Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Hengeline vastuz

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Natalja Anhimova, Kodima. № 5, (2016), с. 8

Hengeline vastuz
(вепсский)

Kirjeine redakcijaha: 14. sulakuud Šoutjärves oli erikoine päivmäni vastuz, mitte, minä meletan, toi abun norile da vanhile. Starinoičen sen polhe tiile tarktemba.
Ezmeižel päiväl sulakuud milei zvoni N.G. Zaiceva da sanei, mise om lähtnuSolomonan muštatišiden kirj”, da mise hän tahtei ozutada sen Šoutjärves, tehta necen kirjan ozutesen školas. Mikš školas? Da sikš, mise lapsed nähttihe ningoižen kirjan. Voib olda, tuleb se aig, konz ottaze kädehe necen kirjan i zavottaze lugeda nenid tarbhid sanoid vepsän kelel.
Oikti oli se, mise Šoutjärvehe tuli Anita Laakso Helsinkišpäi, Biblijan kändmižen institutaspei. Anita Laakso äi vott abutab suomalaiž-ugrilaižile rahvahile lugeda Dümalan sanad kodikelil. Hüvin muštan, konz 25 vott tagaze hän oli tulnu Šoutjärvehe, sen aigan oli jubilei vepsän muzejale. Däl’ges mugažno oli tulnu äjak-se kerdoid. Tedan, mise hän hüvin tezi Rürik Loninan i oli ende muzejas. Sikš nügüd’-ki pordon kacui muzejan ozutelusid da däi hüviš meliš. Tedan sen-ki, mise Anita äjan ajaleze Venämad möto, teggob suuren azzjanandab voimust lugeda tarbhad kirjad mamal kelel. Siš hänele suur’ spasib.
Solomonan muštatišiden kirjkändi N.G. Zaiceva. Hän äjan vott holdub, mise parahimad da tarbhaižed sanad miide elos vepsad voižiba lugeda maman kelel. Meletan, mise nügüd’ i miide elos se om lujas tarbheine azzj. Kaks’ nedalid voumičim necen vastusen. Suures holes neciš azzjas oli S.P. Pas’ukova. Mina äjan vott tedan necen ristitun, i konz hän mida-se voumičeb, hänele pidab mise kaik oližiičeze loučil”. Kaikutte nügüd’ muga raddab, da muga pidab-ki rata. Ezmeine küzund hänel milei paginas oli: ”Sina lugid-ik Solomonan muštišid?” Milei oli huiged, en lugenu, da päs-ki ii olnu. Däl’ges paginad mina lugin Solomonan muštatišid nel’l’ kerdad. Spasib silei, Svetlana Petrovna! Armhad ristitud, olgad hüväd, lugegat Solomonan muštatišed! Sikš, mise miide elos unohtam kut oikti pidab tehta, kut oikti pidab sanuda. A neciš kirjas kaik om starinoitud.
Školas vastuz mäni hüvin, oli äi lapsid da opendajid, ken-se tuli küläspei. Sanun, mise openikad hilläšti išttihe da kundeltihe.Vastsi kaikid školan pämez’ Natalja Jurjevna Bikova. Ezmeižen sanan oti Svetlana Petrovna Pas’ukova. Ken ei teda, sanun, Svetlana Petrovna iče om lopnu školan Šoutjärves. Hän kaikuččen kerdan hüvil sanoil muštlaze sidä aigad. Svetlana Petrovna oikti starinoiči necen kirjan polhe da döhtuti kaikile, mii ompritča”. Laskvad sanad hän sanei kirjan tegijale.Völ ozuti kaikile, mitte čoma kirj om tehtud, kut äi armastust om pandud necehe azzjaha. Däl’ges andei sanan milei.
Ičein polespei sanun, mise kanman vastust mina meletin, mida tahtein sanuda lapsile. Päha tuld’he sed Solomonan muštatišed, miččed lapsiden aigan pidab otta mel’heparahimad maman sanad. Mikš muga om? Da sikš, mise konz oled laps’kulu, ka päs necidä ei ole. Kaik nece tulob mel’he, konz iče oled vanhemb. Lapsile sanein sen polhe, mise pidab oikti opetasopenduz om hiide rad, pidab sanuda toine toižele parahimad da laskvad sanad, abutada toine toižele da armastada vanhembid...
Vastusen lopuks sanan sanei Anita. Hän cömin pagižeb venän kelel. Lapsed händast hüvin kundeltihe. Kut sanei iče Anita, hän lujas tahtei kacta lapsiden sil’mihe, nägištad mida ned sanutaze. Tedan, mise vastuz školas hänele tuli mel’t möto.
Olin hüviš meliš, mise Solomonan muštatišed voib lugeda vepsän kelel.