Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Raisa Lardot. Kargaidajad lindudHronika-kirjutez
Raisa Lardot
Kargaidajad lindudHronika-kirjutez
вепсский
Младописьменный вепсский
7. pala
(jatkund )
Minä läžun .
Läžuškanzin skarlatinaha , kaik pänahk om rubes , niškal om bul’k .Venun pertin poles mamoin magaduzsijal , uks’ keitimpolhe om avaitud vähäižel .Minä muga lujas läžun , eskai päd en voi kändauta , a tarbiž völ kacta , miše vedehižed ei tulnuižigoi rindale .Minä eskai kaik palan .
Mamoi kuverdan-se aigad kacui mindai .Vaiše siloi , konz minä en voind jo päd leta , miše kauhaižespäi vet joda , mamoi vei mindai läžundkodihe .Hän käri mindai vauktaha nastiral’nikaha , oti käzile i , kut minä el’genzin , kandoi Šoutjärven avtobusale .Pä minai oli kärdüd , i minä en voind nimidä nähta .Vaiše ninga oli eskai paremb : maman kormas minun südäin tüništui .Minä tahtoin , miše nece matk oliži mugoine pit’k i lopmatoi ...No avtobus azotihe i änišpäi , mehiden kävelusišpäi minä el’genzin , miše mö tulim .
Läžundkodi , kudambas minei tarbiž oli spravitoittas , oli tehtud , tedan , enččes školas , vai miččes-se toižes pertiš .Mamoi vei mindai südäimehe .Verajan hän potkaiži kebnašti jaugal , vaiše verai toukaiži stolaižen , kudambal venui erazvuiččid zellid stökulastjoiš .Heläiduz , juru , il’man täuti haju ...
Mamale tegihe huiged ningomas vigas .Hän kaiken pakiči prostindad .Lekarid ei käregandenugoi , hö el’genziba kaiken .Hö tüništoitiba mamad , keraziba stöklaižed , pühkiba lavan .
Mamoi toi mindai läžundpertin honusehe i paneti magaduzsijale kaikiš edembaižehe čogaha .Iče hän edeleze kerazihe tagazmatkaha , avtobusan tulendahasai jäi vähä aigad .Mamoi jäti mindai üksnäin verhiden ristituiden keskhe , verhas tahos , kuspäi minä voin pörtas vaiše siloi , konz nimidä en tege küzumata i en pane ičein väged uhtei .Minä verin magaduzsijale pol’pimedas čogas .Jäl’ges minä nouzlin kaikuččel homendesel , konz honusedme päzui mitte-se tundmatoi haju .Nece murginoičiba suomalaižed lekar’sizared – neciš-žo honuses , vaiše toižes poles .Hö painoiba ičeze kuivleibäd raudasižihe astjoihe .Minä heid en nägend , vaiše mujuin erazvuiččiš verhiš hajuiš päliči ičein armhan kodileibän hajun , mitte hilläšti täuti kaiken pert’polen .
A jose mamoi ei tule otmaha mindai ?
Minä iče en voind kävelta , lekar’-sizared sirdliba mindai .Ezmäks niškpaišken čapetihe .Jäl’ges mindai rušitihe alastomaks , nece azj oli jo toižes , penikaižes honuses , i lekar’sizar valoi mil-se minun pän i sugiškanzi rubed .Paiževezi rubidenke päzui mododme i kaiked minun nahkadme , kudamb viluspäi oli tehnus bul’kuikš .Väged minai oli vaiše sen täht , miše pidädas jaugoil , ei langeta .Vaiše kaik mokičuz lopihe , i minä voin möst peittäs čogaha .
– Kundlii neičukaine , – pagižiba lekar’sizared .
A kundlijad lapsed spravisoiš kaiken hotkemba .Päliči kuverdas-se päiväs minä jo rohtin kaceltas ümbri i nägištin , miše homendesel toižed lapsed valičiba ičelaze sobad – ei amu silitadud , veresen hajunke .Ken lapsišpäi oli hotkemb , ka voi sada parahimid sobid .Lopuile jäi jo kohetud štanoid i paidoid , kelle ka ei ičeze kazvodme-ki .
Minä pördimoi ičein penikaižehe miruižehe , kändimoi enččikš modol seinäha .Vaiše pigai nece minun tünüz’ kadoi : nece mamoi tuli kacuhtamha mindai .Hän pani minun käzihe räzinmäčuižen i küzui , en-ik tahtoi minä nägištada tatad .
– Ei , ei , tatale ei tarbiž tulda tänna , – šuhaižiba minun kuivad huled .
