Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Parahim nevoi, sebranik, ristit mirus

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Verez tullei, (2014), с. 62-63
Jevgenija Kokorina

Parahim nevoi, sebranik, ristit mirus
(вепсский)

Necidä ristitud minä tedan jo enamba 23 vot. I om žal’, miše en mušta meiden tundištoitust. Om žal’, miše en mušta, kut hän säti terven i muhahti, konz nägišti mindai ezmäižen kerdan. Sikš zavodin starinoita sen polhe, midä tedan.

Nece neičukaine om sündunu Toižeges vepsläižes kanzas. Tat kaiken elon radoi mašinan vedäjaks, mam radoi möjan da buhgalteran. Nene oma veronmugoižed sovetskijad ristitud, hüväntahtoižed i avoinsüdaimeližed tabal. Vaiše voiba kazvatada mugošt ristitud, antta hänele parahiman, mi oli heiden südaimiš, opeta abutada toižile pakičemata nimidä sen sijas. Nece oli heiden ezmäine laps’. Vanhembad andoiba neičukaižele nimen Ol’ga. Ol’gaendevanhal skandinavijan kelel znamoičebpüha”, ”vauvaz”. En meleta, miše vanhembad teziba siloi, midä znamoičeb nimi, no meletan, miše oma andnuded nimen oikti, ei uhtei. Muga nece neičukaine mäni elodme lahjoiten ristituile ičeze lämäd.

Konz Ol’gad todihe päivkodihe, hän pagiži vepsäks, ei tedand ni üht sanad venäks. Siloi hänen mam pagiži Ol’an babanke, miše pidab opeta last venän kel’he. A baboi sanui vasthaMinä ičein kel’t en vajehta!”. I tarbiž sanuda hänelesur’ spasib”, spasib siš, miše kaiči kel’t ičeze kanzas I openzi navet’t’a sidä. Ol’a openzihe 8 klassad Kalagen školas da vanhembiš klassoiš Šoutjärves (siloi lapsed Šokšuspäi da Kalagespäi lopihe ühesanden i kümnenden klassad Šoutjärves). I kut tedan, Ol’ga nikonz ei olend parahiman openikan. Aigoiš hänen nägu om pahidunu. Panda päle sured mustad očkad oli huiged, a sanuda, miše nägeb hondoin varaiži. Muga i ištui hän tagapartal školas, ei ehtind opetas hüvin.

Ol’ga tahtoi tehtas kirjišton holitajaks. Rad om tün’, melentartuine. No meiden elo-oza navedib nagrda meiden tahtoid, i tegeb kaik ani toižin. Openzi Ol’ga radmahttehnikumas lapsidenkacujaks, i sen jäl’ges händast oigetihe radmaha Šoutjärven päivkodihe. Vaiše läz 20 vot jäl’ghe Ol’ga tedišti, miše konz tehnikumas oigetihe radho, Ol’an mam zvoni sihe i pakiči, miše hänen tütärt oigetižihe kuna-se läheli kodiküläd. Tägä hän vastsi ičeze mužikan, läksi mehele i jäi tännä elämaha, ičeze kodikülän rindal. Vodel 1987 hän sünduti ezmäižen lapsen.

1990-vozil elo Venämal oli jüged. Ristitud elibä, kut voiba. Oli jüged Ol’gan-ki kanzale. Miše hot’ kut-se sötta kanzad, Ol’ga zavodi pidädä lehmäd. Nece ei ole uz’ azj hänen täht, sikš miše vanhembil kaiken igän oli lehm. Konz pidäd živatoid, tarbiž äi väged i aigad. Ol’ga heraštui lujas aigoiš. Rad zavodihe seičeme časud homendest, a sen edes pidi völ sötta, lüpsta lehmäd i keza-aigal ajada sidä omaluižele. Mugažo radon jäl’ges-ki pidi otta lehmän omaluiželpäi, söttä da lüpstä. Emäg lujas navedi ičeze živatad. Kezal oli heinäntego. Ezmäks heinäntego tehtihe Ol’gan kodiküläs: haravoitihe heinäd, keratihe sidä satoihe, sid’ kegoho. No möhemba ristituiden sijaha tuli mašinoid. Heinäd vedihe mašinoil. Tegihe vähäšt kebnemba, no holid üks’kaik täudui emägale. Pidi löuta traktoristad, zvon’da, kožudas, sid’ löuta mašinad, miše vedäda heinäd, vaumita sija heinän täht, löuta radnikoid, sötta heid. I radon suremb pala veri Ol’gan hardjoile.

