Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Nadežda Vasiljeva.
Kuuselan perehen briljanttitaival
Источник:
Oma mua. № 30, 2026, с. 5
Nadežda Vasiljeva
Kuuselan perehen briljanttitaival
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Kalevalašša eläy ihmehellini pereh. Še on šopusa, ruataja ta enšin näyttäy huomuamattomalta. Pereh on elän rauhašša ta šovušša jo yli 60 vuotta.
Kakši vuotta takaperin puolisot Berta Ivanovna ta Nikolai Ivanovič Kuusela juhlittih šuuri perehmerkkipäivä – briljanttihiät. A ihan tuanoin talon emäntä Berta Ivanovna otti vaštah onnitteluja 90-vuotisjuhlalla.
Joka kerta, kun tapuat pitälti eläjie ihmisie, rupiet smiettimäh šiitä, mitein keššettyö jykiet šotavuuvvet, nälkyä, kylmyä, rappivuo hyö onnissuttih rakentamah uuvveštah meijän mua, muhahtamah, luomah ta rakaštamah.
Hyö ei vihaššuttu eikä kovettu.
Perehen šyntymini
Bertalla oli viisi vuotta, konša alko Šuuri Isänmuallini šota. Ijän takie hiän melkein ei muissa evakon enšimmäisie vuosie Arhankelin alovehella. Ainut muisselma on ainani nälkä ta aina vaipunut muamo, kumpani ruato mečänhakkuušša.
Hyö myöššyttih kotih vuotena 1946. Mahollisukšien mukah ämmö kunnošti puolihävitetyn šovaniellisen talon. Oli vaikie, ka kotimualla Berta jatko opaššušta koulušša, ruavistu, tuli šuureh elämäh. Koulun jälkeh hiän lopetti lyhyöt kurššit ta tuli yhteyšhenkilökši.
Onnakko vielä koululaisena Berta Ivanovna tykkäsi kirjoja, ta lukomini oli hänen mielehini harraššuš. Šentäh konša hänellä ehotettih ruato Kalevalan kirjakaupašša, hiän epyälömättä šuoštu. Hiän oli kirjojen myöjänä ta kirjallisuon levittäjänä kuni ei jiänyn eläkkehellä.
Vuuvven 1961 erähänä kešänä tanšši-illalla Berta tapasi oman rakkahuon – Nikolain. Pitkäkašvoni, šolakka ta kaunis priha kiinitti paikallisien tyttöjen huomijuo. A hiän valičči Bertan ta tuttavuššutti hänet omih vanhempih. Antilaš miellytti heitä, ta kohta vietettih hiät.
Häissä ei ollun ušeita vierahie eikä kallehie lahjoja. Muistoh jäi tärkie lahja – ruokastola ta kakši jakkarua. Šanakši ne on šäilytty 60 vuuvven piäštä, ta Kuuselan pereh käyttäy niitä.
Parahat apulaiset
Vähitellen Berta ta Nikolai ruvettih järještämäh elämyä. Molommat ruattih ahkerašti. Berta ruato kaupašša, a Nikolai oli kulettajana Uhtuon sovhosissa ta šiitä muanparennušošašša. Hyö pärjättih kaikešša – ruavošša oltih iskurityöläisinä. Šamoin heilä oli apukotitalouš, missä hyö šujuvašti piettih karjua.
– Näin mäni meijän elämä, kertou Berta Ivanovna. – Poika ta tytär kašvettih, touhuja talouvešša riitti. En muissa riitelimmäkö Nikolain kera. Šiih ei riittän aikua. Mieheni tuli luotettavakši tuvekši elämäššä ta piäapulaisekši. Hiän ei vannon miula rakkautta, ka mie tunšin hänen luotettavutta ta huolellisutta joka päivän.
Vuuvven 2026 heinäkuun erähänä päivänä Kuuselan perehen talo uuvveštah täyventy vierahilla. Monet-monituiset yštävät, tuttavat ta lapšet tultih onnittelomah kojikkahan perehpešän emäntyä 90-vuotisjuhlalla. 60 vuotta takaperin lahjotettu ruokastola šopi kaikilla, ket tultih puolisojen luokše, a hyvät toivomukšet ta onnelliset muisselmat šinä merkkipäivänä ei piätytty.