Mamoi kacui pordon minuhu .Hän nägi , miččiš tuskiš om minun heng .Vaiše mamoi ei tedand – min täht ...
Mäni äi nedalid , vaiše siloi mamoi tuli otmaha mindai .Mö ajoim mašinal , ištuim kabinas vedäjan rindal .Kodiš kaikil laučoil ištui susedoid vai verhid ristituid .
Minei lanksi arb olda hengiš , i kaik ihastuiba necen täht .Minä kaikile muhaižin , tahtoin ozutada , miše olen terveh .Jäl’ges mindai vedatiba honusehe , kus minä kaiken magazin .Minä sordin pölusele ičein keritud pän , i unes nägištin Tomkan , kudamb vändi minun parahiman Klaša-sebranikanke .Hö ühtes kändihe minun polhe i jäl’gmäine , mi jäi muštho , oliba heiden pöl’gästunuded modod , konz hö nägištiba mindai .
Pertin ezipoles oli hämär .
Konz uks ’oli avaitud , ka kodikived , miččed seižuiba seinäd vast , näguiba ei mugomad opakod-ki .Vaiše konz astuid irdalpäi uksennoks , ka kived näguiba kuti miččense pahan živatan hambhad , kudambad muga varastiba-ki , kut nenil teravil hambhil tabata penikaižid lapsid .Kodiš siloi jüvid jauhtihe kivel .Vaiše nügüd’ , konz sinä kükištitoi aitannoks peitošti , ka kived ei olgoi kived , a om hambhikaz su .Vaiše ei tarbiž sanuda nikelle necen polhe , eskai parahimile sebranikoile-ki .
Kodi-irdal voi lebähtada .Ka sigä-ki tarbiž oli varaita kivitahkoid , kudambid pandihe iknan alle kezahonuses .Necil tahkal mamoi tahksi kaiken veičid i vitakehid , i hän kaiken kel’di meid , ei käskend tulda rindale-ki necen kivennoks , ei käskend kosketada hijotud raudkaluid .
Oli hüvä päzuda alahaks kül’betinnoks .Tehut vei ani kartohkpöudodme , i sidäme voi putta čogaižehe , kus vihandal nituižel kazvoi sohein .Kombuštatoi lämbitadud päiväižel nituižele i , vai üksin lehtin , vai pijol-ki rästad soheinid , paned suhu .I mi enamban söd , ka se enamban tahtoid .Kuti su om reigukaz i kaik mäneb siriči .
Klaša tahtoi tulda minunke , vaiše minä en otand händast täl kerdal .Minun hibused jo kazvoiba , vaiše minä völ en koskund ičhein .Hibused oliba kuti neglad neglikol , i minä meletin , miše Klašale om huiged olda rindal .Erasišti meid , soheiniden söjid , keradelihe eskai sur’ kogo .Kaik iloitelihe , nagroiba .Minä-ki tahtoižin olda mugoman .Vaiše minun nagrand ei olend mugoine kuti toižil lapsil .Kuti minä tahtoin nagrda heiden kartte , vaiše mikš ei olend muga ?
Ühtel päiväl Ven’ka i Rozka mäniba jogele kül’bele .Minä tahtoin mända heidenke , ei jäda haškule-ki .Vaiše völ muštin , mi oli enččen kerdan , konz mänin heiden jäl’ghe .Kut minä joksin , mi om väged , vaiše sizared kaiken ozuteliba , miše minä telustan heile .Lopuks Rozka meleti kut päzda minuspäi .”Tatoi tuli kodihe , – sanui hän . – Pörte , ka nägištad händast ”. I minä joksin kodihe .Tatoi – nece om toinevuitte oza , parahim .Ozakaz , joksin kodihe .Pigai tatoi sebadab mindai , otab üskha !Vaiše tatad ei olend kodiš .
Täl kerdal minä en anda manitada ičtain , täl kerdal mänen lophusai .En kül’beškande , vaiše kacuškanden , kut toižed ujeleba .
Jogel oli äi rahvast .Kaik ujeliba .Minä kacuin , miččed udatikahad oma minun sizared – heid ed kadota sil’mišpäi toižiden lapsiden keskes , kudambad joksendeba i uradiba vedes .Jogen päl muga lendliba-ki lapsiden heläidajad äned , eskai iški pähä , miše kaik meiden mir-ki om mugoi ilokaz i nagrakaz .
Randal seižub barbakaz pu , kudamban al hämäras rušiše vaugedhibjaine naine .En voi unohtada necidä nägendad .
