Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Ümbri vepsläižiš küliš kahtes päiväs

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский

Источник: Larisa Smolina, Natalia Timina, Kodima. № 7, (2017), с. 4-5

Ümbri vepsläižiš küliš kahtes päiväs
(вепсский)

Idei ajada ümbri kaikiš vepsläižiš küliš Karjalan mal sündui Paginkluban ühtnikoil amu. Jo toižen voden eri-igäižiden ristituiden grupp opendab vepsän kel’t kursil Petroskoiš. Kaikil openikoil oma vepsläižed jured. Heile kaikile om mel’he ičemoi rahvahan kul’tur, istorii. paksus kulištiba ičeze mamoilpäi da baboilpäi starinoid neniš sijoiš, kus oma sündnuded da kazvanuded. Vähän ken openikoišpäi oli konzse ezitatoiden kodimal. Taht ajada Änižröunaha da nägištada ičeze sil’mil čomad vepsläšt londust, enččed vepsläižed pertid, pagišta rahvahanke da muštelta heimolaižid, oli lujas sur’ kaikil Paginkluban openikoil. igai pätim pästta meiden idejad eloho.

Meiden hüväd abunikad
Kacmaha penid da surembid posadoid Änižröunas meid läksi kümne mest.
Seičemel oma jured ani neciš agjaspäiKalagespäi, Kaskezaspäi da Šoutjärv’posadaspäi. Toižile ristituile oli muite mel’he kacta vepsläižid tahoid, sada enamba tedoid vepsän rahvahan polhe, sen istorijas da nügüdläižes elos.
Meletada meiden ajeluses zavodim aigalaze: kirjutim planan, kuna lähtem da kus midä kacum, löuzim čoman sijan lebule da hüvid abunikoid kaikuččes küläs. Ezmäi kaiked meile äjan nevoiba Kalagen da Šokšun školiden pämehed Svetlana Gotič, Nina Koren’kova, Šoutjärven muzejan pämez’ Natalia Anhimova da aktivižed külän eläjadMihail Pidžakov Šokšus, Nina Masl’akova Vehkojas, Julia Aprodu, Aleksei Dratvin, Valentina da Konstantin Mironovad Kalages, Jurii Sevastjanov Mägiderüunas, Valentina Išanina Šoutjärves. Surel tahtol ozutiba meile ičeze kodiröunad da starinoičiba kaikes, midä teziba.
Meiden ajelusen ezmäine päiv zavodihe kezakun 23.päiväl. Aigoiš homendesel läksim kahtel mašinal Petroskoišpäi Änižjärven suvipäivlaskman polehe. Päiv oli tozi čoma: paštoi laskvas päiväine, puhui väl’l’ tulleine, irdal oli läm’ . Mel’ kaikuččel oli hüvä, ved’ edel meid kaikid varasti äi ut da melentartušt.

