Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Varu
Varu
вепсский
Младописьменный вепсский
– Segoin
!.. Minä segoin !
Nene vaihed agjata löihe päs i andoiba Natoile mugoman varun , miše rajaziba joksta pihkhu .Paksud , madalaižed kuzed levitiba oksad i restiba päspäi paikan , taciba hibusihe kuivid kavagid , pahas taboiteliba hijamas , rebitiba sen , i Natoi azoni .Joksta ei olend kuna , ten saupsiba nored kuzed , konz-se niid ištutiba mecnikad , i nügüd’ ned seižuiba läbipäzumatomal jonol .Pihkus oli pimed , ed sanu-ki , miše om vaiše nel’l’ časud , näguihe , om jo eht .Südäin löihe muga , miku ladi lähtta rindhišpäi , varu i opak tӟutiba Natoin .
– Kus om päiväine ? Kus ?– Natoi kacuhti taivhaze . No päiväšt miku ei olend-ki , jügedad hahkad pil’ved levitiba kaiken taivhan , i Natoi voikaškanzi sures tuskas :
– Sünduižem , mi minunke linneb , jose minä jän tänna öks ?!Ei , ei , minä en iznesi necidä gor’ad , minä surmhasai varaidan pimedad öd !Päiväine ku lähteiži , ka siloi minä el’gendaižin , kus om kodi , miččehe polhe tarbiž minei astta !I mikš minä joksenzin nenid bahaloukuid , kacu , kuna mindai toiba , seižuba nügüd’ , prokl’atid !
Ruzakhad bahaloukud vaugištiba kuziden al , i niken jo kactes niihe ei ihastund .Verdugandenu Natoi potkaiži ühten bahaloukun i äkkid’ azotihe :
– Min mä radan-se , meletoi ?Varuspäi meled-ki kaik hajotin !Mikš minä lajin i johtutan mechižen , ku olen jo putnu hänen käzihe ?!Tarbiž tüništuda i čomašti kaceltas ümbri , ika völ hondomba ičelein voin tehta .
Natoi pühki paikal modon , se oli märg kündlišpäi i higospäi , pudišti kavaged päspäi i hardjoilpäi , sugi hibused i homaiči mastn’an , kudamb seižui mas .Sigä pohjal pl’onkasižes šaugus venuiba koume pr’anikad , vähäine kanfetoid i virikorobaine .
– Kut mä čomin radoin , miše virid-spičkad otin , kut taht , a hengel paremba tegihe ... ku mi-ni lähteb !
Neniš vaihišpäi ”ku mi-ni lähteb ”, Natoile möst tegihe žal’ ičtaz , hän itkeškanzi I tahtoiškanazi lähtta kuzištospäi .Tihedas kuzištos homaiči harvemban tahon i zavodi ličtas paksuiden oksiden keskhe , oksad nikut ei andnusoi i seižuiba seinän vuiččikš .Kuzištospäi Natoi läksi kombuil i konz oigenzi sel’gän , ka nägišti , miše taho om tundmatoi , pimed , taivaz hahk , päiväšt ei nägu-ki , i tusk miku pihthil kingiti rindhad .Natoi ištuihe langenudele pule i zavodi meletada i muštelta , mi tarbiž rata , konz segoid mecha .Hengel tegihe karged , konz hän el’genzi , miše tedab i muštab vähän , kaikiš nevondoišpäi tuli mel’he vaiše se , kus nevoitihe heitmaha soba , kändmaha murnipolele i pudištamha .Natoi libui , heiti kurtkan , kändi murnipolele i pudišti sen vaihidenke :
– Mechine , mechine !Pästa mindai pahoiš käzišpäi !
Korged hab šobaidaškanzi lehtesil , šobaiduz ližazi hol’t völ , kaks’ pakušt lehtest lanksiba jaugoiden alle i johtutiba Natoile , miše om jo sügüz’ku , pigai linneba vihmad i lehtištonlähtend , i möst varu särgi nahkan muga lujas , miše tegihe taht joksta mecaspäi , löuta hot’ mitte-ni znam , kudamb ozutaiži , kus om tropaine .Natoi zavodi kacta , miččes poles puil om samal , miše tedištada , kus om suvi , no samal korbes kazvoi kaikjal , i Natoi voikaškanzi :
– Ižandaižed-emägaižed !Algat-ko tö käregakoi minun päle sen täht , miše minä mecha tulin – en pakičenus , bahaloukuid kerazin – spasibod en sanund , abutagat minei sadas kodihe !