Minä seižun kombuižil ani vedenno , minun pähä paštab räkäz päiväine .Veden hoštandaspäi minun sil’mäd sauptasoiš , veden tippud lapsiden vändoišpäi nukkutaba mindai .I , kacu , minä jo olen vedes .Štöläidan , eskai heng azotelese viluspäi i pöl’gästusespäi .Sizared nagrandanke vedäba mindai jogespäi .Ümbri-ki kaik nagraba .
8. pala
Maika sündui 42.voden heinkus .Sil aigal baboid ei olend kodiš .Hän oli kävumas Petroskoiš sizarennoks .Maika sündui aigoiš homendesel , läz nelläd časud .Nataliatädi , ülähäine sused , tuli abuhu .Minä nouzin lapsen kidaspäi i juruspäi , konz lämbitadihe vet .
Kudendes časus mamoi mäni lüpsmaha lehmäd , kut tuliba suomalaižed , ka meil oli lehm i sen täht meiden söm oli magukahamb .Mamoi lüpsi lehmän , jäl’ges söti kanoid i pani lämhä päčin .Sizared vaiše heraštuiba , konz oli pašttud ezmäižid pirgoid .Minä söin hulid paštindoid i join vaiše lüpstud maidod .
Se homendez oli kuti parahimiš meletusiš laps’aigan polhe .Vaiše möhemba minä el’gendaškanzin , kut löumai oli mamale sil homendesel .Hänele pidi lebahtada , vaiše mamoi emagoičihe i radoi kut i kaiken , kuti nimidä ei olend-ki .
Ehtal baboi tuli kodihe .Hän lajiškanzi mamad , voib-ik ninga mokitas , kut vaiše sündutad lapsen .Sad jügedan läžundan , a ku naba päzub .Ved’ laps’ ei ole ezmäine .
Minä kundlin vaitti baboin paginad .Meletin , miše mamoi tahtoi tehta kaiken , miše baboile oliži mel’he , kut minä tehlin mamoin täht .
Maika nukkui pertinhonuses ripputadud lagehe kättes .Oli mel’he kaikile likutada kätte .Sen täht , tedan , homendesespäi ehthasai ken-se oli rindal i čibuti kätten .Mamoi andli Maikale nižad .Ezmäks maidod oli lujas äi , sikš märgtäpnad näguiba eskai läbi sobiš .Möhemba , konz Maikad voi jo sötta ei vaiše maidol , mamoi pehmiti sus leibäd i muga tungli nenid pehmdoid leibturuid noremban lapsen hambhitomaha suhu .Minä lujas navedin kacta , kut söttas sizart .Erasišti minä rižin ičtain hänen sijal – mamoin nižanno , kudamb hajustab maidol .
Konz tuli aig löuta lapsele ristimamad , ka mamoi pakiči suomalašt opendajad .Vaiše muga rigehti , ka konz opendai tuli meiden pert’he , babad ei olend kodiš .Minei oli lujas žal’ .Ku baboi oliži kodiš , ka ristimam toiži lahjan .Minä kaikihe sil’mihe kacuin opendajaha , kudamb ištuihe laučale iknad vast .Hän kacui se lapsehe , se kättehe , se mamaha , muhazi , vaiše mujui hänes mitte-se kovuz’ .Mamoi mugažo kacui kaiken opendajaha , enamba hänen käzihe – jose ei tond nimittušt lahjad ?
Sid’ opendai nägišti pautnasižen käzipaikan , kudamb ripui stolan päl – täs venue erazvuiččid kaluid , bobid .Opendai ei voind tirpta i kosketi necen käzipaikan , eskai pästi läbi sormid .Minei tuli pähä , miše meiden adiv tahtoib sada necen käzipaikan lahjaks , sikš pordon seizub-ki sen rindal .Völ opendai kaiken pagiži , miše hänen kodimal ei mahtkoi ombelta ningomid čomid käzipaikoid , miččed oma täs – päivnouzmpoleližes Karjalas .Ku opendai tulnuiži meidennoks lahjanke , ka mamoi lahjoičiži hänele käzipaikan .Vaise nügüd’ mamoi eskai ei tartund paginaha , vaiše adivoičeti pal’hal čajul samvaraspäi .Adiv ani kuti oti vepsläižen veron , konz kukertas čaškan blödaižele loptes čajunjondad .Jäl’ges opendai töndui pagižemha sen polhe – kuverzile mehile küläs hän om ristimaman .Sid’ minei tuli pähä mel’ – mamoi-ki meletab , miše külähižed akad edel händast tomotiba opendajad olmaha ristimamaks heiden lapsile .Ka miččed nügüd’ lahjad , konz oled jänu jäl’gmäine !
