Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Händikaz da pedr (Estilaine sarn)

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, художественные тексты

Источник: Kändi Maria Mironova, Kodima. № 10, (2014), с. 8

Händikaz da pedr (Estilaine sarn)
(вепсский)

Pedr käveli mecadme. Äkkid kuleb abidahižen ulaidusen. Läksi änele, kacubtullei sordi suren pedajan, a sen pedajan al händikaz venub. Lähtta ei voivaiše ohkab.
Pedr kiglaiži sarvikahal päl i küzub:
Kut sinä putuid sinna?

Oh, eskai ala küzu! Paremba abuta minei, lenda sarvil tüvi!
Minä abutaižin, da tüvi om lujas sangeden voi leta, – kahtelzihe pedr.
Sinä hot’ ladi, – pakiči händikaz.
Midäk, voib ladida, – hökkähti pedr i tabazi sarvil pedajan.
Kerazi vägedi kacuške! lendi tüven. Todeks lendi vähäižen, no händikaz voi lähtta pedajan alpäi. Mitte minä olen vägekaz!” ihastui pedr.
A händikaz pudištihe, libui käbälile i zavodi kacta ičeze karvad, ei-ik ole kus rebinu. No kaik oli hüvin. Siloi händikaz johtuti pedran polhe. Sid’-žo tacihe sennoks i uraidaškanzi.
Seižu! Kuna sinä lähted?
Kuna? küzui pedr. Sinna, kuna astuin-ki.
Minä sindai sön! uraidaškanzi händikaz. Pedroid kaiken oli minun satusen.
Varasta, jose minä en kaičend sindai surmaspäi? küzui pedr.
Nece om toine azj!
Ei ole-ik sinei huiged?
Mikš minei pidäiži olda huiged? Heitan sinuspäi nahkani naku kaik pagin.
Pedr ei voind hökkähtada händikahanke, i muga lujas pit’kha ridliba i ei tulnugoi nimiččehe pätusehe. Siloi pedr sanui:
Sudigaha ken-ni meid, siloi tedištam, ken om oiged.

Händikaz vaiše ihastui. A iče meletab: ”Minei paremba omsön pedran i sudjan kerdalaze!”.
Kaiken päivän eciba sudjad i vaiše ehthapäi löuziba. Nece oli vanh kondi. Hän astui külähä, miše sada met mezjaižtarhal. Vähän buraiden hän kundli pedrad i händikahad. A konz kundli lophusai, pani käbälan suhu i meletaškanzi. No muga nimidä ei meletand-ki.
En teda, kut olda teidenke, – sanub. Oikti linneb kacta, kut kaik oli.
Pedr händikahanke toiba kondjad lanktenudenno pedajannoks. Mäni kondi ümbri pedajas i möst meletaškanzi. A jäl’ges sanub-ki:
Nuške, pedr, lenda sarvil pedai.
En usko, miše sinä void leta sidä.
Völ kut voin! abittui pedr i lendi tüven.
A kondi sanub-ki:
Nuške, händikaz, ličte möst pedajan alle.
En usko, miše sinä mugoižehe piluhu void ličtas.
Völ kut ličemoi! abittui händikaz i sid’-žo ličihe letud pedajan alle.
Siloi kondi sanui:
Nuške pedr, pane tüvi edeližele sijale.

Pedr pästi pedajan, ikacuške! händikaz udes putui parangoho.
Kut oli parangos, muga jäi-ki sinna: ken abutaškandeb mugomale manitajale?