Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Sinä linned meiden südäimiš igän...
Sinä linned meiden südäimiš igän...
вепсский
Младописьменный вепсский
Huba
vest’ : 23.vilukud kanman ičeze 55-vottušt jubilejad koli tutab runoilii da lehtezmez’ Nikolai Abramov .
Ei ole tarbhut sanuda Kodiman lugijoile siš , kenen oli Nikolai Abramov , ei pida starinoita hänen arvtegoiški .Ku sanuda vepsläižiš , ka ühten ezmäižišpäi tuleb päha Nikolai Abramovan nimi .Hän oli ezmäižen runoilijan , kudamban töid oli paindud vepsäks .Paiči sidä , Nikolai pit’kha oli Kodimalehtesen radnikan da eskai pordon aigad oli sen pätoimitajan-ki .
Oli ...Kut om jüged sanuda Nikolajan polhe männudes aigas .Ved’ völ necen voden augotišes pagižim hänenke , kirjutimoiš .Hän meleti praznikehtad ičeze jubilejaks .Hänen planoiš oli praznuita 55-vottušt päiväd Karjalan Rahvahaližes kirjištos , kus hän radoi jäl’gmäižil vozil .Erašti elo ei küzu meil meiden planoiš .Tegihe muga , miše jubilejan praznuičendan sijas mö keradamoiš kirjištoho ehtale , mitte linneb omištadud Nikolai Abramovan muštole .
Ühtes intervjus Nikolai sanui : ” Konz olin völ pen’ , kävuin mamanke kirjištoho .(Mam siloi radoi puhtastajan kirjištos ). Nacein , sigä mel’düin-ki kirjoihe da literaturaha ”.Voib olda , runoilijoikš ei tehtte , runoilijoin sündutas .Nikolai sündui vepsläižes Ladvkülas , mitte seižub ani Ojat’-jogen randal .Se om tozi čoma külä .Puttes Ladvaha kerdan , sündub taht pörttas sinna möst .Sündutes mugoižes čomudes om jüged ei tehtas runoilijaks .Nacein , henges kaik mö olem runoilijad , vaiše ei kaikutte mahtab panda ičeze runotust bumagale .
Elädes Petroskoiš Nikolai paksus johtuteli kodimas , konz oli voimuz , lebuaig – ka kaiken rigehti küläha .Sigä tahtoi kävuda randadme , lämbitada kül’betin , söda mamoin magukahid pirgoid ...Nikolajan runodki om täuttud armastusel kodimaha .
Viž vot tagaze Nikolai Abramov paginas sanui Armas Mašinale : ”Meletan pörttas elämaha kodimale .Kaik paksumba meletan siš jäl’gmäižel aigal .Nügüd’ ved’ Internetan kal’t voib pagišta joga ristitunke hot’ , miččes tahos eläd .Minei om hüvä sigä , kodiküläs , ka ved’ kirjutajal ei ole tarbhašt eläda lidnas ”.
Ei tulend eloho Nikolajan uništuz .Hän koli edahan kodimalpäi , mamalpäi .Pördihe kodiküläha kolendan jäl’ghe .Nikolai Abramov oli pandud maha Ladvan kaumištol .Erasid časuid hän ei eländ ičeze sündundpäivähasai .
Kerdan küzundaha ”Midä völ tahtoid ehtta tehta neciš elos ?”Nikolai muhazi da sanui : ”Minä olen ištutanu pun .Ištutin penen kuzen läz meiden pertid minun Ladvkodiküläs .Midä tarbiž tehta völ mužikale venälaižen muštatesen mödhe ?”.Ei ehtind hän naida , ei jätand jäl’gestajid .Igäks hän jäb meiden muštho hüväsüdäimeližen , rehedan da ilokahan mužikan .
Nikolai Abramov tegi suren panendan vepsän literaturan kehitoitandaha .Hänen runoid lugetas läz kaikuččel vepsläižel praznikal vai konkursal kut lapsed , muga aigvoččed-ki .Männudel vodel matkan aigan Suomalaiž-ugrilaižiden kirjutajiden kongressale aeroportas hän kaiken kirjuti midä-se pidätes bumagad ičeze kombuil .Nikolai sanui : ”Pigai vepsläižil linneb dramatine tö .Minä jo tartuin radho , om erasid penikaižid kirjutesid ...”.Äjak Nikolai om kirjutanu ičeze rahvahale da äjak völ voiži kirjutada !Nikolajan heng kaiken eläškandeb hänen runoiš !