Völ sil jügedal aigal kazvatadihe kartohkoid, morkofkoid, rusttoid jurid, kapustad i äjan tošt. Pidi ezmäks vaumita linmad, ištutada kazvmusid, kütktä, vagota, valada, kaida, kerata. Kartohkpöudod oliba sured, i kaik kanz radoi sil kacmata om-ik nece lebupäiv vai muupäiv. Kezan lopus i sügüzel ristitud käveliba mecha keradamha marjoid i senid. Ol’ga nügüd’-ki lujas navedib kävelta mecha kut keradamha marjoid, senid, muga henkta-ki veresel il’mal, kundelta linduiden pajatandad.

Nece om lujas hüvä emäg, keitäb lujas magukahašti i aigas. Konz mužik tuleb radolpäi, ehtlong om jo stolal. Tal’veks Ol’gan karzn’as om kaikenlaižid soladusid i marjkeitusid. I hot’ nece kanz nikonz ei olnu bohat, adivoiden täht saba stolale kaiken, mi om jäškapas i karzn’as. I pidab sanuda, miše adivoid neciš kodiš kaiken igän om lujas äi: i läheližid, i sebranikoid, i ühtesradnikoid, kut Ol’gan, muga hänen-ki mužikan i lapsiden.

Jo läz kümned vot Ol’ga pajatab vepsläižes horas. I nece om hänen armaz azj. Jügedan radpäivän jäl’ges hän rigehtib repeticijale. Hän lujas navedib ajada horanke matkoihe Venämadme i verhiže maihe. Tuleb kaiken matkoišpäi hüviš meliš. Matkoiš hän tundištoitase melentartuižidenke ristituidenke, tedištab midä-se ut, da om kosketusiš horan ühtnikoidenke.

Nikonz en ole nähnu händast azjata. Radod kaiken täudub. Kevädel pidab vaumita linmad, kezal kazvatada jur’kazvmusid, sügüzel tehtä varhapanendoid, a tal’vel Ol’ga navedib lujas kudoda ehtoidme, lebupäivil huzaita suksil.

Nece lapsidenkacui lujas navedib lapsid. Ičeze lapsid Ol’gal om vaiše kaks’, poig da tütär. No toižid lapsid hänen kodiš om enamba. Lapsed saba neciš pertiš tarkut i hol’t, i se ei ripu sišpäi, om-ik läheližiden vai vähätutabiden ristituiden laps’. Lapsed ei oleskelkoi verhad.

Kaiken igän hänen kanzan pertiš om živatoid. Lehmäd jo ei ole, no kažid da koirid om kaiken. Ka i mugoine ristit ei voiži eläda živatoita.

Minä en teda parahimad mest mirus. Ol’ga om lujas hüväsüdäimeline ristit, hänen südäin om avaitud kaikile. Hän lahjoičeb ristituile muhud i hüväd mel’t. Hänennoks voib tulda i pakita abud vai nevondad. En mušta, miše konz-ni hän küksnuiži keda-se.

Prost’kat mindai, miše ičein starinan augotišes minä en sanunu nimidä hänen irdpoližen nägon polhe. Meletan, jo muga-ki olet el’gendanuded, miše nece om kaikid čomemb ristit mirus, kut südaimel, muga hengel-ki. A konz ristitul om čoma heng i hüvä südäin, modol hän kaiken linneb čoma.

Minä navedin necidä ristitud enamba kaikid meiden mal. Mina loičen Jumalale, miše kaikaha händast, miše antkaha hänele väged. Minä sanun Hänelespasib”, miše lahjoiči mirule mugoižen ristitun. Minä navedin pagišta Ol’ganke lujas, i mi vanhembaks tegemoi, ka kaik lujemba i lujemba navedin. Armastan, konz hän muhaidab. Minä kaiken küzun hänel nevondoid. I minä olen kaikid ozakahamb, miše voin nimitada necidä ristitud MAMAKS.