Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Mimmoni lintu, šemmoset ni laulut. 1
Источник:
Oma mua. № 31, 2026, с. 6
Valmisti Valentina Karakina
Mimmoni lintu, šemmoset ni laulut. 1
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Šanotah, jotta lintu laulannalla iččie šomentau. Linnut ollah Karjalan luonnon kaunissukšena. Jokahisella on omat tavat, oma šulkapuku ta oma laulu.
Karjalašša pešiy noin 285 lintulajie ta 36 niistä on pantu Karjalan Ruškieh kirjah. 60 muuttolintulajie pešiy Karjalan ulkopuolella ta ne pietytäh Karjalah vain vähäkši aikua muuttolennon aikana.
Lintuloilla on erikoini tila Karjalan faunašša. Ne ihaššutetah ihmisen šilmyä värikkähällä šulkapuvullah, korvua – heliellä, kaunehella laululla ta voit šanuo, jotta linnut ollah Karjalan luonnon kaunissukšena. Ilman lintuja šeutu tuntuis tyhjältä ta hylätyltä ta ois vielä äijyä tyhjempi iänittä.
Karjalan lintuja
Eniten Karjalašša on peiposie. Meččäriištana pietäh pyitä, tetrijä, meččäkanoja ta meččoja. Joka kevät Karjalah lämpimistä maista lennetäh hanhet. Petolintuloista voit mainita monenmoisie pöllöjä, haukkoja, muakokkoja, ruškošuohaukkoja.
Eläy tiälä noin 40 lintuparie harvinaista merikotkua. Vesilintuloista on šoršie, kuikkie, viklijä, lokkija ta kaikkein šuurin Karjalan čukeltajista šoršista – huahka, kumpasella on kaunis ta kallis uuju.
Täyši-ikusissa ta nuorissa mečissä eläy äijän šiivekkähie "luonnon tervehyšpoliisija" – varpuislintuja ta tikkoja.
Tikoista on käpytikka, pikkutikka, valkiešelkätikka, palokärki, pohjoistikka. Vanhoissa mečissä eletäh šuuret petolinnut muakotka ta merikotka, kalašiäkši. Näijen lintujen luku on vähissä ta niitä on tarvis šäilyttyä.
Vanhojen puijen liukuloissa ta vanhoissa šuurien lintujen pešissä hauvotah poikasieh pöllöt. Pienin täššä lintujoukošša on varpuishaukka ta kaikkein šuurin – huuhkajahaukka. Rikenempäh toisie haukkoja voit nähä häntäpöllyö, Karjalan pohjoisošašša – hiiripöllyö, a erähinä vuosina voit nähä tunturipöllyöki.
Monituiset järvet, jovet ta lammit muanitetah pešimäh rannoillah monenmoisie šoršalajie: šinišoršie, heinätavija, pruunipiäšoršie ta koškeloja. Harvempah tiälä pešitäh viheltäjätšoršat, jouhišoršat, tukkapiäšotkat, tukkakoškelot, а šuvipuolella Karjalua – lapašoršat ta heinätavit. Vain pohjoispuolešša vielä voit nähä meččähanhija ta laulujouččenie, kumpaset ennein pešittih ympäri tašavaltua. Vesistöjen rannoilla on äijän kalalokkija ta tiiroja. Viimesinä vuosikymmeninä šuvipuolella on ilmeštyn äijän pikkulokkija. Ympäri Karjalua pešiy muštakupukuikka.
Omaluatuni elämä on ni šoilla. Tiälä hautou poikasieh harmua kurki ta meččokana.
Tiälä šamoin pešitäh monenmoiset viklit, ukonlammaš, šuovikli, lirovikli, valkovikli ta monenmoiset varpuislinnut. Kevyällä kiima-aikana šoilla voit nähä tetrien torua ta vanhašša honkikošša meččojen kiimapaikkua.
Aukeilla paikoilla pešitäh čipit, peltokiurut, kottaraiset. Toičči missänih nurmella šuat kuulla ruisriäkkyä, peltokanua, а märemmillä paikoilla – kaislakanua.
