Тексты

Nikolai Nazarov. Oma randu ainos on oma. 1

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 30, 2026, с. 3

Nikolai Nazarov

Oma randu ainos on oma. 1

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Priäžän
kanzallizele
piirile
– 95 vuottu

"Omal
rajonal
– parahat
sanat
,
Teile
, armahat
kylät
da
rannat
!
Teidy
, Siämärvi, Vieljärvi
, kiitän
,
Priäžäl
, Pyhärvel malitun
liitän
"!

Aleksandr Volkov

Karjalazet
sanotah
: "Kodirandu
– armas
muamo
, vieras
randu
muamindam
!" Tuhukuun
28. päivänny
vuvvennu
2025 täydyi
95 vuottu
Priäžän
piirile
. Pidäy
mainita
, gu
Priäžän
piirih
ammui
yhtyi
pienettävy
Siämärven piiri
– oligi moine
omal
aijal
vuozinnu
1927–1929. Vuvvennu
1956 hävitettih
Vieljärven
piiri
, segi yhtyi
Priäžän
hallindoh
. A
vuozinnu
1963–1964 meijän
piiri
kodvazekse
rubei
kuulumah
Oniegujärven piirih
.
Tahtozin
jatkua
omii
mustelmii, miettimizii omah
piirih
nähte
. Täl
kerdua
- merkittävis
tapahtumis
, rahvahan
elokses
, karjalan
kielen
da
kul’tuuran
puoles
, vähäzen
histouries
da
ekolougies
. Mustoitan
meijän
lohkon
kylii
, kuulužii ristittyzii
da
tavallizii
ruadajii
.
Minä
jo
enne
mainičin
, Siämäjärvi minuh
niškoi
on
Pyhäjärvi, on
ku
Šambala. Paiči
Siämärven lohkuo
– tuatan
da
minungi roindurandua, silmien
ies
ainos
, älä
sano
, unisgi toiči
jiävihes
muaman
kodoilu
– Hur’koilan järven
randu
Vieljärven
alovehel
. Voinan
allus
tämän
kylän
, da
Pedäilammin pienen
bokkukyläzen yhtel
tiel
polti
tuhkakse
Štekin kylän
aktivistu
. Ni
yhty
kodii
ei
jiännyh
.
Ylen
vähän
tieduo
täs
lohkos
sai
kerätä
, kerdu
minä
rodivuin
jo
jälles
voinua
. Enzikse
tahton
mainita
hyväl
sanal
sogiedu
starikkua
F’odor Vasiljevič Ivanovua.
1960-luvul häi
eli
Kaskesjärves, kudai
on
nelli
kilometrii
Hur’koilaspäi Vieljärven
puoleh
. Tänne
minä
toiči
kävyskendelin mečästämäh
, žiäli
harvazeh
. Mudru starikku
kuda-midä saneli
Hur’koilan, Kaskesjärven elokses
, da
kui
mečästettih
ennevahnas
. Enne
voinua
händy
, juuri
viärättömiä
ristikanzua
, otettih
kiini
. Voibi
olla
sen
periä
häi
voimatuigi da
myöhembi
sogeni
. Tyrmän
elostu
ei
sanelluh
nimidä
– oli
kielletty
. Ylen
vähä
ken
tuli
järilleh
siepäi
...
Penzii
hänele
pandih
vai
kaheksa
rubl’ua
! Diivimmös
minä
, kuibo piädy
elättäy
? Vähäzen
rahvas
avvuttau
, dai
iče
vie
kengii
ombelou
, vahnoil
kuatančoil
uvvet
pohjat
panou
. Čopottau
hil’l’akkazin
. Valdua
ei
kiruo
. I
elämäh
himuo
ei
kaimannuh
. Tavalline
pehmeisydämelline
ristikanzu
. En
voinnus
sanuo
händy
Kaskesjärven karjalazekse
Gomerakse, ga
jäi
häi
minun
mustoh
kogo
ijäkse
...
Gu
yhtel
sanal
sanuo
omua
piirii
– se
on
kodikas! Enämbi
70 čomua
järvie
! "Karjalan
järvet
– magiet
dai
kargiet
..." Čomat
hiekkumäit, kangaspedäjiköt. Žiäli
vai
kyndömuadu
on
vähättävy.
Rahvastu
on
kaikenmostu
, ga
enimytten ollah
hyvät
rahvas
! Omua
piirii
ylen
äijäl
suvaičen
. Hos
nygöi
ammui
olen
talvilinnalaine, ga
kezän
aigua
syväin
, gu
muuttolindu
rouno
vedäy
omale
muale
. Vaiku
nelli
keziä
en
piässyh
, konzu
vuozinnu1974 – 1977 olin
Pohjazes
ekspeditsies Valgiel
merel
, ihtiolougannu ruadajes
. Da
vie
enne
– vuvvennu
1970 olin
armies
.

