ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Uljana Tikkanen. Muisselmie Kalevalan muan laulajašta – Ilmi Bogdanovašta

Uljana Tikkanen

Muisselmie Kalevalan muan laulajašta – Ilmi Bogdanovašta

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tänä vuotena 6. pakkaiskuuta kuoli viimeni omien runojen laulaja Ilmi Bogdanova.
Kalevalatalo-etnokult tuurikeškukšešša on Ilmi Bogdanovalla (o.š. Karhu) omissettu näyttely. Šiinä šäilyy hänen vihkoja, kirjutukšie, valokuvie. Šamoin šiinä on Ilmi Bogdanovan puku ta huonehkaluja. Kalevalatalon vierahat voijah istuo hänen stolašša, hänen skammilla, šelailla hänen vihkoja, kaččuo valokuvie, kumpasie Ilmi iče anto musejoh, kuunnella Ilmin lauluja CD-levyštä. Ilmin lauluista ta runoista voit tiijuššella laulajan elämäštä, Ilmin pereheštä, kyläštä, talošta, kumpasešša hiän šynty, tuatošta ta muamošta, ta šamoin yhteheš niistä ajoista.
Kalevalatalon ruataja Jelena Kartunen kerto miula Ilmi Bogdanovašta:
Ilmi Kirilän tyttö Karhu šynty Latvajärveššä, runonlaulajien mualla.
Hiän äijän muisteli oman muamon lauluja ta šiitä ičeki rupesi šepittämäh lauluja.
Iče Ilmi ei tietän runonlaulajie, vain hänen muamo äijän kerto niistä. Pienenä lapšena Ilmi rupesi kekšimäh lauluja. Hänen lapšuon aikana ei ollun kovin äijän kukkasie eikä kukloja, niijen šijašta käytettih käpyjä, okšiekaikkie, mitä löyty ympäristöštä. Šamoin lapšet leikittih piirileikkie ta kekšittih runoja.
Ilmi Bogdanovan tuotannošta on julkaistu ainut kirja. Šen julkaisija Petri Niikko kirjan alkušanoissa muistelou, kun kuuli enšimmäistä kertua Ilmin lauluja. Tämä oli Ilmin enšimmäini esiintymini ta še oli hänellä ylen jännittävä. Šen jälkeh oli vielä šatoja esitykšie. Hiän laulo turistiloilla kuin musejošša, šamoin ni omašša koissa.
Ilmin lauluista ta kertomukšista näkyy koko hänen elämän kuva. Šiinä on Latvajärven lapšušaikojen muisselmie, evakko-aikoja, työvuuvvet Uhtuon pol’ničašša. Omašta kyläštä Ilmi pereheh kera läksi pakoh vielä pienenä tyttönä.
Hiän kirjutti kaikešta, mitä tuli hänen mieleh. Kirjutti omašta elämäštä, mitein vaikie še šilloin oli. Šiitä, mitein hyö käytih mečäššä, tahi kalaštamašša, missä paikašša hyö oltih ta missä hiän laulo omie lauluja, Jelena jatko kertomuštah.
Kalevalan perintehien tutkija Roza Tihonova näki, jotta Ilmi kirjuttau omie runoja ta keräsi niitä. Kolme Ilmin vihkuo hiän anto Petri Niikolla julkaisomakši. Kirjašta löytyy Ilmin, hänen Šulo-miehen ta heijän kahen lapšen valokuvieki.
Kun kuuntelet Ilmin lauluja, mieleh tullah ne talot, ihmiset, ruavotkaikki, mistä hiän laulo. Iče Ilmi kerto, jotta hiän ei voinun lukie omie vihkoja. Kyynälet aina nouštih šilmih, niin vaikie še häneštä oli. Nyt kaikki tämä Ilmi Bogdanovan kekšimä ainehisto šäilyy musejošša, jotta nuoremmat polvet voitais tutuštuo hänen tuotantoh ta šyventyö hänen lauluihi.