Karjalan šuurin lintu on merikotka. Šen šiipien väli on 190–240 šenttie, paino – kolme-kuuši kiluo, pivuš – 76–94 šenttie. Karjalan pienin lintu on keltapiätijani. Šen šiipien väli on 15–17 šenttie, paino – nellä-kahekšan grammua, pivuš – 9–10 šenttie.
Ruisriäkkä on erikoisen mukava lintu. Še Karjalašša eläy heinikkönurmiloilla lähellä kylie, vain harvoin tulou nähtäväkši ihmisellä. Še on 22–25 šenttie pitkä, šillä on heikot šiivet ta še enämmän juokšou mitä lentäy. Še pešiy Karjalašša ta talvekši mänöy Afrikkah. Šuuremman ošan šitä pitkyä matkua lintu juokšou ta hyppyäy, lentäy pienien vesistöjen piäličči ta šuuret vesimatat voit kulkie laivojen kanšiloilla.
Korppi
Šinne ei ni korppi luita kanna. (Šanotah mistänih loittosešta paikašta).
Laiha, kuin korppi.
Korppi luita kyšyy.
Korppi luilla tuli. (Šanotah konša kuullah korpin kruakuntua).
Ei korppi korpin šilmyä kaiva.
Missä rauhna, šiinä i korppi.
Još korppi iäntäy lähellä, ni tulou vahinko taloh.
Korppi katošta piäličči ei hyväkši lennä.
Ei korppi tule räyštähän alla pešyä luatimah.
Ei ole korpin pešäššä hanhen munie, eikä hanhen pešäšsä korpin poikie.
Korpin šuušša ei ole kešyä eikä talvie.
Kuikka
Lujašša on kuikašša šulka. (Šanotah skuupašta).
Märkä kuin kuikka.
On kuin verkkokuikka.( Pahakuntoni, puolikuolie).
Kakla on kuin kuikalla. (Pitkä).
Kuikka tulou jäitä potkimah, piäčkyset – kuikan šiiven alla.
Kuikka kakkaroilla kuččuu. (Kun kuullah šen karjehta järvellä).
Kun kuulet kuikan iänen, elä mäne järven jiällä.
Keštäy kuikkua keittyä, pahua lintuo paistua.
Kuin kuikka verkošša, hämehikki taikinašša. (Ihmetelläh mitein niin viisaš on joutun pulah).
Kuikan jalat
Kun kuikkua luajittih näytti šiltä, jotta šiitä tulou hyvä lentäjä, niin šievämuotoni ta virtaviivani šen kehošta tuli. Iče luatija kehasi iäneh šen lentotaituo. Šilloin kuikka, mi oli jo melkein valmis, ei malttan enyä vuottua, vain ihaštunuona hyppäsi heti lentoh. Vašta šiinä luatija huomasi, jotta ei šillä ollun vielä jalkoja. Hiän šieppasi räpilät, mit šatuttih olovan šiinä viereššä ta loi ne kuikan peräh.
Šentäh kuikalla ollahki jalat niin takana, jotta ei še voi noušša niillä šeisomah. Šen takie še luatiu pešähki aivan vejen rajah. Šiitä on hänellä hätätilantehešša helppo luiskahtua veteh, missä kuikka tuntou olovan täyšin turvašša.
Kuikan iäni
Kun enšikerran kevyällä kuulet kuikan iänen, kun kuikka lentäy ta kakattau, ni pitäy, kellä šelkä ollou kipie, niiltä jalan šijoilta, mistä huomuau kuikan iänen, kolme kertua kuperkeikkuo luatie ta šanuo:
Kuikalla miun šelkä,
Miulla kuikan šelkä!
Šiitä peltuo leikatešša ei kivissä šelkyä. Kuikkua on pietty noitalintuna. Kuikan n’okašta luajitut nuolenterät ei varattu mitänä taikoja eikä noituja. Tietäjät ušein kanneltih mataššah kuikan šulkie. Taikakonštija tietäjät ta käyttäjät meččämiehet kuletettih kontienhampahie, kiärmehenrašvua ta muuta taikatavarojah kuikašta luajitušša omituisen näköseššä puššissa. Kuikka ta šen lähini heimolaini ruškiekupukuikka šamoin porotettih pahoja voimie.