Läz kaikuččen päivän meiden redakcijaha zvoniba da kirjutaba Internetas ristitud , kudambad ühtneba gor’aha , mitte om sidotud Nikolai Abramovan kolendaha .Ristitud jagasoiš ičeze muštlotesil Nikolajas , johtutaba erazvuiččid istorijoid .Äjad heišpäi tahtoiba jätta kirjutesid Nikolajan muštoks Kodima-lehteses .Erašti kirjutada om kebnemba , mi sanuda ...
SEPPO TUOMI , Lüdilaižiden sebran Ühtnik , fotokuvadai .
Minun sebranik Nikolai , om männu jo läz kümned vot , konz vastsimoiš ezmäižen kerdan .Nece oli Kodima-lehtesen redakcijas Periodikapaindištos .Sinä radoid siloi lugendlehtesen pätoimitajan .
Minä muštan , kut sinä said ihastust ičeiž radolpäi .Sinun rad oli lujas znamasine vepsän kelen kehitoitandas .Sinei oli tärged , miše vepsläižed saižiba uzištoid da tedoid azjtegoiš ičeze kodikelel .Muga kel’ hilläšti udessündub .
Tezin , miše sinä oled lahjakaz runoilii .Kirjutid vepsän kelel , no sinai oli čomid runoid venän-ki kelel .Ližaks tegid kändmižid .Necil radol oli sur’ znamoičend vepsän kelen udessündutamižen täht .
Nikolai , olid äipoližen ristitun !Olid snimdud erzavuiččiš fil’mroliš .Sinä arvostid mugažo naižiden čomut .Sen taguiči olid žurijoukus erazvuiččiš missvoibištelendoiš .
Meil oli ühteitte melentartuz’ .Sinä olid professionaline mastar’ neciš azjas .Sinä paksus tegid vepsläižiden da vepsän man fotokuvid .Minä tegin lüüdilaižiden forokuvid , läz Kuujärved .Minä sain äi hüvid nevondoid sinulpäi fotokuviden tegemižes .
Minä surel tahtol kävuin sinun kuviden ozatelusihe , i sinä mugažo olid minun fotoozutelusiš .Nell’ vot tagaze abutid minei riputada kuvid , konz minai oli lüüdilainen ozuteluz Kondopogan kirjištos .
Äjän ajelin Karjaladme Helsinkin Lüüdiläine-sebran azjoihe .Muštan starinan siš , kut tö tarkištelit ühtes lüüdilaižen runoilijanke Miikulanke runoid , miččid olit kirjutanuded .Mikul tariči käta toine toižiden runoid ičeze kelihe .Konz kacuid Miikulan runoid , ka el’genzid , miše niiš ei ole midä käta .Se om-ki vepsän kel’ .Se ozuti , miččed läheližed oma vepsän da lüüdin keled .
Kävuim ühten kerdan ühtes sinun kodihe Vepsän mal .Ozutid minei Ladv-kodikülän , mitte seižub Ojat’-jogen randal .Sigä sinun armaz mamoi varasti meid da oli holiš meiš .Sinä olid mugažo lujas hüvän poigan .Tahtoid ühtes mänetada joudjad aigad Ladvas .
Ajelim mugažo susedkülidme vastmahas sinun äjiden sebranikoidenke .Vidlas oli keväden praznik .Nece kaik andoi minei äi melid .Homaičin , miše sinun südäin om anttud vepsläižile da vepsän male .
Nikolai , tunzin sindai hüväsüdäimeližen , ilokahan ristitun .Sured spasibod sinei , minun sebranik .
P’OTR VASILJEV , ”Svirskije berega ”-sebran pämez’
Konz Podporožjas Nikolajan grob todihe prostimahas rahvahale , kibu minun katkaitud jaugas tegihe tirpmatomaks , se ei lähte nügüd’-ki .Om jüged lühüdašti starimoita , miččen ristitun hän jäb minun muštho kaikeks igäks .
Minä navedin , konz Nikolai lugi ičeze runoid maman kelel , hän lugi niid kuti pajod pajati .Nikolai nagroi i kucui ičtaze vepsän literaturan klassikaks .Nece om tozi .Hän oli armoikaz ristit , mitte mel’düi londusen da naižiden čomudehe .Minä sanuižin , miše hän oli meiden kodiröunan jäl’gmäižen romantikan .Hän oli adivoičetai ristit i todesine sädaimez’ .Minei om lujas mel’he Nikolai fil’mas , mitte oli snimdud kümne vot tagaze Kul’tura-telekanalas .Nece oli fil’m “Pis’ma iz provincii ”-ciklaspäi .Siloi operatoran pakičusen mödhe mö kovas pakaižes koumašti čuklahtim lumehe kül’män kül’betin jäl’ghe da pagižim išttes räkäl ležankal , a fil’man lopus külän ehtan čomuz’ da Nikolajan ”Maid ” -runo čomašti suliba ühthe ...
