Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Külän noid
Külän noid
вепсский
Младописьменный вепсский
Uksen
taga kului akan buraiduz , ohkanduz da kangoiden jorotand .Uks’ avaitihe kidžunke i pakaine il’m kuti vauged vat katoi penen ezihonusen .Lämbitadud pertiš nece vauged pil’v kadoi pigai , i kuti Afrodita meren vahtoišpäi ozutihe Glaša-bab kormanke haugod .Hän kingiti vahvemba hural kädel häugod , a oiktal kädel tahtoi kinktemba saubata uksen , vaiše ei voind tehta sidä .
– T’fu , sinä ha . Möst sinä tokazitoi !Saubate , ika kaik pert’ vilugandeb !Glaša vedäiži kinktemba pangas i pidoiži vähäižen , vaiše kut pästi käden pangaspäi uks’ möst avaižihe i piluspäi hogotaškanzi möst vilud .– Näge , mitte oled ! Tahtoid ridelta ?Narovi , narovi , sanun Semoile , miše vajehtaiži sindai , ak völ kerdan vedäizi pangas , I uks’ , kuti pöl’gastui laindad , saupsihe i ei avaidanus enamba .
Glaša grazi uksele kuival nürkul i hotkas , kuti nor’ astuškanzi päčinnoks .Päčinno hän koverzihe i pästi haugod lavale .
Konz Glaša heiti paikan päspäi da fufaikan pälpäi , hän mäni stolannoks da pani lämha elektročainikan .Riputi sobad varnha , sai bufetaspäi čaškan blödaiženke , pačkan čajud ”slonanke ”, putkoti žalleičemata sidä sinižehe čainikaha – om sel’ged , miše tämbei tuleba adivod – i ištuihe stolan taga iknannoks .
Sovhoztanhal zavottihe lüpsta lehmid , siks čainik ei kehund pordos .Glaša tokazi penel nürkul modpoliškon i kacui iknaha , miččen stökul pakaižes oli pirtud ös lujas čomil änikoil da poimitesil .Äkkid iknan päl , katusel , nacein , haragad toradaškanziba , i lumituk lanksi hangele i lendi lumipil’ven .Glaša pöl’gästui eskai i hüppähti iknannopäi .
– Miččed uradad oma , pöl’gästoitiba mindai .
Lopuks čainik kehui , i vauged pil’vut kargaidaškanzi čainikkurkuižen päl .Glaša valoi kehujad vet čainikaha i katoi sidä käzipaikal .Sid hän muhahti , oti suren čainikan sauban i mäni senke iknannoks .Hul puru ištuihe stöklale i čudokahad kuvad zavodiba sulada .
Glašoi valoi čajud caškaspäi blödaižehe i zavodi sidä joda .Hän saupsi sil’mäd , tegi huled turuižeks i joškanzi čajud .
– Kut om hüvä joda hulašt čajud ! Kuti Sünduižem sötai silähtoiti melaluidme .Eskai suugad kazvoiba .
Ken-se topotaškanzi pertedeses pudištades lunt kan’goilpäi .Uksehe kolkotadihe , i sur’ ruzavhibusine pä ozutihe ukses .
– Voib-ik tulda , Glaša-bab ? – küzui mez’ .
– Ku pä ozutihe jo pertiš , ka midä küzeled persken polhe .
Reboin šapuk muga topotelihe-ki uksiš .
– On’ka , mikš ningoine urad-se oled ? Kaiken pertin vilugoitid .Saupta uks’-se , avoisu !
– Glaša-baboi , minä tulin surt azjad . Sinä , kacu , ala sanu nikenele nimidä , – sanui On’ka išttes laučale päčinnoks .
– Jod-ik čajud-se ? Se om verez , vaiše segoitin .Vaiše ei ole čajunke ni kalitkoid , ni koloboid .Ei ole kenen täht paštta , ka ei ole mišpäi-ki .
– Sur’ spasib , olen vaiše stolan tagapäi .
– Šapuk-se heitä päspäi , ika aivod kehuba , lineb studen’ . Da void ed sanuda-ki , muitte-ki tedan , min täht tulid ...Tahtoid otta mehele Allad-opendajad ?
Glaša oti penes mal’l’aspäi sahartukuižen , iški sidme veičel .Sid’ oti penen saharpalaižen , pani suhu , joloizi čajud i sanui :
– Ei kožu sinei nece Alla .Hän om lujas melekaz da tulnu-ki om lidnaspäi .Sinei kožub An’oi .Hän ved’ radab-ki živattanhal lüpsajan .
– Ei tarbiž minei An’oid , – tactes šapkan lavale sanui On’ka .
– Hüvä , ei tarbiž , ka , ei tarbiž . Vaiše minä tegimoi jo vanhaks , mušt om jo huba .Ka On’koi , sinä ala käregande , ku mi ei linne muga , kut tarbiž , – Glašoi pil’kišti muhaden sil’mäd .
