Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Aleksandra Lesonen.
Haikarat Vuokkiniemeššä
Источник:
Oma mua. 2026. 16.09 (№ 36 (1826)). С. 5
Aleksandra Lesonen
Haikarat Vuokkiniemeššä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Harmuatahaikarua voipi nähä Karjalašša kešällä ta šykyšyn enšimmäisinä päivinä. Lintujen luku tašavallan vesistöillä vähitellen kašvau.
Vuokkiniemen kylän eläjä Vitalii Nikulin otti kuvah nellä kaunista haikarua Ylä-Kuittijärvellä. Luatie še ei ollun helppo.
– Haikaroja mie kuvasin meilä jo muutoma vuosi takaperin. Šitä ennein mie niitä täššä konšana en nähnyn. Tänä vuotena tuaš huomasin niitä järvellä. Pitälti tarkkualin lintuja toivoten luatie kuvie. Lopulta onnissuin kuvata 2. šyyškuuta šuorah meijän rannalta. Niitä oli kuuši harmuatahaikarua! Hiivoin niin lähellä, kuin oli mahollista ta kuvasin. Linnut ollah hyvin varovaiset ta ei piäššetä lähellä, kerto Vitalii Petrovič.
Šanakši, harmuanhaikaran piäpaikka, missä tutkijat ta turistit huomatah lintujen ennätyšlukusie parvija (30 lintuo ta enemmän), on Votlajärven kanšallispuisto. Toičči linnut lennetäh ni Mujehjärven piirin levehyöllä ta äšen Koštamukšen kaupunkipiirih, niise niitä šuau tavata Aunukšen piirissä, esimerkiksi, Riipuškalan kyläššä.
– Harmuatahaikarua šiännöllisešti merkittih puisson alovehella 1990-luvun alušta alkuan. Viime vuosina lintujen luku vähitellein kašvau: kešällä 2025 yheššä parvešša oli 12 lintuo, a viime vuuvven šyyškuun tutkimušmatalla tietomiehet luvettih jo 28 lintuo. Hyvä, jotta haikaroja tulou yhä enemmän, kertou Jelena Kuleb’akina, Votlajärven kanšallispuisson ekologisen monitoringin ošašton piällikkö.
Harmuahaikara on šuuri lintu: runkon pituš on 90–98 šenttie, šiipiväli – 175–195 šenttie, a paino on 1,1–2,3 kiluo. Linnun väri on tuhkanharmua, šiipišulat ta peräšulat ollah muššat, a vačča – valkie.
Še on vähäliikkuni lintu: voit tunnin šeisuo matalašša veješšä, melkein muuttamatta ašentuo. Vuarallisuošša haikara kepiešti noušou muašta ta lentäy pois. Linnun lento on kiirehtimätöin.
Pešimistä varoin harmuathaikarat valitah hil’l’asie vesistöjä, kaisliutuja rantoja, niise ne pešitäh puissa ta vejen vallašša olijissa penšahikoissa. Pešäššä on kolme-viisi vihrienšinistä jiäliččyä. Poikaset nouššah jaloilla noin kahen netälin piäštä kuoriutumisen jälkeh.
Karjalah haikarat tullah aikaseh kevyällä, konša vielä lumi ei ole šulan ta vesistöt ollah jiäššä, a talvehtimah lähetäh myöhäisšykyšyllä. Ennein harmuatahaikarua piettih tašavallašša enimmäkšeh šiirtolintuna, ka luvun kašvamisen takie tutkijat merkitäh lintujen pisyjyä oluo kešällä. Toičči Karjalan šuvešša huomatah ni šattumalta lentäjiie šuurie valkeitahaikaroja.
