ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Natalja Gromova. Kus puu kazvau, sit i kando happanou

Natalja Gromova

Kus puu kazvau, sit i kando happanou

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
On Anuksen čupul Kotkatjärven rannal Tepoiniemi-kylä. Konzulienne eli sie läs 100 hengie, oli 16 taloidu. Nygöi Tepoiniemen nimine piha on Kotkatjärven kyläs, sie jäi kolme vahnua kodii da kaksi kandueläjiä. Konzulienne sie oli Vorošilovan nimine kolhozu, sinne rodivui Nevvostoliiton kunnivomies voinu-urhoi Ivan Artamonov. Oli sie kulakoikse kirjutettuu da loitokse työttyy, oligi repressiiruittuu. Tulluzii vakkinazii rahvahii vastattih varaten, ga yksikai gostitettih. Buabo saneli minule, ku voinan aigua tuli kyläh saldattu, händy istutettih stolah čupukkua syömäh. Stolan keskel oli juodu voinke, saldattu voidu luzikal ottau. Ga eihäi muga pidäs syvvä, pidäy čupukkua voih painua, a kuibo sellittiä? Ei tietty koin ižändät ven’an kieldy, a saldattu ei maltanuh karjalakse. Vot i sellitettih, kui maltettihluzikal oččah iškiettih: “Luzikku on loppiettu. Pidäy plöčky!”
Tepoiniemi on minun eziižien roindukylä, sie ammuzis aijois elettih ezi-ižät. Täl kohtal on erinomaine vägi da omat starinat. Tepoiniemen vastaspäi on kumman Niemi. Se on čoma kohtu, ga sil on paha sluavu. Ei pie sinne mennä, sie henget eletäh. Juuri sie, starinoin mugah, nouzou viespäi kotkatjärveläine vedehine, sendäh kyläs oli kielletty hämäris kezoinkylvendy. Konzulienne minägi opin sen kohtan voimua. Sie kazvau äijy gribua. Myö sizärenke astuimmo Niemen mečäspäi järvirandua myöte. Jo nägyi lahtes poikki buaban kodi, astuo jäi pikoi palaine. Ga kuilienne myö sizären kel ugodiimmokseh samah kohtah! Tuaste nägyy buaban kodi, menemmö sinnepäi da uvvessah milienne kiännyttäy meidy. Muga oli moni kerdua, kuni myö emmo kiändänyh sobii muurin.
Kerran minä vein omua tytärdy da sizären lapsii Iivananpäivän yöl Niemeh štanajallan kukkua eččimäh. Enzimäi myö kylvimmö kezoidu, sit hypimmö robl’os piäliči, sit lähtimmö matkah. Troppaine, kuduadu myöte tavan mugah oli kebjei astuo, täl kerdua oli rounoku umbi kazvoitunnuh. Nikui ei laskiettas meidy henget! Nagra libo älä, ga sinä yön minä rubein kuččumah abuh Hiisie. Rinnal ugodittihes kalastajat venehes. Pidi nähtä, kui terväh net kopattih airot da ruvettih soudamah! Agju se on koskematoi, tarinua sih nähte on äijy, sendäh kalastajile vikse ozuttihesgi minun iäni kauhiekse.
Kohtu se on ylen čoma. Lapsennu olles minä ylen äijäl suvaičin illoil nosta suureh tuomeh, kudai oli koin rinnal, da loitokse vien piäl kaččojes pajatin. Ozuttihes, ku minuu kuunneltih meččy, taivas da kai vedehine heitti čomien tukkien suvindan. Tozi on, ku luondo linnunpoigazen puuh vedäy: meijän rovus oli äijylinnunsugunimie” – Jastrebovat, Vorobjovat, Sorokinat, Kräkkijevat.
Kyläs rahvas elettih sobuh, ga toiči tabua ozutettih. Kummu oli toiči kaččuo, kui buabat riijeltih keskenäh keskikyliä ozuttajen toine toizele kokoidu da helmoi nostajen. Alevuttuu kudaitahto heis pani samvuaran kiehumah da kučui toizen gostih. Enzimäi vaikkani, a sit vikkelembäh hyö paistih, juodih čuajuu da nagrajen musteltih omua riidua. Eliä heil oli jygei, ga naizet oldih lujatabazet. Minun buabo, Tatjana Jastrebova, 33-vuodehizennu jäi leskekse viijen lapsenke. Buabo yksinäh kazvatti lapsii, kävyi ongele da sai kalua viršilöin luguh, jälles voinua ruadoi paimoinnu. Paimenis olles hyö mendihgi yhteh Pekka Vorobjovanke, kudai suvaičči händy lapsusaijas. Peša-died’oi čomasti soitti pillil Tan’oih niškoi, a rinnal olijoin kylien eläjät kuunneltih nämmii karjalazii serenuadoi. Buabo da died’oi suvaittih toine tostu surmah suate.
Kylän simvolannu on kuuzi, kudai seizoi mäil kylän allus. Äijy sugupolvie nouzi täh kuuzeh. Enne täl mäil oli äijy piäsköin peziä. Nygöi linnut lennettih iäres, lapset kazvettih, a kuuzen mennyt kezän kuadoi tuuli. Kus puu kazvau, sit i kando happanou! Minul mieli käsköy sinne joga vuottu pagizemah vellenke, tervehtimäh järvie, suamah voimua da huogaittamah hengie. Armahat buaboitminun buabo, Nikitinan Ol’oi, Anisimovan Šan’oi, Matvejevan Nast’oi da Aksinču, kumardus muassah teile sit, ku opastitto minuu suvaimah elostu da omua muadu. Heis minä opastuin, ku pidäy olla hyväs mieles da ei pie n’upsistuo.