ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Azor

Azor

вепсский
Младописьменный вепсский
Azor ei olend lükäitud koir. Hänel oma ižandad, no mindai-ki hän ei unohtand: a voib olda, en-ik anda luhut? Azoran karv oli vauged ruzakhidenke tipuidenke, sil’mäd oma mugoižed čudokahad kofejan vuittušt mad.
Konz minä kezaehtoil ištuin pordhil, hän lastiše minun kombuihe i kacub mugoičenke spasiboičendanke, todesidenke i miččenke-se hubanvarastusenke, miše minä sid’-žo andan hänele söda.
Sid’ hän panese läheli, sibitelese, kacub bokaspäi kofemujuižil sil’mil i nägub, miše hänele om čoma. No oli Azoral viga –čomase oli ei kaiken... Hänel oli sur’kulu problemtorates emäs päliči kärbuindan aigal hänel, völ norikaižel, rebitiba korvan.
Ezmäi hän ei mujand kibud i meleti: ”Ka nimidä, tühjad radod! Spraviše kuti koiral!” Korvan rebitez vedoizihe, no korv jäi rippumaha i saupsi korvan karan. Jäl’ges tegihe paiže i zavodi vodada vatišk. Mi voz’ kibu saihe süvemba, Azor punoti päl, miše händast küksta, no kibu ei hajedand. Surm jo seižui läheli i kut-se voiži vaumita koiran mokad.
Minä varastin händast hätken. Mecas jo tönduiba sened, a Azor ei astund. Häneta minä varaidan putta pihkhu, a hän navedi meckävelusendoid. Vaiše minä
lähtlin irdale vaihidenke: ”Azor, aida mecha!”
hän sid’-žo zavodi punotas i oli mecas uskoline sebranik.
Nügüd’, konz Azorad ei tehnus, minä en anda söndad ni ühtele koirale, paremb lükäidan sömjäl’gid, vaiše ku nikeda en harjotata. Surmhasai om žal’, konz sebranikad koleba!