Malinovii kvarcitkiven kodima
Dorog ezmäižehe külähasai jatksihe časun.
Sanuda, miše se oli kebn da hüvä, miše em homaičenugoi, kut teravas mäni aig, ei sa. Dorogas oli muga äi süvid kopid, miše voi kebnäs mureta mašinad. Nägui, miše necil dorogal jo amu ei olend nimittušt remontad. Šokš-posad seižub 60. kilometral Petroskoišpäi. Nece posad ei ole sur’, siš eläb läz 50 mest. Külän keskes om čoma škol. Sen pämez’ om Nina Nikolajevna Koren’kova, lujas tark da hüväsüdäimeline ak. Kaiken dorogan hän oli meile suren abunikan da čoman nevonikan. Nina Nikolajevna abuti meile putta Iona-Jašjärvelaižehe monastirihe, löuzi mašinan, venehen, pästi meid školha jomha čajud da lebaidamha jäl’ghe pit’käd dorogad.
Šokšus tundištimoi vepsläižen mužikanke, lujas melekahan da azjakahan ristitunke Mihail Aleksandrovič Pidžakovanke. Hänen jured oma ani neciš posadaspäi, kaiken igän hän tägä eläb-ki. Mihail Aleksandrovičal tedištim, miše Šokšus om äi penembid derüunoid, kaikuččel om ičeze nimi: Pinž, Kara, Hörč, Čoga, Vasilišt, Keskül’. Kaikuččel nimel om ičeze istorii. Kut sanui meile Mihail Pidžakov: "Ende derüunoile anttihe nimid ezmäi kaiked rahvahan familijoiden mödhe, ende niken ei küzundki, mikš toižel derüunal om mugoine nimi, toiželmugoine. Ku derüunas eletihe vaiše ühted Pidžakovad, ka derüunad kuctihe-ki Pinžaks.” Oli melentartušt nägištada, kut külän eläjäd jagaba sur’t posadad derüunoidme da hüvin tedaba niiden röunaižed. Meil oli aig kävelta da kacta Šokšun kaikuttušt čogašt da völ susedad Kvarcitnii-küläd.
Ku pagišta Šokšus, ka ei sa unohtada, miše se om tetab ičeze malinovii kvarcitkivel. Sišpäi om tehtud Napoleon Banopartan sarkofag Parižas, Leninan mavzolei da Venäman prezidentan ezitanaz Kremliš Moskvas, Nikolai Ezmäižen muštpacaz Piteriš. Nece Šokšus om sündnu tetab bohat kupec Mark Pimenov, a völ Šokš om tetab ičeze vanhal Iona-Jašjärvelaižel monastiril, mitte seižub ei edahan küläspäi. kaik sinna läksim-ki.

Iona-Jašjärvelaine monastir’
Iona-Jašjärvelaine mužikoiden monastirile täl vodel täudui 455 vot.
Sen tegii oli Pühä Iona-Jašjärvelaine, Pühä Aleksandr Svirskijan openik. Om lujas žal’, miše tedoid Pühän Ionan polhe ei ole kaičenus muga äi. Om tetpas, miše Pühä Iona oli sündunu Šokš-posadas. XVI-voz’sadal hän läksi elämaha Jäšjärven randale, 17 kilometran taga Šokšuspäi. Hän tahtoi jäda elämaha üksnäze mecha, edahamba ristituišpäi. Hän löuzi mugoižen sijan Jäšjärven randal, kus ümbri oliba vaiše tihed mec da sured sod, putta sinna oliži tozi jüged.
Nügüd’ monastirihesai voib ajada vaiše surel mašinal kaidad tedme, a järves päliči souta vaiše venehel. Hunter Paradise-lebupertiden radnikad oma kaiken aigan tulda abuhu da vöda ristituid toižele randale. kitäm Jevgenii Kuprijanovad, lujas čomad, hüväsüdäimelišt prihad abus. Hän iče om sündunu Moskvas, no jo kaks’ vot eläb Jäšjärves, lujas navedib necidä sijad. Jevgenii lahjoiči meiden gruppale suren kirjan Iona-Jašjärvelaižen monastirin istorijan polhe da sanui, miše monastirin udessündutamižen küzund nügüd’ ei ole sel’ged. Päproblem om siš, miše valdmehed ei voigoi nikut pätta, tarbiž-ik monastir udessündutada ili se tarbiž konservoita. Ved’ monastir’ om Karjalan istorijan muštpacaz, toine Venämal jäl’ghe Valaam-sar’t.
Kacmaha monastirin da loičemha Pühäle Iona Jašjärvelaižele kaikuččen voden tuleb Igumen Dosifei Šoutjärvespäi. Ühtes hänenke sinna keradasoiš uskojad mehed. muštleba Pühäd Ionad, andaba monastirile ičeze hengelišt lämäd. Olda adivoiš mugoižel pühäl sijal meile-ki kaikile lujas tuli mel’he. Čoma londuz, tünüz’, hüväsüdäimeližed ristitud lahjoičiba kaikuččele uzid melid da unohtamatomid muštlotesid.