IRINA SOTNIKO VA , Kodimalehtesen pätoimitai
Minä radoin ühtes Nikolajanke enamb sečemed vot .Neciš aigas mö tulim hüvikš sebranikoikš kacmata igäeroho .Nece oli lujas hüväsüdäimeline ristit .Hänen heng kaiken oli avaitud rahvahale .Hänenke oli melentartušt pagišta erazvuiččihe temoihe , mo iloitelimoiš , nagroim .En mušta , miše konz-ni Kol’a tuli radole pahas meles .Han lujas navedi elod .A enamb kaiked hän navedi ičeze armast külad .Händast kaiken vedi sinna .Hän lujas armasti ičeze mamad , Maria Aleksejevnad , i paksus starinoiči hänes .Minei oli mel’he kundelta Nikolajad , konz hän pördihe küläspäi i starinoiči , kut hö mamanke kaveliba mecha babukoihe da marjoihe , kut hän käveli kalha , lambiti kül’betid …A miččid čomid kuvid hän toskeli küläspäi !
Nikolai oli vajehtomatoman radnikan .Hän openzi mindai äjihe .Tehtes lugendlehtest andoi hüvid nevondoid , miččid minä nügüd’ muštan i kävutan ičeze rados .Neciš sanun hänele sur’ spasib .Mö kadotim ei vaiše hüvad radnikad , no lahjakahad-ki mest .Erašti radol Kol’a lugi minei ičeze runoid .Paksumba ned oliba küläs …A oleskeli muga-ki , miše radol Nikolajal sündui uz’ runo .I minei oli mel’he , miše minä in sen ezmaižen kundlijan .
Hänespäi läksi hüvä ristit i sebranik , lahjakaz runoilii …Hän igäks jäb meiden südäimiš !
MARIA FILATOVA , Kareliatelenägudesen toimitai
Tezin , miše Kol’a oli pahoin läžuškandanu ...Avaižin hänen runokirjan i lugetes kundlin hänen änen :
“Minä kolen , konz langetas lehted ,
Kurged letasoi meriden taga .
Linneb pert’ minei laudoišpäi tehtud ,
Löutas kaumžomal kuivemban tahon .
Lankteb homencel ezmäine lumut ,
Jogen kül’mätab pakaine paha ...
Miše enambad ei tehta hubut –
Minä kolen i kaidase maha .
Minä kolen ..Vai ei aig völ kolda ?”
”Ei aig , Kol’a . Ala rigehti !”– tuli taht kidastada hänele . No voi-ik hän iče valita ...
Minei ozaižihe rata Nikolajanke .Sain lujas äi hüvid nevondoid , openzin hänel äjihe žurnalistan mahtoihe .Muštan hänen tarbhaižid nevoindoid .Jäl’gmäižen kerdan pagižin Kol’anke kirjan prezentacijal .Siloi küzuin hänel : Kol’a , sanu , konz i kut sinai sünduba runod ?Neche küzundaha hän andoi vastusen , miše runod sünduba vaiše kibuspäi .Konz ristitul kaik om hüvä , ka runoid ei linne .Völ sanui minei , miše tahtoib kirjutada prozad-ki i tegeb jo ezmäižed haškud neciš rados .Om lujas žal’ , miše mö em lugeškandegoi jo hänen prozad da uzid runoid-ki , em voigoi pagišta hänenke , em sagoi nevondoid , em kundelgoi hänen starinoid kodiküläs , matkoiš da armhas mamas .Om lujas žal’ ...
Minei ozaižihe rata Nikolajanke .Sain lujas äi hüvid nevondoid , openzin hänel äjihe žurnalistan mahtoihe .Muštan hänen tarbhaižid nevoindoid .Jäl’gmäižen kerdan pagižin Kol’anke kirjan prezentacijal .Siloi küzuin hänel : Kol’a , sanu , konz i kut sinai sünduba runod ?Neche küzundaha hän andoi vastusen , miše runod sünduba vaiše kibuspäi .Konz ristitul kaik om hüvä , ka runoid ei linne .Völ sanui minei , miše tahtoib kirjutada prozad-ki i tegeb jo ezmäižed haškud neciš rados .Om lujas žal’ , miše mö em lugeškandegoi jo hänen prozad da uzid runoid-ki , em voigoi pagišta hänenke , em sagoi nevondoid , em kundelgoi hänen starinoid kodiküläs , matkoiš da armhas mamas .Om lujas žal’ ...
Sinä linned meiden südäimiš igän...
вепсский
Младописьменный вепсский
“