Hab möst šobaidaškanzi , i kebn vauktahk pil’vut libui i lendi lanktenuden pun juriden alpei .
– Mi nece om ? Kuspäi-k otihe nece savu ?Sünduižem , minai om mugoi varu !– kündled joksiba i joksiba , nadeimatomuz’ oti kaiken vägen , meletuz’ , miše ö tarbiž linneb vastata mecas , täuduti südäimen živatoiden vuiččel varul . Natoi pani päle soban , – kormanaspäi lanksi kanfetleht , oti mastn’an i mäni kuna jaugad astuiba , vaiše ku hot’ kuna-ni astta , ei seišta , – putta kodihe , kodihe !Päliči tes venuiba piringol sortud pud .Sur’kulud habad tullei kändi maspäi juridenke , ühthe habaha iški samalduz , se taho oli räzähtoitud pärapuikoile , tüvi oli särktud i eskai punotud ümbriže , i Natoin pöl’gästoiti tulleižen vägi .Meles-ki ei sand pidäda , miše ken-se voib astta päliči necidä sortud mecad , i Natoi astui i znamoiči , kut oiktas venuba pud : jur’ – jurehe , ladv – ladvaha , lehted oliba völ vihandad , – piring tägä oli täl kezal .
– Ka , ühtes jumalanjurus oli ani sur’ samalduz , näge-ku kuna iški , – tuli meletuz mel’he , i Natoi astui i astui agjata . Mec kaiken oli pimed , vastha ei tulend ni üht tropašt , ni živatan , ni ristitun .
– Mijak ei ole nikus lehmiden tropaižid ? Minä ved’ en ole edahan kodišpäi , lehmäd tägä käveleba , – muga meleti Natoi i homaiči kanfetlehten .
– Ka ved’ necen lehten minä kirbotin-ki , kävelen ičein jäl’gidme ! Mechine mindai vedeleb !..– kibištaškanzi südäin’karaižen , i vihman tipp lanksi kädele .
– Vaiše vihmad minei ei i fatind ! – Natoi oti mastn’an , viškaiži bahaloukud , sai spičkkorobaižen , käri pl’onkaha i tungi sen kurtkan kormanaha . – Еi tarbiž märktutada spičkoid’ . Kuverz’ om aigad ?
Časud ozutiba seičeme časud .
– Sünd sä sötai ! Hämär jo tegese ...Susedad nägiba , kut mä mecha läksin , vaiše homen homaičeba , miše minä en pördnus kodihe öks , – meleti Natoi .
Hän udes ištuihe sortud pule , – varu katkaiži jaugad , jäl’ges rušihe alastomaks , kändi murnipolele kaik sobad i pudišti ned , eskai lifad-ki .Vihmad völ ei olend , miku vihm ei tedand – vihmda vai ei , vaiše taivaz taci harvašti henoid tippuid .Natoi sobihe , seižutihe kombuile , i zavodi loičta , muštelta vepsoiden valitud vaihid , kudambid konz-se kuli :
Läksin’ minä blaslovas ,
mecha tulin blaslovas ,
kuldaštme da kujoštme ,
hobedadme tehutme .
Vastsin mustan gadan ,
hapanuden haban .
Hapanudel hagol
ištub käč-kägerič ,
sospäi sadud ,
vedespäi vedetud ,
vaskižen-se hökanke ,
roudaižen-se kündenke .
Vaskižel da hökal ,
raudaižel da kündel
kabičeb i labičeb
minun pahan tuskan ,
minun huban duman ,
minun prizoran ,
minun segoindan .
Tedab minun maman ,
tundeb minun tatan ,
mindei gor’as pästab
hüväle da elole
igäks kaikeks .Аmin’ .