Vuvvet
matkatah
, päivät
juostah

Aigu
hil’l’akkazin
siirdyy
kui
hiekku
meren
rannas
. Iče
nygöi
diivimmös
, mittuine
olen
"vahnu
kottu
" – mustan
, kui
keväil 1953 Kaskesniemes kai
rahvas
itkiettih
, konzu
kuoli
Stalin – myöhembi
kirottu
, min
verdu
rahvastu
hävitti
kehno
…
Aigu
menöy
. "Vuvvet
matkatah
, päivät
juostah
!.." – karjalazen
runoniekan Zinaida Dubininan sanat
. Vepsäläine
Nina Zaitseva mugaže
viizahasti
sellittäy
: "Kaikele
taivahan
ual oma
aigu
".
Minul
nygöi
täydyi
79 vuottu
. Olen
moine
vahnu
da
viizas
starikku
, buite
omien
silmien
keskes
kazvoi
kolmas
silmy
. Viizahuksen silmy
!..
Abrikoičin
, enhäi rubie
sanelemah
joga
vuodeh
näh
, hos
äijy
kuda-midä on
tallendettu
päivykirjas
. Sit
tuli
mieleh
juata
mennyt
aigu
vuozikymmenih
. Rodih
vähästy
kebjiembi ammuldua
meijän
histouriedu
. Smietin
vie
, vältämättäh
pidäy
mainita
, ken
ohjai
valdivuo
. Aijan
hengi
piirisgi rippuu
valdivon
virgumiehis
, piälikkölöis
. Ei
sua
sanuo
ižändöis. Ku
jälgimäzekse
toven
ižändäkse
kuului
tsuari
Nikolai II, enne
vallankumovustu
...
Priäžäh Kaskesniemespäi meijän
pereh
tuli
elämäh
vuvvennu
1953. Ajoimmo
Man’gan kyläs
siiriči
. Moine
on
omaluaduine
kyläine, ijäkse
jäi
mustoh
puuhine
čoma
časounu
, korgiel
mäil
pedäjien
keskes
. Jo
äijiä
myöhembi
, täyzi-igäzenny
miehenny
kuulin
, časounu
on
omistettu
Jumalan
muaman
roindale
. A
vuvvennu
1954-1955 Petroskois
Dramteatrua koristamas ruadoi
kogo
muailmas
tundiettu
kuvanvestäi
Sergei Konenkov. Häi
suurel
himol
kävyskendeli kaččomah
Man’gan časounua
, nevvoi
, kui
pidiä
restavratsii, da
vie
kylän
lapsile
yllinkyllin
jagoi
n’amuu
...
Vahnan
Man’ga-kylän obrazu
, hos
i
ylen
myöhättäväh
, vuvvennu
1998, puutui
Karjalan
kunnivoitun taidoiljan Boris Pomortsevan tauluh. Rodih
tovelline
nerotego! Anna
se
jiäy
ijäkse
kačottavakse rahvahale
!
Priäžäs
eli
eri
kanzoin
rahvastu
. Puolet
ven’ankielizet
, vähästy
vähembi
karjalazii
, sit
ližäkse
suomelazii
da
inkeriläzii
. Keskenäh
elimmö
hyväs
sovus
.
Aigu
ozutti
, eri
kul’tuurat
toine
tostu
hyvin
rikastettih...
Meijän
agjua
sanottih
"Kirpičnoikse". Konzulienne
tiä
oli
kirpiččyzavodu
i
ylen
hyvä
suuri
paja
dorogan
pieles
, mugaže
kirpičäs
luajittu
. Vahnu
paja
säilyi täh
aigassah
! Sit
luajittih
kafe nimel
"Staraja kuznitsa".
Vuvves
1954 algajen
rubein
käymäh alguškolah
, Keski-Priäžäs. Opastajannu
oli
ylen
hyvä
, pehmeisydämelline
inehmine
Marija Germanovna Lebedeva. Lövvin
omas
arhiivas
vahnat
fotokuvat
. Yhtel
on
ezmäine
B-kluassu – 28 opastujua
. Marija Germanovna istuu
keskel
enziriävys, a
minun
piä
kokottau
hänen
sellän
tagua
.
Keskikluasois mustan
, mittuine
olin
ylbei
, konzu
käziruavon
urokal
takarduskonehel
iče
luajin
čoman
puuhizen
varren
vazarah
niškoi
. Täh
neroh
hyvin
opasti
Vasilii Fedotovič M’uzijev, karjalaine
opastai
. Sanottih
, häi
oli
ezmäine
školan
direktoru jälles
voinua
. A
minun
aigah
direktorannu ruadoi
Ilja Samoilovič Zlotnikov. Buite
gu
strogoi, ga
oigienmugaine
! Hyvin
mustan
Hyväzen Ivan
Adamovičua. Häi
oli
moine
intelligentnoi pehmeisydämelline
ristikanzu
, muuzikan
suvaiččii
.
Kul’tuuran
kazvattajes
lapsil
pidäygi fiiziekku
dai
matemuatiekku
. Ylen
nerokas
matemuatiekan
opastai
, smietin
, oli
Marija Ivanovna Grišina.
Jo
žurnalistannu
ruadajes
, vuvvennu
1999 minä
kirjutin
paginua
raadivoh hänen
omah
mieldykiinnittäjäh roduh
näh
. Died’oi
Kuzma Sem’onovič Ustinov, nuorete
köyhy
, gu
kirikön
hiiri
(iče
muga
sanoi
), ruadoi
paimoinnu
. No
hänel
oli
ylen
hyvä
musto
, sen
periä
piäzi
, älä
virka
, kauppumiehekse
! Tiettäväine
, enne
vallankumovustu
. Mugaže
hyvä
musto
, pädevy
matemuatiekkah
, rodih
i
vunukal
, Marija Ivanovnal...