– Glaša-bab , ku sinä iče tedad kaiken , kä minä lähten , ka ? Mamoi tuleb , maksab .
– Mäne , en pidä sindai .
Onkoi libui , lendi šapkan lavalpäi , pani sen pähä i läksi pertišpäi sauptades uksen .Vaiše valdaline uks’ avaižihe möst .
– Mäne , mäne , žalanii . Kut tarbiž , muga linneb-ki .Kut Jumal andab ...Kacu , peit om kaikele mirule , – burbuti Glaša vojuides uksenke , miše panda kouk .– Sinä möst uradid ? Kacu minei !– A sanktal päl-se mi om meles – ningoitte neižne tarbiž hänele !
Glaša vaiše ištuihe stolan taga , pertedeses möst kului pagin .Glaša libui , mäni avaiži uksen adivoile .
– Ed küzu-ki ken astub . Kuspäi tedad , miše mö tulem ?– küzui sanged , il’bhen sil’midenke F’okla , On’koin mam .
– Sigäpäi tedan .
– Tervhen , Glaša-tädi , – kactes ümbri pöl’gästusiš sanui ruskedmodoine An’oi .
Akoil oliba mustad sakud päl , päs oliba änikoikhad paikad .Hö seižuiba paukotadud sil’mäd .Hö varaižiba tulda pert’he , vaiše ei voind lähtta tagaze .Lujas tarbiž oli vilugoitta On’koid neciš opendajaspäi .
– Midä topsitoiš-se , ku tulit ka tulgat pert’he-ki . Jom čajud .Teiden On’koi vaiše läksi , – Glaša mäni ičeze tahole stolannoks , sai astjoid škapaspäi .
– Ka mö-ki tulim senke . Ole hüvä , ala kuivata On’koid Allannoks .Ei eläška lidnalaine vitlitušk hänenke .A An’oi om meiden , külälaine .Kuivata hänenno .
F’okla sai ezipaikaspäi čaipačkan i pani stolale Glašan edehe .Glaša sirdi ”tomaižen ” ičesaspäi .
– Ka kerada sinä ičeiž čai , abutan muitte-ki ... Ištkatoiš jomha čajud .An’oi , ota nakka bankas koivuine barbaine .Da ota se , mitte zavodi jo änikoita , kus lehtuižed jo nägudas .Sinä , F’okla pane nece barbaine lavahurstin alle On’koin magaduzsijanno i sanu : ”Kut nene lehtuižed kuivaba , kuigaha Jumalan orjan On’koin heng An’oin hengehe ”.Sanu koume kerdad .– Glašoi pästi pän peittes muhod . Ei voind elgeta-ki – sanub tot vai iloiteleb .
– Sur’ spasib .
Ihastunu An’oi hätken valiči kaikid ”küpsemban ” koivuižen barbaižen .Sid’ vedi sen bankaspäi vedenke .
– Sur’ spasib sinei , Glaša-tädi .
– Spasib otkat tagaze , – Glaša sirdi čaipačkan adivoidennoks . – Jot čajud-se ?
– Spasib , sanui An’oi möst i sid’-žo saupsi sun kämnel . – Oi , prostigat . Hän oti čaipačkan stolalpäi , sid’ nägišti , kut kacub hanehe tulii anop i möst pani sen stolan röunale .
Akad rigehtides , prostimatas , läksiba pertišpäi .Sauptades uksen , Glaša kuli , kut pertedeses neižne sanui , miše laps’aigaspäi varaidab necidä noidad .Ku hän ei armastaiži On’koid , ka hän ei mäniži nikonz necen noidannnoks .Glaša muhahti I muga hilläšti kolahtoiti nürkul uksen pelehe , miše kaži , kudamb kaiken ön taboiteli hirid karzinas , nacein meleti , miše sidä ladidas pästta .Kaži näuguškanzi mugomal änel , miše nevest da hänen tulii anop , nacein , meletiba , miše nece iče noid ulaidab .Hö joste jokseškanziba pertišpäi .
Mikš opendajale tarbiž teiden On’koi ?Sädihe !Noiduz tarbiž heile .Ei linne opendai On’kun , ei tarbiž eskai meletada-ki .On’koi linneb teiden .Tö olet kanad .Minä olen tedainaine , a tö tegit minuspäi noidan , ninga teile !Glašoi ozuti heile jäl’ghe kukiškon .Uks’ abidokahašti kidžahti , i zavodi avaitas .
– Midä sinä-se värižed , en laji sindai ! – sanui Glaša , mäni i oti penen ruzuižen , pani sen uksen šiluižehe i kinktas saupsi uksen .
Vepsäks kändi Marina Ginijatullina
Külän noid
вепсский
Младописьменный вепсский
–