Sil-žo nedalil tatoi tuli kodihe , hänenke oliba sebrnikad-suomalaižed .Hö kuti lanksiba taivhalpäi mašinal meiden pert’irdale .Heidenke oli mitte-se vanh tarbhaine mužik , oli toižid-ki tundmatomid mehid , kudambad sid’-žo saiba fotokameroid i toižid čudosižid kaluid .Enamb minä en ehtind nimidä nägištada sikš , miše pöl’gästusiš peitimoi aidan taga .
Radiomehed ajelihe mijale jo äjan kerdoid .Kaikutte heiden tulend oli judukaz i azjakaz .Min täht hö kaiken keradaba meid kogoho i tegeba fotoid ?Mi oli meiš mugošt melentartušt ?Kaikid enambal minä varaižin olda ei mugoman , kut toižed .A ku mindai ottihe fotoho , ka minä meletin : ”Jose minä en kosku toižihe ?!Tedan , olnuiži paremb peittäs aidan taga i ei ozutadas verhile mužikoile .Ka i heimod , i susedad fototegendan aigan mugažo oliba ei mugoižed , kut kaiken .Vaiše konz radiomehiden mašin pästtes savud kadoi meiden pert’irdalpäi , ristitud tegihe enččikš i läksiba pertidme .
Nenil päivil , konz suomalaižed oliba mijal , tatoi-ki kändlihe toižeks meheks , minä eskai en voind tundištada händast .Kaiken aigan hän pidihe suomalaižiden rindal , pagiži verhal kelel , vaiše erašti vepsäks .Tatoi meiden polhe-ki sanui ”hö ”, kuti mugažo oli veraz .
Minä en navedind nenid radiomehid .
Völ ližaks se hahkpämez’ , kudamban toižed kucuiba ”professoraks ”, nagrandanke sanui , kut tatoi pajati radios .Ned oliba , meletan , venälaižed pajod .I lopuks tatale käskiba pajatada kukoin kartte .I hän ved’ pajati .
Kaikiš neniš azjoišpäi , konz tuliba suomalaižed radiomehed , minä tahtoin peittäs edemba .
Muštan , kerdan professor ei ehtind tehta päiväs radiokirjutest .Oli jo möhä pörtas Petroskoihe , i hän tahtoi jäda öks meiden külähä .Sid’ kaik eciškanziba ösijad ningomale surele gospodinale .Kehe händast oigeta ?Kaik meiden pertid näguihe miččikšse murenuzikš ningoman mehen täht .Sid’ ken-se johtuti : ka gospoža Bajer , hän-ki ved’ verazmaine , nemcalaine om !Ka hän-se kaikid paremb voib vastata surt adivod .
Külähižed kaikel kogol kaimziba professoran Bajer-naižennoks .Necen naižen polhe teziba vaiše sidä , miše sündui Berlinas , läksi mehele venälaižen möjan taga , a jäl’ges hö kahten möiba tavaroid Kijevas .Möhemba valdanpidäjad mihe-se saupsiba heiden biznesan , a mehel olijoid küksiba eloile edemba suriš lidnoišpäi – penikaižihe Karjalan küläižihe .
Nügüd’ gospoža Bajer oli leskiakan i eli Šokšus Erna-tütrenke meiden , vepsläižiden keskes .Hän eli erasiden , tedan , nemcalaižiden veroiden mödhe .Muga , Bajergospoža navedi kazvatada saduid .Hänehesai saduiden polhe meiden röunas niken ei kulend-ki .Vaiše nece naine kaikile nevoi – miččid erazvuiččid kazvandoid voib pidäda , ei vaiše kartohkoid i lukuid kazvatada .Se kaik külänikoile oli udheze .Abuks Bajer-gospožale tuli suomalaižen sömsijan radnik , kudamb openzi minun baboid kazvatamha ogurcoid .Baboi iče ei ištutand , vaiše valeli i kacui ogurcvezoid .
Professor magazi ön hüväs pertiš .Homendesel hän nouzi irdaližes paginkidaspäi .Kacuhti iknaha : pert’irdal külälaižed naižed hijoiba vitakehid , kudambad hoštiba homendezpäiväižen sädegiš kalan somusiden kartte .
Naižed kaikhe än’he räpätiba nügüdlaižes hubas elos – tuldas-ik mugomad päiväd , konz voiškandeb külläks söda – ka , nacein , ei linne mugošt aigad .Völ naižed meletiba – kutak professor mäneti öaigad udel sijal ...