Nece ei olend puheg , Natoi niid ei tedand .Nene vaihed hän kerazi i sidoi ühthe sidomusehe vaiše nügüd’ , hän südäimel riži neniš vaihiš igähižen vägen .Mecas nene vaihed kuluiba toižin , erižin , mec miku kulišti loičendan i ei jo muga kingitand Natoid varul i tuskal , eskai il’m-ki ümbri Natoiš tegihe pehmdamb i lämemb .Hän necen muji i lugi ”Tat meiden ” i völ ližazi ičesaspäi :
– Kaikuččes čogaižes om minus taguiči Jumalaine !Ülähaine , Alahaine !Ala taci mindai !
Vauktahk pil’vut möst lendi juriden alpäi , leveganzi madme , no ei jo muga pöl’gäitand .Natoi libui kombuilpäi , oti kädehe kanfetan i pani juriden alle vaihidenke :
– Ižandaižed-emägaižed !Otkat tomaine minuspäi !Prostkat , ku tegin abidan I abutagat minei lähtta mecaspäi !
Natoi kumarzihe koume kerdad nelläha polhe , i hänele tegihe kebnemb henkta , südäin miku tüništui , i Natoi boikašti astuškanzi iče ei tedand – kuna .Korvad taboiteliba mecänid , – ei-ik kus nuta koir , möngahta lehm , – no ümbri ei kulund nimidä , ni üks’ lind ei pajatand , vaiše vezi furski jaugoiden al , šobaiži samal , da katksiba oksad kengän al .Mec nügüd’ tegihe veslemb , vaugištuškanziba koivud , i Natoi kulišti miččen-se judun .
– Ei-ik kulu mašinan judud ?
Hän mäni judule vastha i el’genzi , miše nece vezi brunčib koskil .
– Jogi , jogi !!! – ahkahti ihastusiš Natoi i joksi jogennoks , miku vastsi heimokundan .
Jogi kuti kukištui kivihe , tegi vahtod , vezi siš tahos oli kingitadud mürkil , korktoil randoil , sur’kulud kived venuiba randadme , vezi oli must , no Natoile näguihe čomaks i sel’ktäks .Hän joksi ülähäks jogen randadme i oli suriš ihastusiš :
– Korktad slavad Sinei , Jumalaine , sured spasibod !!!
Mürk rand zavodi lasktas alahaks , Natoi tezi , miše edemba randadme linneba nitüd , kus heinätadas .A kus heinän tehtas , ka sid’päi tehut-ki kodihe veb !
– Oh !.. – ohkahti Natoi i lopsahti randale , ihastusespäi äkkid läksi kaik vägi , a käded i jaugad tudeganziba . Natoi kacuhti časuihe i el’genzi , miše ei ole mille nadeidas , magata tarbiž linneb mecas , jogenno .Nügüd’ jo nece meletuz ei pöl’göitand muga , hän tezi , miše homendesel putub kodihe , spičkad i koume pr’anikad hänel oma , vaiše ku ei vihmuiži .Natoi libui , korged krež venos pästi händast nitule , kudambal seižui kaks’ aidoitud kegod .
– Minä en magada üks’ mecas , mecnikad i kalanikad-ki magadaba ! – tüništoiti iče ičtaze Natoi i päti : – Öks ličomoi kegoho , hüvä oliži , ku löudaižin pordhan vai sabilahan , siloi libuižin kegon pale , varu om mal venuda .
Hän zavodi ecta sabilahan i löuzi šalašin levedan i tihedan kuzen al , sid-žo oliba pažagan jäl’ged i möst ihastuz täuti südäimen :
– Naku oliba ristitud vaiše , i minä tedan , miše lähten heidennoks !
Kuni ei tehnus pimed , Natoi kerazi hiled kogoho , toi hagoid , klakun heinäd kegospäi i leviti sen šalašiš .Pažag pigai viriganzi .Natoi vedati sanktan hagon i pani pažagaha , – se hätken šaiškab , ei anda sambuda lämoile .Hämärzui pigai , Natoi varaiži pimedad öd i zavodi muštelta kaik baban nevondad , kut kaitas toižiš polišpäi .Söda ei tahtoinus , no Natoi söi pr’anikan , joi jogespäi vet i andoi jogele kanfetan :
– Na-ko , sula jogut , maged tomaine minuspäi !
