Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Nikolajan muštoks

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Kodima. № 3, (2016), с. 4

Nikolajan muštoks
(вепсский)

21. uhokud Kodikeliden päiväl oli tehtud vepsläižen runoilijan Nikolai Abramovan mušteht. Necil päiväl Nikolai tahtoi praznuita ičeze 55-vottušt sündundpäiväd. Hän varasti ičeze jubilejad, vaumiči praznikehtad, kucui sihe äi sebranikoid.
Mušteht oli tehtud Karjalan Rahvahaližes kirjištos, sijas kus Nikolai radoi jäl’gmäižel aigal. Hänen armaz pidžak oli scenal, radstol kirjoidenke. Adivoil oli tundmuz, miše Nikolai iče om necil vastusel. Völ necen voden augotišes neciš-žo zalas oli Nikolajan da Nina Zaicevan uden Kuldaižed sanad-kirjan prezentacii. Siloi niken ei voind eskai meletada-ki, miše kus päliči pagižeškandem jo kolnuden Nikolajan polhe. Nina Zaiceva sanui ičeze ezituses: ”Minun muštho tuli üks’ runorivi: ”Vaiše minä i tohuz/Kahten värižem runoid...”. Vaiše üks’ rivi runospäi voib äjan starinoita runoilijan polhe, hänen tabas da kibus. Nikolai Abramovan polhe sanuba hänen runod, kirjutesed da hänen fotod-ki. Hänel oli avoin, vihatoi südäin da puhtaz, röunatoi heng. A meled oliba kaiken hänen kodiküläs, Ladvas, kus Nikolai sündui da kazvoi. Jelena Bogdanova, Kiži-muzeikaičuztahon pämez’ sanui Nikolajan polhe: ”Hän oli tozi hüvätabaine ristit, kudamb oli tabal lapsen. Hänes ei olend nimidä pahad, sikš miše hän lujas armasti ičeze mamad, ičeze mad, maman kel’t kaik läheližid mehid”.
Runoilii, lehtezmez’, kändai, akt’or da fotokuvadai... Nikolai kirjuteli runoid da prozad vepsän da venän-ki kelel. Hän kirjuti ezmäižen kirjan vepsän kelel. Nikolajad kuctas vepsän literaturan klassikaks.
Zinaida Strogalščikova, Vepsän kul’tursebran pämez’ homaiči: ”Vepsän rahvahan täht hän oli ezmäižen runoilijan. Hänen taguiči nügüd’ voib sanuda siš, miše vepsänkeline literatur eläb! Meil om ičeze vepsänkeline čoma runotuz!”.
Muštehtal kaikutte tulii johtuti Nikolajad kuti ičeze lähelišt sebranikad da eskai velled. Äjad muštliba ezmäižen da jäl’gmäižen vastusen Nikolajanke. Jurii Mugačev muštli: ”Minä kaiken kucui händast Nikolai Viktorovičaks. Konz jäl’gmäižen kerdan telefonan mödhe pagižim, ka hän vaiše lühüdašti sanui: ”Minä läžun. Nimidä en voi..”.
Vaumites ičeze jubilejaks Nikolai tegi videokirjeižed. Niiden taguiči ehtal kaikutte voi ei vaiše kulištada runoid no nägištada-ki kuti eläbad runoilijad, kudamb lugi ičeze armhid runoid.