Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Maria Filatova.
Koume sebrad – üks’ vägi
Источник:
Kodima. № 9, 2014, с. 1, 3
Maria Filatova
Koume sebrad – üks’ vägi
вепсский
Младописьменный вепсский
Kul’tur: 1980 – voded oliba lujas tärktad karjalaižiden vepsläižiden da suomalaižiden täht. Neniden rahvahiden keliden tulijas aigas pagiškanzihe.
Täl vodel Karjalan koume sebrad – Vepsän kul’tursebr, Karjalan rahvahan sebr da Karjalan inkerilailaižiden sebr praznuičiba suren jubilejan – niile täudui 25 vot. Praznikaline eht oli tehtud 3. päiväl sügüz’kud Petrskoin konservatorijas. Praznikehtal oli sanutud äi lämid sanoid. Scenal pajatadihe da kargaitihe. Sebrad muštliba, kut zavodihe heiden rad, mi oli tehtud neniš voziš.
Eloten uz’ kändand
Kut kaikuččen mehen elo, mugaki rahvahiden elo-ozad oma ani erazvuiččed da endustamatomad. Erašti konz meletad, kut voib kätas elote, ka vaiše čududeletoi. Vozil 1960-1970 äjad mehed meletiba, miše vepsän rahvahan istorii jo lopiše. Tedomehed siloi rigehtiba tedištada vanhal polvel tedoid kul’turan, tradicoijoiden polhe, miččed, heiden melen mödhe, lähteba elospäi. Niken siloi ei meletand-ki, miše pigai sündub vepsän kirjkel’! Vepsän kul’tursebran pämez’ Zinaida Strogalščikova johtutab:
«Nece rad, mitte oli tehtud vodel 1937, se kaik kadoi, läksi tühjaze. Vepsläižil ei olend nimidä, kaik pidi zavot’t’a augotišespäi. Meil oli vägid leta necidä radod. Tahtoin ozutada: vepsläižiden kekses om äi tedomehid. Ende lugetihe, miše karjalaižed da vepsläižed oma opendamatomad rahvahad. Nügüd’ voin sanuda, miše äjil vepsläižil om korged üläopenduz. Om-ki äi tedomehid. Se znamoičeb, miše mö voim rata valdmehiden keskes, mö voim tehta äjan».
Hüvid satusid rados
1980-voziden lopus oli letud kuti sur’ «laineh». Vepsläižed, karjalaižed da suomalaižed meletaškanziba kut kaita ičeze rahvahiden kul’turad da kel’t, hö vajehtaškanziba elod. Neniš voziš oli tehtud ani sur’ rad. Kaikid satusid ei sa legeda-ki. Ezmäižen sebroiden pätegendan oli todenzoitta, leta vepsläižiden, karjalaižiden da suomalaižiden oiktusid.
Karjalan rahvahiden keled tuliba školihe. Niil zavottihe pagišta televidenijal da tehta radiopaginad. Lujas tärged azj om kirjkelen sündumine. Paindihe openduzkirjoid, lugendlehtesid, runokogomusid da äi tošt. Zavottihe tehta rahvahaližed praznikad, kelen konkursad, sünduiba pajosebrad. Sur’ satuz vepsläižiden täht oli se azj, miše vepsän rahvaz om tulnu vähäluguižiden rahvahiden lugetišhe.
Koume sebrad, kuti üks’ vägi, radoiba kaiken aigan ühtes. Hö kuti «astuiba üht tedme», oliba kädetusi, abutiba toine toižele da piditihe toine tošt. Nacein, sikš hö oma sanuded hüvid satusid ičeze rados. Karjalan rahvahan sebran pämez’ Jelena Migunova sanub:
«Nügüd’ Karjalas om 20 erazvuittušt sebrad. Äjad niišpäi oma meiden lapsed. «Oma pajo»-horale täudub täl vodel 25 vot. «Oma Mua»-lehtez om lujas vajehtanus neniš voziš. Minä meletan, nece om lujas sur’ sebran hašk kelen kehitoitandas. «Kyykkä»-vänd mugažo čomenzoitab Karjalan kul’turad. Mö ühtnem äjihe projektoihe, akcijoihe».
Sur’ azjtego jubilejan vodel
Elo ei seižu ühtel sijal. Sebroiden rad kehub kaiken aigan. Täl vodel oli tehtud äi azjoid. Üks’ mugoižiš azjoišpäi, mitte om tärged kaikile sebroile, nece om Rahvahankeskeine suomalaiž-ugrilaižiden rahvahiden konferencii. Se oli pidätud jubileipäivän.
Nece konferencii oli tehtud VII Mirun suomalaižugrilaižiden rahvahiden kongressoiden kanman. Kongress mäneb kahtes vodes päliči Suomen Lahtilidnas.
Konferencijale tuli lujas äi rahvast ei vaiše Venämalpäi, no verhiš maišpäiki: Suomespäi, Vengrijaspäi da Estonijaspäi. Konferencijan pätegend – kacta kut männuden kongressan pätandad tuleba eloho. Mugažo planuitas tulijad kongressad: tarbiž valita teman, pätta miččid küzundoid pidab leta sil. Konferencijal vaumištadihe nevoindoid tulijaks Mirun igähižiden rahvahiden konferencijaks, mitte mäneb sügüz’kun lopus Nju-Jorklidnas.
Jelizaveta Haritonova, Rahvahaližen politikan pämez’, starinoiči: «Mö pätim pidäda Suomalaižugrilaižiden rahvahiden miše vepsläižed mugažo tuliba tämbei konferencijale. Nene ristitud oma rados, miččen päznamoičend om vepsän rahvahan kul’turan da kelen kaičend. Konferencijal pagištihe siš, kut mäniba kaks’ vot jäl’gmäižes kongressaspäi. Mugažo meletadihe, miččed azjad, tegendad pidab pätta tulijal kongressal, mitte linneb kahtes vodes päliči».
Okha tetas kaikes mirus!
Harv ristit tezi, ked oma vepsläižed. Nügüd’ meiden rahvahan polhe tetas kogonaižes mirus. Ved’ vepsad ühtneba rahvankeskeižihe azjtegoihe, hö radaba ühtes toižiden rahvahidenke. Niken ei voi kahdelta – vepsän kul’tursebran abul om sadud äi satusid. Kuspäi ottas väged? Vaiše todesine armastuz ičeze rahvahaze da kel’he voib abutada löuta mahtoid da väged. Zinaida Strogalščikova sanub: “Pidab kaiken aigan uskta, miše meil om tuleb aig. Kut i mehen elos, muga rahvahan elos-ki om vauged jono, hüvä aig, mugažo om toine, must, paha aig. No ei sa laskta käded. Ved’ konz ristit om ilotoi, ei usko tulijaha aigha, nece om lujas sur’ grähk».
Ozatelem suren praznikanke da toivotam satusid rados, uzid vägestusid, äi melid da vägid!