Kanfet bul’skahti mustaha vedehe , jogespäi vedi vilul , i Natoile möst tegihe tusk :
– Ön mänetan mecas , varastan homendest .Taivaz om pil’viš , hallad ei linne , a ku linneb , ka vaiše homendesel , en kül’mä lämoinno .Magata minä en voi , tegen jonon ümbri šalašiš , miše živatiošpäi i gadoišpäi kaitas .Ani žal’ om , miše kušakod en otand I norašt ei ole , muštan , ned čomin hubudespäi kaitas .Nu da pästa , Sünd Sötai , mindai kaikes hubudespäi !
Natoi tegi jonon ümbri šalašiš , vedati völ ühten sanktan hagon i ližazi hagoid lämoihe , kibinod tuhahtiba kuzen ladvaha , pordon vändahtiba i sambuiba .Pimed ö kaikiš polišpäi kingiti šalašin .Kaiken päivän mecas ei olend änid , a sid’ mec eläbzui , i nene öäned pöl’göiteliba enambal , mi päiväline änetomuz’ .Natoi ištuihe šalašihe , čokaiži jaugad persken alle i sures mokas i tuskas eci hengele tüništod lämoin kohtas .Se andoi lämän , vauktan i kaičusen , i Natoi möst kiti ičtaze , miše oti spičkad .Varu tegihe völ surembaks , konz Natoi meleti , miše lämoid ei tehte , i hän voib jäda mecpimedaha ühtelaze .A ku töndub vihm ?I hot’ kuz’ om tihed i leved , no voib-ik se kaita pažagad i ei-ik anda vedele sambutada lämoid ?Neniš melišpäi tegihe ani huba , i Natoi zavodi pakita ižandaižid-emägaižid kel’dmaha vihmad homendesehesai .
Ei edahali mi-se käčkahti , hän särahti kaikel hibjal , sebazi iče ičtaze i tudeganzi särus .Vedati hagon kesk pažagad , ližazi kavagid , neglad veslas strakkatihe , a lämoi töngahti veslemba .Natoi möst homaiči vauktahkon pil’vuden i meleti , miše nece om savu vai sumeg .Äkkid pä tegihe jüged , hibj kovizui i Natoi zavodi langeta miččehese čudokahaze unehe .
Vauktahk pil’vut sebädeli , käri kaiked händast , Natoi muji , miše om mitte-se vilu i tob hubut , no ei voind kubahtada , – hibj enamba ei kundelnus .Ken-se tedmatoi zavodi mokita Natoid magedal mokal , i Natoi ohkahti .Ičeze änespäi heraštui , ladi tehta ristan , no ken-se jüged kingiti pälpäi , i hän möst lanksi neche magukahaze akoiden mokaha .Kaikel vägel hän tahtoi tacta necen jügun , varu lähtmata oli südäimes , – hän el’genzi , miše om putnu toižen polen käzihe , no nor’ koumekümne nellänz’ hibj ei kundelnus Natoid i lujas tahtoi necidä magukast mokad .Än’ hajoni , i ohkahtez jo ei lähtend suspäi , jäi rindhiže i zavodi kingitada südäimen , se löškanzihe , i Natoi möst nouzi .Kel’ tegihe miku kivesine i ei voind sanuda vaihid Biblijaspäi ”Jumalan , Iisusan Hristosan vägel , pahuz’ , mäne sid’päi !”, a sanuda niid tarbiž oli kut taht , sen Natoi tezi sel’ktäs .Kuspäi-se tuli johtutez , kudamban sanely baboi : tariž likahtada surel barbhal .Kaikel vägel , habi-habi , Natoi lendi nähmatoman kiven , kubahtoiti surel barbhal , i kivi hajoni , hibj hengahti valdas i päzui tedmatomas sidomusespäi .
Časud seižuiba , i Natoi ei tedand , kuverz’ om aigad , oli völ pimed .Pažag habi ei sambund , Natoi pani lämoihe hagoid i zavodi lugeda kaikid loičendoid , miččid vaiše tezi .Hibj tegihe val’l’ i vägetoi , hän veri heinäle i ani kebnas uinzi .Noustatiba händast tippud , vihm üks’kaik zavodihe , no oli jo päidusen aig , i Natoi pigai löuzi tropan , se čomin nägui nitün röunas katkaitud penzhan oksil i puvirgoil .
Nügüd’ hän tezi , miše pördase kodihe !
Varu
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–