Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Rohked oravaine

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, художественные тексты

Источник: Maria Filatova, Kodima. № 1, (2016), с. 8

Rohked oravaine
(вепсский)

Čomas tihedas mecas, penikaižes vihandas kuzes eli pičukaine ruzav karvakaz oravaine. Hän tegi ičeze pertin jo kezal, konz kaik oravaižed valičiba pud kodin täht. Minä eläškanden tägä, neciš pičuižes kuzeižes. Se om lujas mel’he minei!” sanui ruzav oravaine. No kut-žo sinä eläškanded mugoižes madalas pus?” küzuiba vanhad oravad, – ed-ik sinä teda, miše pertižen täht pidab valita korged pu, ved’ paremba kaiked eläda korktan pedajan oksaižel!”. Mikš muga? vastha küzui pičuine oravaine. Ved’ nece kuzeine om kaikid čomemb meiden mecas!”.
Kutak sinä ed el’genda, miše mi ülemba sinä hüppiškeled, se paremba linneb sinei! Ved’ pun al voib jokselta reboi! Langetas puspäi pidab lujas tarkašti!”.
No pičuine oravaine oli nenakaz. Völ se ei tahtoind tunduda varukogoks. Ved’ hän oli rohked orav!
Oravaine zavodi pertižen sauvondad. Hän kerazi mecad möto kaik, mi oli tarbhašt sen täht. Hänele putui barbaižid, kuivid lehtesid da pedajiden käbuid. Mecan tehudel, mitte vei külähasai, oravaine löuzi vanhan rusttan lentaižen. Ken-se ristituišpäi, babukoiden keradajišpäi, kadoti sen mecha. Oravaine hüppähti sijal: ”Mitte čoma om nece lentaine! Se kožub minei! Riputan ičemoi kuzehe, se čomenzoitab minun pertižen. Ozav oravaine pördihe kodihe i zavodi radod. Pigai hänen pertine kuzes oli vaumiž. Täs oli läm’ magaduzsija barboišpäi da käbuišpäi, oli-ki peitsija, miččen hän tegi lehtesišpäi. A kuzeižes ümbri hän riputi lentaižen. Iče oravaine oli hüviš meliš: hänen pertine oli kaikid čomemb! No vanhad oravaižed vaiše punotiba päd. Meletoi oravaine! Kut hän ei voi el’geta, miše pertine nägui edahanpäi. olem pened živatad, meile pidab peittas...”.
Tuli tal’v. Mec tegihe vauktaks. Pud katoihe lumel, barboiš venui lumišoidad, pedajiden da kuziden käbud kändihe vauktoikš sädatesikš. Kondjad, neglikod, mägrad venuiba magadamha ičeze uruihe. Näl’ghižed händikahad da reboid jokseškanziba mecadme sömad ecmas.
Ühtel čomal päiväl, konz pakaine oli kova i lumi hošti päiväižes kuti hobed, oravaine lämbitihe kuzeižen oksiš. Pakaine nukuti i pičuine oravaine uinzi mecan hillüdes. Äkkid hän heraštui kovas juduspäi. Mi nece om?” ehti sanuda oravaine i hänen kuzeine lanksi male. Oravaine kinktas tartui oksaha. Hän ei tahtoind pästta ičeze kodikuzeižen. Oravaine lujas navedi sen i ei tahtoind kadotada sen. Hän kovas pidi oksas, saupsi sil’mäd varuspäi i varasti, mi linneb edemba.
A sil aigal kuz’ pandihe reguzile, i heboine vei sen kuläha. Sigä rahvaz varasti čudokast praznikadUt vot. Vihand kuzeine todihe pertihe, pandihe čogaha. Honuz oli läm’ i vauvaz. Oravaine avaiži sil’mäd. Hän peitihe oksaižihe i hilläs ištui sigä. Hän nägišti, kut lapsed ümbärziba kuzen. hüppähtiba ihastusespäi, kidastiba i nagroiba. Üks’ neičukaine toi suren puzuižen. Siš oli čomid šaruid, čudokahid bobaižid, hoštajid nabornikoid. Oravaine nägišti mugošt čudod da čomut ezmäižen kerdan elos. Lapsed zavodiba čomitada kuzed. Se tegihe völ parembaks, mi oli. Čomitadud lamoižil, bobaižil kuzeine nägui oravaižele sarnaližeks pertižeks. Nece om parahim pert’! Midä sanuižiba toižed živatadad, ku nägižiba minun pertid!”. Oravaine kacuhti surehe rusttaha šaruhu i nägui siš sur’t rusttad kärzad da mustad nenad. Oravaine pöl’gastui i eskai lanksi oksalpäi. Lapsed homaičiba šobaidust. Kaik jokseškanziba kuzennoks i nägištiba, miše kuzen oksaižel ištub pičuine oravaine. Kut orav putui tänna? em homaičenugoi sidä!”. Neičukaine kirgouzi: ”Mitte sinä oled čoma! Todesine oravaine, sinä eläškanded meidennoks meiden pertiš!”. Lapsed otliba oravaižen kädehe. Se ei varaidand heid. Ved’ se oli lujas rohked živataine. Lapsed sötiba oravad semnil da pähkmil. Ken-se lapsišpäi sanui: ”Praznuikaha orav meidenke Ut vot! No praznikan jäl’ges meile pidab toda se tagaze mecha!”.
Mikš? Jose em voigoi jätta oravad kodihe? Elägaha se meidenke!”. Em voigoi. Oravaižele pidab eläda mecas. Mec om-ki sen kodi. Mecas om hüvä il’m da korktad pud. Živatale om paremba eläda mecas”.
Uz’ voz’ läheni. Lapsed veslas vastsiba sen. Kargaitihe, pajatadihe, kehkerziba ümbri kuzes. Oravaine hüppähteli oksalpäi toižele. Hän oli ozakaz i vaiše konz kaik magaškanziba, oravaine johtuti ičeze oravadsebranikoid, kodimecad, sur’t mecan pallištod.
Toižel päiväl lapsed veiba oravaižen tagaze mecha. pästiba sen mectehudele i maihutiba sille kädel. Oravaine hotkas hüppähteli tehudme. Hän tezi kaikuttušt tägälašt kived, jogahišt tehut. Nügüd’ hän valiči ičeze pertin täht kaikid korktemban pedajan, kuspäi händast niken enamba ei ota.