Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Galina Baburova.
Radota em ištnugoi nikonz…
Источник:
Verez tullei, 2014, с. 59-61
Galina Baburova
Radota em ištnugoi nikonz…
вепсский
Младописьменный вепсский
Meid,vepsläižid, ei ole lujas äi. Meid ühtenzoitaba ühteiččed praznikad, koncertad da toižed vepsän kul’turaha sidotud azjtegod. Sikš meiden ahthas ümbärduses läz kaikutte tedab toine tošt. Nu, a ku ei teda keda-se, ka konz-ni kuli kenelpäi-se hänen nimen vai familijan.
Ken pohjoižvepsläižišpäi ei teda aktivišt našt, Randaine-ansambl’an ühtnikad, L’udmila Aleksejevad, kudamb openzi vepsän kel’he ei üht sugupol’ved. L’udmila F’odorovna Aleksejevan jured oma Išanišpäi. Tatan familii-ki oli Išanin. No kazvoi L’udmila F’odorovna Šoutjärves, kuna kaik pereh ajoi elämaha, konz hän oli völ lapsen. L’udmilan ližaks Stepanida F’odorovnal da F’odor Andrejevičal Išaninoil oli völ nel’l’ tütärt da poig. Lämil sanoil L’udmila F’odorovna johtutab laps’aigad:
– Perehes mö elim kožmuses. Mitte-se vessel meil oli elo. Hot’ em ištnugoi radota, kaikuččel oli mitte-se azj: ken vet kodihe tob, ken haugoid... joudajad aigad kaik-se oli äi. Ved’ siloi ei olend ni televizoroid, ni internetad. Vändim, pajatim, kävuim toine toižennoks adivoihe. Em ridelnugoi. Kazvoim kaik ühtes.
– Nacein, siloi küläs norid oli lujas äi...
– Ka! Šoutjärves siloi oli kaks’ školad. Muga äi lapsid oli. Augoitižškol oli eriži. A mö openzimoiš toižes školas. Se oli kaks’žiruine. Läz školad oli linma, kus mö kazvatim erazvuiččid jur’kazvmusid da änikoid. Meile oli lujas mel’he rata mal.
– A om-ik kaičenus Išaniš teiden pert’?
– Sigä om kaks’ pertid, kus eliba kaks’ maman sestrijad. Mö paksus ajelem sinna, kävum kaumoile. Baboi da dedoi maman polespai om pandud maha sinna. Nügüd’ neciš posadas vaiše ühtes pertiš elädas kogonaižen voden. Toižed tuleskeleba vaiše kezaks. Elo sigä ani toine om.
L’udmaila F’odorovnan baboi da dedoi maman polespäi koliba jo amu, konz hän oli völ penen. Vanh vanhembiden pert’ nügüd’-ki seižub Šoutjärves. L’udmila F’odorovnal om taht ajada elämaha sinna. No nece uništuz völ ei tulend eloho.
– Šoutjärv’ om minun pen’ kodima. Vanhembiden pert’ om lujas vanh, no pidab sidä kaita. Mö äjan aigad mänetam kezapertiš, mitte om Besovcas. No kaikuččen kezan naprim ajada Šoutjärvehe-ki.
– A kut putuid Petroskoihe? Siloi, konz lopid školan?
– Ka, školan jäl’ghe.
– Eli-ik teil ken-ni läheližišpäi lidnas? Oli-k jüged norele neiččele putta küläspäi lidnaha?
– Minei ei olend jüged tulda elämaha lidnaha. Sikš ku minun kaks’ sizart jo eliba Petroskoiš, minä zavodin eläda Val’a-sizarenno. Zavodin opetas pedagogižes institutas augotižškolan opendajaks. No openduz mäni pigai, olin jo mehel, a opendajan radod ei olend siloi, sikš putuin toižele radole, mitte ei olend sidotud sadud professijaha.
– Ei-ik olend žal’, miše ed radaškandend opendajan? Oli-k norudes taht tehtas opendajaks?