Čomad jumalanpertid Änižröunas
Jäl’ghe monastirid meiden dorog mäni möst Süvärin polhe.
75. kilometral Petroskoišpäi meid vastsi völ üks’ vanh vepsläine posad, miččen nimi om Vehkoi. Čoma, südäimeline külän eläi Nina Ivanovna Masl’akova tundištoiti meid ezmäi kaiked Vehkoi-posadan peniden derüunoiden nimidenke. Hän starinoiči meile, miše kaikes Vehkojas om kuz’ pen’t derüunad: Rostan’, Ogerišt, Vehkoi, Vanh Vehkoi, Brusno da Tahkoi. Kaks’ jäl’gmäšt derüunad jo ei ole, toižiš rahvaz völ eläb.
Vehkojan keskes seižub vanh vepsläine jumalanpert’, mitte oli saudud vodel 1914 Hristosan sündundan muštoks. Jumalan pert’ radoi ei hätken, vodel 1931 se oli saubatud. Nügüd’ pert’ om avariinijas olendas, kaik iknad om muretud, katusel kazvaba pud, no meile tuli oza putta necen pertin südäimehe, verajad sil päiväl oliba avoin. Vahvad seinäd, päčid čogaižiš pagižiba siš, miše iče pert’ om vahv eskai sadas vodes päliči, se oli saudud hüvil käzil da om pandud igäks rahvahale. Ku nügüd’ Vehkojan jumalanpertiš oliži tehtud hüvä remont, ka pert’ radaiži völ hätken da oliži kaiken täuttud ristituil.
Kut kaikiš-ki vepsläižiš posadoiš, Vehkojas eläjid ei ole muga äi. Külä heraštub vaiše kezal, konz lidnalaižed tuleba lapsidenke ičeze lebupertihe da zavodiba lämbitada päčid. Siloi ümbri kaikuččes pertiš mäneb rad, turuišpäi lähteb savu, a tanhoil oma ristitud. Kacta neche om lujas mel’he. No meiden grupp tahtoi kacta ei vaiše pertid, ristituid neciš posadas, no nenid-ki sijoid, kus nügüd’ niken ei elä. Meiden čoma abunik Nina Masl’akova ozuti dorogan Brusnoderüunaha i läksim sinna. Brusno-derüun om koumen kilometran taga Vehkojaspäi, nügüd’ eläjid sigä ei ole, no oma lebupertid turistoiden da kalanikoiden täht. Pol’ časud ajelust tihedad mecadme da pahad dorogadme jäl’ghe vihmad toi meid čomale järvele, kalanikoiden armhale sijale. Sigä hengahtim verest il’mad, vähän lebaižim da möst ištumoi mašinoihe, ved’ edel meid varasti völ üks’ vepsläine posadKaskez, tetaban Karjalan man kul’turradnikan Rürik Loninan da Sovetskijan sojuzan valdmehen Ivan Man’kinan kodima.

