Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Svetlana Jeršova.
Penes küläs radab muzei
Источник:
Verez tullei, 2014, с. 97-98
Svetlana Jeršova
Penes küläs radab muzei
вепсский
Младописьменный вепсский
Piterin agjan Kurb-küläs om vepsläine muzei. Ezmäi se oli školan muzei, no konz škol saubatihe vodel 2010, tarbiž oli sirtta muzejan kaluid toižehe sijaha. Jo nel’l’ vot vepsläižiden elon muzei radab kut Podporožjen kodirandaližen muzejan filial. Minä tahtoižin starinoita lugijoile, kut mö nügüd’ eläm.
Muzei om avoin i vasttab kaikid: kuspäi-se tulnuzid adivoid, sijaližid eläjid, školiden openikoid. Kaik tarkašti kacuba eksponatoid: radkaluid, enččid sobid, käzipaikoid, astjoid, tohesižid tehmusid, kalatusen püdusid i äi tošt. Vanhembad ristitud johtutaba endišt elod küläs, ičeze baboid da dedoid. Muzeikaluid kactes, norištol sündub äi küzundoid da meletusid. Erašti ekskursijan jäl’ges kävunikal om taht midä-se antta muzejaha, ku kanzas om kaitud mitte-ni vanh predmet, soba vai astj. Kurban, Ladvan i Mäggarven eläjad nügüd’-ki toba muzejaha erazvuiččid predmetoid. Tahtoin sanuda kaikile sur’ spasib! Se znamoičeb, miše kollekcii kaiken aigan täutase.
Oma meil vepsänkeližed-ki kirjad, vajehnikad, kirjad vepsän rahvahan kul’turas, Kodima-lehtez. Erašti pakitas kacta, lugeda kirjoid, ku tarbiž sada miččid-ni tedoid.
Mugažo muzejan honusiš mäneba erazvuiččed melentartuižed vastused. 2012. voz’ oli nimitadud Vepsän kul’turan vodeks. Sil kezal meiden muzejaha tuliba kal’hed adivod. Petroskoišpäi tuliba tedomehed da Vepsän kul’tursebran ühtnikad: Zinaida Strogal’ščikova, Nina Zaiceva, Irina Vinokurova, Jelizaveta Haritonova, Larisa Smolina, Ol’ga Zaiceva. Ühtes meidenke oli Markku Nieminen Suomespäi. Mö joim čajud pirgoidenke da pagižim, pagižim, pagižim... Harvoin nägemoiš, sikš oli midä sanuda toine toižele, starinoita ičemoi elos, tedištada, midä om meles i henges.
Toine znamasine vastuz muzejas oli sen-žo voden sügüzel. Nece oli vastuz vepsläižen kirjutajanke Valentina Vasiljevna Lebedevanke. Hän om sündunu Mäggärv’-külähä, mitte ei ole edahan Kurbalpäi. Jäl’ghe školad hän pordon eli Piteriš, a nügüd’ tuli eloile kodirandale. Kurbal eli hänen mamaze, i nügüd’ eläb iče Valentina-ki. Siloi hän oli pördnus Vepsläižiden kirjutajiden kongressaspäi, kudamb oli tehtud Vologdas. Hän starinoiči ajeluses i ozuti ičeze ezmäižen kirjan. Sen nimi om ”Lendi linduine”. Valentina starinoiči tulnuzile kurbalaižile ičeze polhe, kut hän kazvoi mamazenke i babazenke kodiküläs Mäggärves, midä mäni hänele muštho, a jäl’ges kuvazi hänen kirjutesiš. Hän lugi vepsäks kirjutesid i runoid. Erased sanad oliba ilosižed vai čudukahad, adivod pordon hahatiba. Kut oleleb, nagrdes i kündled oma lähen. Ken oli tulnu sil kerdal vastusele, ei žalleičend aigad, kaikile se tuli mel’he.
Muloi sügüzel mö kucuim adivoihe Vera Vasiljevna Lodiginad Vidlaspäi. Hän om kodirandan istorijan tundii. Vastusen hänenke minei abuti tehta kirjišton radnik Svetlana Mošnikova. Vera Vasiljevna starinoiči, miše vepsläine tem jo amu om melentartušt hänele. Konz hän völ radio školas, ajelihe lapsidenke Karjalaha olimpiadoile, konkursoile. Hän zavodi kerata materialoid meiden tahoiden istorijas, küliden elos. Ezmäine ”Винницы” -kirj oli paindud vodel 2010. Koumes vodes päliči läksi toine ”Мой любимый вепсский край” -kirj. Kirjoiden vaumites oli tehtud sur’ rad: tarbiž oli vastatas äjidenke ristituidenke, pagištoitta, kirjutada muštlosid, kerata azjbumagoid, fotoid. Vera Vasiljevna ozuti necen kirjan, lugi ičeze runoid, sanutesid, pajati pajoid. Hän om aktivine naine, mugoi hüvä emäg, radota nikonz ei ištu, i planoid hänel om äi. Necile vastusele mö kucuim kaikid külän eläjid, ken tahtoi tulda. Nece eht mäni hüvin.
I völ üks’ čoma azj om tehnus necil radvodel – om paindud ezmäine buklet muzejan polhe. Siš om ezitadud fotokuvid da lühüdašti starinoitud muzejas. Nügüd’ meiden kävunikad voiba otta sen muštoks.
Mö eläm edahaižes tahos, kus hilläšti mäneb elo, no meiden muzei radab i varastab uzid kävunikoid, hüvid vastusid! Tulgat tö-ki adivoihe!