– Konz läksin opendamhas institutha, ka tahtoin rata školas, rata lapsidenke minei oli lujas mel’he. Vodel 1991 tulin radmaha opendajiden institutha. Naku siloi-ki zavodin opeta vepsän kel’t. No siloi hüvin en pagižend vepsäks. Hot’ minun vanhembad kodiš pagižiba vaiše vepsäks. No vepsän kel’ oli meil meles. Školas vepsäks pagišta ei sand. Sikš vepsän kel’t mö kaiken el’genzim, no em pagižnugoi. A konz zavodin kävutoitta radol vepsän kel’t, ka siloi vastsin Valentina Rogozinan da toižid... heidenke minä zavodin-ki pagišta kelel. Minei oli lujas mel’he, miše lapsed muga hüvin tedaba mamankel’t. Voden minä radoin opendajiden institutas, sigä vedin kursid, da kaks’ vot radoin pedagogižes institutas vepsän kelen opendajan. Vodel 1993 Svetlana Pas’ukova sanui minei, miše pidab leta vepsän rahvahan kul’turad da kel’t. I minä jätin ičein radon lidnankeskižen ühtenzoitusen keskuses (nügüd’ om ”Rostelekom”).
Sil aigal ei olend lujas äi vepsänkeližid materialoid opendusen täht. Rates opendajiden institutas L’udmila F’odorovna tegi tekstoiden kirjan, grammatižid tablicoid, kartaižid živatoiden nimidenke, miččiden mödhe sid’ üläopištos opetihe vepsän kel’t. ”Vodes voib tehta lujas äjan,” – sanub L’udmila F’odorovna.
– A ken völ oli teiden openikoiden keskes?
– Ezmäižen oli Valentina Rogozina, toižen – Svetlana Kikinčuk i völ oli Nadežda Lebedeva. Oliba völ openikad opendajiden insitutas, heil oli augotižkursid, heiden keskes oli Lana Migunova, Tan’a Gorškova, Nad’a Kukojeva i äjad toižed. Opeta oli jüged. Materjaloid vepsän kelel oli lujas vähä. Kaik tegendad minä vaumičin iče.
– Kut enččel opendajal tahtoin küzuda, omik vepsän kelel tulii aig? I mišpäi se ripub?
– Nece om hüvä, miše vepsän kel’ oli letud. Miše vepsläižil om radio, televidenije, lehtez vepsän kelel. No meletan, miše oli mugoine aig, mitte oli mänetadud tühjaks. Ližaks, tariž, miše oliži toižidki sijoid, kus nügüdlaižed universitetan pästnikad voižiba rata.
– Kus, ozutesikš?
– Olen mugošt mel’t, miše amu jo tarbiž oli zavodida opeta vepsän kel’he lapsid päivkodiš.
– I völ om üks’ jüged küzund teile: midä meletad kirjkeles? Teiden vanhembad kodiš pagižiba paginal... Mittušt mel’pidod oled, abutab-ik kirjkel’ kehitoitta da kaita vepsän kul’turad?
– Openzin openikoid kirjkel’he, iče-ki openzimoi pagižmaha kirjkelel. Lujas äjan minä otin neciš kelespäi. Tedištin grammatikad. Olen otnu paginaha äjan uzid sanoid, miččid ende mö pagižim venäks. Nügüd’ pagin om vepsläine. Uded sanad tegeba kel’t bohatambaks.
– Om-ik jüged otta paginaha uzid sanoid?
– Minei ei olend jüged, sikš ku openzin niid ühtes openikoidenke. No meletan, kenen-se täht nece ei ole kebn azj.
L’udmila F’odorovna Aleksejeva läksi mehele, konz openzihe nelländel voz’kursal. Hänen mužik Vasilii Aleksejevič om sündunu Vologdan agjaha. Vasilii Aleksejevič mugažo tuli opendamhas Petroskoihe. Tägä hö tundištoitihe-ki. Vasilii Aleksejevič ei teda vepsän kel’t, no lujas navedib kundelta, kut vepsäks pajatab hänen ak. Nügüd’ heil om kaks’ poigad. Vanhembal om kaks’ last. Molembad opendaba suomalaiž-ugrilaižes školas vepsän kel’t. Paksus hö baboinke ühtneba erazvuiččihe konkursoihe da festivalihe, saskeleba niiš lahjsijoid. Surel armastusel lapsed ajaskeleba vepsän male.
Vaiše koumeks vodeks L’udmila F’odorovna jäti ičeze radon Rostelekomas, sid’ pördihe radmaha tagaze. Sišpäi-ki läksi lebule. No kaik-se elo pördutab händast opendajan radole. L’udmila F’odorovna sanub: ”Ezmäi radoin üläopenikoidenke, sid’ oldes lebul nel’l’ vot radoin školas, sid’ lapsiden kodiš, a sen jäl’ghe lapsiden päivkodiš. Jumal kuti pästi mindai läbi kaikiš opendajan radon etapoiš”.