Vanh posad Änižjärven randal
Kaskez ili Kaskezoja om lujas čoma vepsläine posad, mitte seižub ani Änižjärven randal.
Posad om vanh. Tetab tedomez’ Nikolai Ozereckovskii kirjuti neciš posadas völ 1785 vodel. Nügüd’ Kaskezas ei ole muga äi eläjid, ei ole eskai 30 mest. Küläs ei ole počtad, laukad, ei ole nimidä. Lauk tuleb sinna kerdan nedališ, no se kaiken om tühj. Om Kaskezas üks’ ižand, kudamb pidäb lehmid, härgid da kandab maidod susedposadoidme. Om eläjiden-ki keskes mugoižid ristituid, ked pidäba kozid, kanoid, kodijänišid da ei lähtkoi posadaspäi eskai tal’veks nikuna. Kaskezas om lujas äi kalanikoid. Kut johtutaba külän eläjad, ende Kaskezas oli äi penid derüunoid: Ivanan, Haritonan, Ignatjevan, Fofanovan derüunad. Konz-se küläs eli enamba 500 mest da oli läz sadad pertid. Vanhad eläjad koliba, heiden lapsed lähteba pensijale da pördasoiš lidnaspäi elämaha kodimale. Ved’ unohtada necidä čomut, mitte om Kaskezas, niken ei voi. Meiden muštho Kaskez jäi čomembaks küläks kaikel Änižröunal.
Päiv tuli lophu. Hämärzui. Jäl’gmäine sija, kus meid kaikid varasti läm’ ehtlong da lebu oli Ščeleikikülä Piterin agjas. Nece om 12 kilometrad Kaskezaspäi. Neciš küläs openzihe vepsän kelen kursiden openikan Natalia Timinan mam Valentina F’odorovna Petuhova, enzne Zaharina. Hän om sündnu Kaskezas, a ezmäižehe klassaha läksi Ščeleiki-küläha. Kut johtutab Natalia, dedoi F’odor Trofimovič Zaharin toi mamad ičeze hardjoil školha neche sijaha. Neciš küläs hän radoi iče-ki hätken, oli sepän. Meile oli mel’he kundelta nenid čomid muštlosid da völ nägištada mugoižen vanhan puižen jumalanpertin, mitte oli saudud vodel 1783 Dmitrii Solunskii Mirotočivijan muštoks.

Vepsän ma om täuz’ lahja kahil mehil
Meiden toine päiv zavodihe aigoiš homendesel Himjogi-posadas.
Se sežub ani Karjalan man da Piterin agjan röunal. Čomenzoitab küläd znamasine Himjogen pagast, kus seižub čoma, korged Pühän Bogorodican sündundan jumalanpert’. Se om lujas vanh, om saudud 1659 vodel. Meile tuli oza kacta necidä čomut kut irdpolelpäi, muga südäimes-ki. Heng’ saupsi kaikil. Om žal’, miše meil ei olend muga äi aigad, miše kacta tarkas kaikuččen čogaižen, aig oli ajada Kalagehe.
Kuni ajoim, nägištim völ ühten čoman posadan, miččele nimi om Toižeg. Se seižub kuti mägel. Nece posad om tetab ezmäi kaiked rahvahan nimil. Sigä oma sündnuded mugoižed znamasižed vepsän rahvahan istorijan da kul’turan mehed, kut Dmitrii Moisejevič Puškin, ičemoi rahvahan kul’turan tedai da keradai edel voinad, Vasilii Ivanovič Kononov, Venäman taidehkul’turan arvostadud radnik, čoma kargnik da Karjalan man tetab artist. Nece hän oli ezmäine Vepsän horan tegii, Kantele ansambl’an radnik.
Kalag’-posadas meid vastsi aktivine eläi, parahim vepsän kelen tundii, ičeze posadan tedai Valentina Sem’onovna Mironova. Hän tervehtoiti kaikid lujas lämäs, a sid’ zavodi starinad Ropei, Čurei, Ozrei, Pagast, Klimeiderüunoiden polhe. Ned kaik oma Kalages. Valentina Sem’onovna sanui, miše Ozrajalpäi oma tetaban Sovetskii sojuzan gerojan Anna Lisicinan jured. Kalagen keskes hän ozuti meile muštristan, sanui, miše necil sijal ende oli Varlaaman Hutinskijan jumalanpert’. tedištim, miše Kalag’ om bohat gabro-diabaz kivel. Tägä radaba sured karjerad, miččed saba sidä da vöba Venäman kaikihe agjoihe. Gabro-diabazaspäi tehtas muštpachad kaumištole, päčid kül’betihe da äi tošt. No enamba kaiked meiden gruppad čududeli magi, mitte om neciš posadas. Taht libuda sille oli kaikil mugoine sur’, miše nimitte vihmaine ei telustand meile. Mägi oli tozi korged, läz sadad metrad. Valentina Sem’onovnan sanoiden mödhe, voinan aigan suomalaižed tegiba sigä nel’l’ peitsijad. Koume niišpäi om kaičenus eskai nügüd’aigahasai. Meile tuli oza kacta ühten da sada völ enamba tedoid Suren voinan polhe, mitte oli neciš-ki Kalag’-posadas. Kuva mägelpäi oli tozi čoma, kaik Kalag’ oli kuti meiden kämnil.

