Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Bronzova Aleksandra .
Akonlakši: Jälki istorijašša
Источник:
Oma mua. № 28, 2026, с. 5
Bronzova Aleksandra
Akonlakši: Jälki istorijašša
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Koštamukšen luonnonšuojelualovehella piettih entisen Akonlahen kylän pruasniekkua – Petrunpäivyä.
Akonlahen kyläpäivä
Yhekši päiväkši vuuvvešša, 12. heinäkuuta, entini kylä Akonlakši tulou eläjäkši. Šen viimeset eläjät oli šiirretty pois näistä paikoista 1950-luvulla. Perinnehtä juhlie kyläpäivyä kannattau Koštamukšen luonnonšuojelualoveh vuuvvešta 1993. Enšin tänne tultih vain kyläššä šyntynyöt ihmiset: hyö ečittih omien talojen paikkoja, tiijuššettih šukulaisien kohtaloista. Nykyjäh tiälä vietetäh šuurta pruasniekkua ta aina kostitetah vierahie uuhhalla (apostoli Petri on kalaštajien šuojelija) ta rahkašankiloilla, lauletah kanšanlauluja ta tanššitah, a kun šiä lienöy hyvä, ni uijah puhtahašša Kiitehenjärveššä. Tänä vuotena šiä oli hyvä – oli lämmin ta päiväni kirkkahašti paisto.
– Meijän vanhemmat oikein ahkerašti valmistauvuttih pruasniekkah: peštih talo, puhissettih kynnykšet – täštä kačottih, kuin ahkerat neiččyöt talošša eletäh. Miehet pantih halkoja pinoloih näin, jotta ne šuorat oltais – täštä kačottih, mimmoni isäntä on talošša. Nyt tämän paikan omistajana on Koštamukšen luonnonšuojelualoveh ta še niise valmisti paikkua: leikkasi heinyä nurmikoilla, pani stolat ta katto šyömisillä, kerto luonnonšuojelualovehen ruataja Valentina Patsukevič ta anto pakinavuoruo johtajalla Sergei Tarhovilla.
Hiän tervehti kaikkija, ket tultih Akonlahteh pruasniekkah ta muissutti, jotta šinä päivänä aina kyšyttih kalaštajalykkyö, alettih niittuo ta kučču kaikkija tanššimah ta pitämäh iluo.
Šentäh kun še on raja-aloveh, pruasniekkah ošallistumista varoin piti šuaha lupa rajamiehiltä. Yli 200 anomušta oli šuatu, ta šuurin oša niijen lähettäjistä šai tulla pruasniekkah. Mintäh rahvaš niin lujah tykätäh tätä pruasniekkua? Eryähät vuotetah vaštuamista vanhojen tuttavien kera, jotta paissa karjalakši, toiset mielelläh šyyvväh šakieta uuhhua, kummaista varoin kalua pyyvvettih Kuittijärveštä pruasniekan kynnykšellä. Oli keitetty šata litrua uuhhua, jotta kaikilla riittäis. Joka vuosi pruasniekkah tulou uušie ihmisie, kumpaset tutuššutah luontoh ta kylän istorijah, on šemmosieki, ket tullah Akonlahteh joka vuosi.
Joka vuosi Akonlahen pruasniekašša vierahie tuttavuššutetah mihnih perinteheh. Tänä vuotena še oli lapšien rissinnän rituali. Še piettih järven vesissä. Tämä rituali tuli lankakši, mi yhistäy nykyistä šukupolvie täh paikkah. Lisäkši kirikön paikalla lopetetah časoun’an rakentamista.
Runonlaulajien kotimua
Pruasniekan kynnykšellä Koštamukšen keškikirjaštošša piettih Akonlahen kylän istorijalla omissettu vaštautumini. Koštamukšen luonnonšuojelualovehen ruataja Valentina Patsukevič kerto kyläštä ta mintäh šitä piettih runonlaulajien kylänä, näytti 1940-lukujen valokuvie ta niijen avulla kerto Akonlahen eläjien šen ajan jokapäiväseštä elämäštä. Luvento piettih Louhi-akan talo -projektin rajoissa. Še voitti Pohjosen hyvyš -hyvänluajinta fondin Venäjän Pohjosen musejot -ohjelman projektikilpailušša, kummaista kannattau Severstal’-yhtijö ta toiset partn’orit.
Akonlakši on entini karjalaini kylä Kiitehenjärven rannalla. Nykyjäh šielä kenkänä ei elä, ka paikalla on šuuri kulttuuriperintö ta merkityš. Akonlakši on tunnettu runonlaulajilla.
Kylän eläjät ahkerašti šuhtauvuttih luonnolla: ei otettu liikua, šeurattih šiätä ta luontuo. Šuuret kylät oltih etähänä, šentäh piti omin voimin kaikkie ruatua ta ošata ymmärtyä, mimmoni kešä tulou ta mimmoni šato. Šentäh Akonlahen eläjie piettih tietäjinä.
XIX vuosišualla järven ympäristöpaikat tultih Šuomen folkloristien ta tutkijien vierailupaikoiksi, šentäh kun paikalliset karjalaiset hyvin tiijettih runoja. Hyö maltettih šanuo taikašanoja runoilla ta näin ne šiirryttih šukupolvešta toiseh. Tiälä enšimmäisie runoja kirjutti ni tunnettu rahvahanrunouven keryäjä Sakari Topelius vanhempi, tunnetun starinojen kertojan tuatto. Runoja hänellä laulo laukunkantaja Timonen. Topelius julkaisi runoja ta näin niistä tiijušti Elias Lönnrot. "Kalevalan" keryäjä myöhemmin tuli täh kyläh ta varmisti, jotta niitä tiälä tiijetäh ta muissetah. Hänen keruumatkojen tulokšekši tuli Kalevala-runoelma, kumpasen enšimmäini painoš näki päivänvalon vuotena 1835.
Lisäkši šanomma, jotta Akonlakšti ei ole yhen kylän, a monien kylien nimi ta jokahisella pienellä oli oma nimi. Šentäh kun kylä oli rajalla, še oli pohatta – kylämiehet oltih kauppiehina ta kaytih kaupalla nuapurimuah.
Vuotena 1958 Akonlkšti, kun oli rajakylänä, pantih kiini, rahvaš šiirrettih pois toisih kylih. Talot ta kaikki rakennukšet poltettih, jotta ei ois kunne myöštyö. Nyt vain kivipohjat muissutetah missä nämä vanhat talot šeisottih.