9. pala
Baboi , konz hänele uddaihe ajada Petroskoihe aigašti homendesel , paksus pördihe tagaze sil-žo ehtal .I necil-ki päiväl baboi pördihe , kut pagištas , konz völ ei olend möhä eht .Kut nece paha azj oli männu , minä en voi muštištada-ki .En mušta , konz baboi-ki oli tulnu .Minei vaiše sanutihe , miše sil päiväl hän pördihe aigemba , kuti riži midä-se pahad .
Kaik tegihe siloi , konz mamoi oli radol kaiken päivän .A mö Tomkanke i Maikanke jäim kodihe .Ka , völ Vas’ka-ki oli kodiš .Hän kaiken oli rindal , meiden pert’irdal , kaik jo hargniba neche .Minä harvoin kacuin-ki Vas’kan päle , kuti händast ei olend-ki .A nügüd’ ka meletan , miše hän oli-ki tulnu vaiše ühteks päiväks meiden pert’he .
Mamoi ka lugi , miše Vas’ka om niššat , koditoi , i tarbiž kaikile žalleita händast .Žalleiči siloi-ki , konz priha oli kaznu jo sureks .Vas’ka rambiči vähän oiktale jaugale , a hänen käzi siš polespäi ripui kuti nor .Vas’ka pagiži ani kuti oli pandud täuz’ su kartohkoid .Laps’aigan hän oli langenu pordhilpäi i satatanu pän .
Minun muštho Vas’ka jäi ičeze vauhal nahkal i händikahan kacundal .Oli-ik se vaiše sil päiväl ?
Mö kaiken päivän olim pertiš sikš , miše irdal vihmui .Mö vändim peitoižihe .Vas’ka oli ecijan i tahtoi tabata meid .Nece hänele ei olend kebn tehta .Mö nagroim kactes Vas’kan päle , kuti andoimoiš tabata , vaiše jäl’gmäižel aigaižel pagenim hänen tervhes kädespäi .
Muštan , kut minä heitin nagrandan – mindai pol’göitiba Vas’kan sil’mäd : hö kacuiba minuhu kaikjal , en voind nikuna peittas .Minä ličoimoi pertinpolhe , kus oli karzinan reig , vaiše sigä-ki mindai sabuti Vas’kan sil’miden paha kacund , hot’ hän taboiteli molembil käzil minun sizart .
Muštan todeks , mamoi pördihe kodihe , pani lämha kül’betin .Vaiše rigehtides hän ei kacuhtand-ki minun päle .Hän tahtoi pesta lapsid baboin tulendahasai .Ei-ei ...kelastan ...sil päiväl ei lämbitadud kül’betid .Minä olin sizaridenke , rindal oli Vas’ka , a Ven’ka Rozkanke oliba sil päiväl školas .A konz hö tuliba školaspäi , ka kaik oli jo tehnus .Eskai čapoihe minun muštho – Vas’ka venui magaduzsijal , kus mö baboinke i Tomkanke kaiken magazim .Ka , Vas’ka venui magaduzsijal , a pertiš nikeda ei olend sil časul .Konz Vas’ka kucui mindai ičezennoks , minä en rohtind vastustada , hot’ jaugad-ki ei tahtoinugoi astta .Minei ei tulend pähä-ki , miše voin pageta pertedesehe .I minä saimoi Vas’kannoks magaduzsijale ...
...Rozka da Ven’ka ozutihe kuti unes kündusel i azotihe , konz nägištiba mindai . Minä en nägend nikonz ningomid modoid .Minä muga pol’gästuin , ka eskai kadotin mušton ...
Konz avaižin sil’mäd , ka muštin , miše venun stolal .Oli täuz’ pert’ rahvast .Niken ei ištund – seižuiba ümbri mindai kuti ümbri mittušt-se läžujad , vai kadonut .”Abuta , Ižand ...” – mamoi lugi malitvan i ristihe Jumalan čogaha .
Ken-se pezi minei vacan i jaugad .Vezi oli lujas vilu , mindai eskai tabazi säru .Jäl’ges möst kadoin , lanksin pimedaha .Sid’ minun sil’mäd möst avaižihe – ümbri tutabad i tundmatomad modod , kenen-se käded , vacale om pandud mi-se märg , ristituiden äned , kenen-se voik ...Pimed ...Möst lämoi čapab sil’mid , a rahvaz ištub jo vaitti laučoil .
Tedan , minä möst jäin hengehe .Ken-se vedatab minun päle sijakatusen .”Mod-ki peitkat ”, šuhaidan minä . Edel süväd unt minai om jänu väged vaiše nenihe sanoihe .
Kändi Nikolai Abramov
Kargaidajad lindudHronika-kirjutez
вепсский
Младописьменный вепсский