3
Ol’ga Ogneva
Kala on pieni, ga liemi on magei
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kižin suarel piettih V suuri kalafestivuali
Avtoubusal Kižih? Konzulienne moizeh matkah kučuttih nagrokse, nygöi jogatoine voibi toven ajua suarele mašinal. Tämän matkan Iänisjärves ymbäri vallittuu turistat nähtäh Iänisjärventagavozen da sigäläzet ennevahnallizet kylät. Avtoubussumatku lopeh endizes Ojatevšinan kyläs. Tiäpäi Kižin suarele vetty myö ei ole pitky matku, pikoikodvazen peräs olemmo Kižis.
Kižin valgamos on ylen äijy rahvastu. Jo viijenden kerran Kižin muzei keräi yhteh Karjalan kandukanzoin – karjalazien, vepsäläzien da ven’alazien perindölöin tiedäjii, kalastajii, keittäjii da pastajii sego kaikkii kalamuagariloi. Neroniekoin jarmanku, masterkluasat da kalarokan duuhu muanittau kalafestivualih. Tulou ylen hyväl – se Rahvahan liemi -kilbah yhtynyöt keitetäh liendy suuris kattilois ihan nurmikon keksel mägyriččäzel, jogahine omah luaduh. Täs on kiehumas Karhumäin emändien karjalaine kalakeitto, netua – Puudogan kuivan kalan rokku kapustan da suuriman kel, rinnal – paikalline iänisjärventagavozen liemi. Andrei Prohorov Kurgenicoin kyläspäi yhtes Van’a-plem’anniekan kel piädykauti käi ottamah vetty sih niškoi Suvi-Pedransuarelluo, ku liemi olis magiembi.
– Keitämmö meijän perindöllisty iänisjärventagavozen liendy. Nygöi jo kartohkanke. Enne kalanpyvvändymatkoil meijän miehet keitettih liendy vältämättäh ahvenis kahtu polvie, nenga kunnivoittih kalajumalua. Meil täs on suuri ahven, kilo kaksisadua grammua, da pieni ahven. Liemi on keitetty havvinpiälöis da evis. Lopus panemmo hiilen rokkah – se andau savun mavun, sanou Andrei Prohorov.
Hänen juuret ollah syväl täl rannal – muamo on Kižispäi, tuatto – Suurel Klimenetskoil suarelpäi.
Enzimästy kerdua Kalafestivualih Kižih tuldih vepsäläzet Leningruadan alovehelpäi. Vepsän kond -yhtymyksen joukko sežo yhtyi Rahvahan liemi -kilbah. Vepsäläzien hyvyös kalafestivuali muutui alovehienvälizekse. Ennepäi sih yhtyttih vai rahvas Karjalaspäi.
– Tulimei Järven kyläspäi, Piterin agjaspäi. Minä pagižen vepsäks. I keitimme lemuz’. Lemuses on ahven, haug ja lohi. Nece om meiden ezmäine kerd. Neciš sares. Minä duumain, kaikučče ristitud navedib lemuz! Kut meiden kyläs pagižeba: kala om pen’, muga lemuz om maged, muheloittau Al’ona Pozdn’akova.
Parahan liemen oppi vallita rahvahalline arvostelukundu. Ga voittajua vallita oli ylen vaigei. Kaikin ollah nerokkahat keittäjät, kaikin ollah parahat.
– En voi vallita kedätahto yhty. Minuh niškoi kai kalarokat tiä ollah ylen hyvät. Passibo suuri! kiitti kilbuniekkoi rahvahallizeh arvostelukundah kuuluju Jegor Kalmikov Kinnermälpäi.
Razvastu duuhukastu kalarokkua täydyi kaikile. Vepsäläzet tarittih sidä sul’činoinke.
– Kalafestival’ kerazi kanzoid. Olen ihastusiš, mise Kižisarel om videnz’ jubileine festival’. Tahtoižin, mise tradicijad eläižiba da kanzoiš voumičižiba tradicionališt sömäd, sanoi kalafestivualin pidäi Anna Anhimova.
– Myöhäi tiä olemmo suarel, ymbäri –Iänisjärvi on i, tiettäväine, kalattah tiä ni yksi ristikanzu ei elä. Uskon, gu vuozi vuottu rodieu enämbi kalamuagarii, ket tiä ruvetah keittämäh liendy, ližäi Kižimuzein johtai Jelena Bogdanova.
Marija Urbanovič opasti kalafestivualin gostii pagizemah karjalakse. Häi kogo perehinneh tuli Kižih Jyškyjärvespäi. Lapset Vasilisa da Eino soitettih kandelehel, muamo Jekaterina yhtes dovarišan El’vira Gundirevan kel pastoi piiraidu pruazniekkah, tuatalgi, hyväl venehmuasteril, oli oma ruado. Häi vastai gostii Sergejevan koin sarual.
– Tiälähän ekspozicijassa on Jyškyjärveldä Taito Malizen luajima veneh, niin vot mie hänestä kerron. Mimmosie on eruo kižankan kera. Tämä on ihan karjalaini veneh. Jokie myöte, koskie nostua. Semmoista. Kebie veneh, ei painava, ei jykie. Sistä mie kerroin, no i näistä vehkehistä, tahkoloista. Kaikilla on mukava. Kaupunkista tullah, heillä on kumma, ku nyt tämmösie on vielä säilyn. Niillä on oikein mukava, sanoi Andrei Urbanovič.
Heinylahten da Kižin kalaniekat, kaksi joukkuo, Kila-nimizes kižas juattih kala-abajii. Kila on ennevahnalline ven’an rahvahan joukkokiža. Sen nimi on lähtenyh piduličan jygien miäčyn nimes. Kižata voibi jalloil dai käzil, ga konzu miäččy kirbuou, ei sua ottua sidä kädeh, enzimäi pidäy vältämättäh potkata. Kilas voittau se joukko, kudai suattau oman miäčyn kižapellon randah.
Täl kerdua Kiži-muzein joukon voitettih ammattikižuajat Ven’an Kilan federatsiespäi. Hyö kižattih Heinylahten puoles.
– Kila on ennevahnalline kiža, sil on pitky perindö da igä. Sih kižattih kaikkiel, kus on eletty ven’alazet. Mugai Karjalas, Kižin suarelgi, kižattih kilah, se oli ylen čoma perindö. Meidy äijäl lykysti, ku meijän muas on tämänmoine hyvä nero joukolleh kižata miäččyh. Tämänmostu perindöllisty joukkokižua muailmas on vähä, saneli Ven’an kilan federacien prezidentu Dmitri Čern’ak.
Kaikin ylen äijäl vuotettih yhtehisty pruazniekkustolua. Se keksittih pidiä jo ezmäzes festivualis vuvvennu 2022. Viijenden kerran emändät, Kiži-muzein abuniekat da yhtesruadajat sego paikallizet syömizienvalmistajat kerättih täyzi stola kalasyömisty perindöllizeh vepsäläzeh veneheh. Midävai ei olluh sit: suolastu da savustettuu kalua, vepsäläine painin lukpaimišt, eri luaduu pastostu. Vaigu kalakurniekkua oli moni luaduu: vepsäläine valgies jauhos, Jyškyjärven avvonaine havvin kel, kudaman sežo nižujauhos pastoi jyškyjärveläine El’vira Gundireva da iänisjärventagavozen umbinaine vereksen kezäriäpöin kel. Sen pastoi kalakurniekkukilbah yhtynyh Larisa Bagajeva Suurlahtespäi:
– Viijenden kerran yhtymmö kalafestivualih. Se on meile suuri ilo. Tänäpäi pastoin teile perindöllizen kalakurniekan rugehizes leibytaiginas. Ylimäine kuori leikatah, se on leiby. Alahazeh, rouno stauččah, jiähäh kalat.
Festivualin lopus kaikin opiteltih nerokkahien emändien tevoksii, erähät pandih pondomah uuttu retseptua. Kai gošt’at suadih äijän hyviä mieldy, paginoi da mustelendoi täydyy tulieh Kižin kalafestivualissah.
– Se on kaikis paras – nähtä omii, paista. Sehäi on ainos hyvä. Konzu voit omien kel paista da tiijustua, midä heile kuuluu, Kižimuzein johtai Jelena Bogdanova jäi hyväh mieleh.
Jo jällespäi saimmo tiediä, ku kalafestivualih kävyi 1700 hengie! Aiga suuri lugu, tännesäh nenga äijiä rahvastu Kižin kalafestivualis vie ei olluh.