Jätta muštod lapsile da vunukoile
Kalagespäi dorog vei meid planan mödhe Mägele.
Jo edahanpäi meile ozutihe muretud, kazvatadud heinäl jumalanpert’. Kacmaha jugedusihe, putuim pertin südäimehe da lujas čududelimoi, kut čoma sigä oli. Tundištimoi Mägi-derüunan eläjanke Jurii Ivanovič Sevastjanovanke. Hänen jured oma ani sigäpäi. Jurii Ivanovič starinoiči meile, miše tal’ven hän eläb Petroskoiš, a kezaks kaikuččen voden tuleskeleb kodiröunaha. Mägel hänel om sur’ vepsläine pert’. Pertiš hän holdub lujas tarkas, nimidä ei vajehta, nimidä ei anda muzejaha, sikš ku tahtoib kaiken jätta lapsile da vunukoile. Jurii Ivanovičan pert’ om kuti todesine muzei. Pertile om enamb sadad vot. Enččed bučud, lačud, samvarad, reged, midä sigä vaiše ei ole! Kaikutte kalu om mušt enččes elos, ezitatoiš. Kut starioiči meile vanhemb külän eläi Jurii Sevastjanov, ende hänen derüunas oli 32 pertid, rahvast oli äi, a nügüd’ ei ole nikeda. Järv’ om kazvahtanu heinäl, tanhad oma tühjad, eläjid kezal-ki om vähä. Tünüz’ rebiti meiden hengid, oli žal’ uskta, miše konz-se Mägi-derüunad ei linne. Jurii Ivanovičan laskav kaceg ei andand meile tulda pahaze mel’he. veslas prostimoiš toine toiženke da läksim edemba.
Kahesas kilometras Mägelpäi meid vastsi sur’ Šoutjärv’-posad, kus om äi rahvast, läz tuhad mest, kus elo jokseb kaiktäna. Sigä oma čoma škol, päivkodi lapsile, hüvä medpunkt, äi laukoid, sur’ sömsija. Külän keskes seižub tetab kaikile Šoutjärven etnografine muzei, miččen tegii om Rürik Lonin. Sinna läksim-ki. Hüväsüdäimeline ak Valentina Išanina vastsi meid muhul, avaiži kaikid uksid, ozuti kaikid muzejan honusid, hot’ nece oli lebupäiv. Muzejas möst saim tedoid vepsläižiš, el’genzim, mitte bohat om meiden rahvahan kul’tur da istorii, kut äi om kaičenus endevanhaspäi nügüd’aigahasai. Jo äi vozid muzejan polhe holdub pämez’ Natalia Aleksandrovna Anhimova. Hän kaiken vägen, hengen da melen paneb muzejan radho, abutab meile-ki kaiken aigan. Necil sügüzel muzei praznuičeb 50-vottušt jubilejad.
Irdal oli jo eht, tozi olim kaik väznuded. necil päiväl oli huba. Kaiken aigan vihmui. No ajada kodihe niken ei rigehtind. pätim lähtta Änižjärven randale, kävuda sigä da johtutada kaiken, midä nägištim neciš kahtes päiväs. Mel’ kaikil oli hüvä, päs oli äi tedoid meiden armhan vepsän rahvahan polhe, ristituiš, miččed kaičeba muštod enčččes elospäi. nägištim vepsän man čomut, i kaik meletim, miččed olem ozakahad, miše olem ičemoi rahvahan lapsed, miše meiden jured oma neniš tahoišpäi, miše olem vepsläižed!