Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nimetöi linduine
Nimetöi linduine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
SUARNU
Eli-oli linduine .Toizet linnut – varoit , harakat , čiučoit – ei otettu sidä omih kižoih da sanottih : “Sinä olet pieni !Sinule ei ole nimie !”
Yhten kerran čiučoin pereh oli joven rannal .Tuatto , muamo da pieni poigaine .
Hyppii , hyppii poigaine da pakui vedeh .Uidua ei malta , uppuou .
– Auttakkua , auttakkua , meijän poigu uppuou , kirguu tuattočiučoi .
– Auttakkua , auttakkua , itköy muamočiučoi .
Nimetöi linduine kuuli , räpsähytti siivil da meni čukkelih .Tabai n’okal čiučoin poigaizen da toi rannale .
– Älgiä itkekkiä , teijän poigaine on hengis , sanoi nimetöi linduine vahnembile .
– Passibo suuri ! Sinä olet vezičiučoi !kiitetäh tuattočiučoi da muamočiučoi .
Sit aijas ruvettih kuččumah tädä linduu vezičiučoikse .Se maltau mennä čukkelih da suaha syömisty joven da järven pohjaspäi .
Nygöi kai linnut eletäh sovus vezičiučoinke .
Nimetöi linduine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский