Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Olipa kerran koira
Olipa kerran koira
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Ukrainalaini starina
Oli ta eli yheššä talošša Serko-koira .Še mäni niin vanhakši , jotta ei ollun häneštä työllä eikä tiellä .Isäntä ajo koiran pihaltah pois .Kulkou Serko peltuo myöten .Tulou hukka vaštah :
– Mitäpä šie täššä ?
Serko vaštuau :
– Isäntä ajo miut koistah pois , niin ni häilyn tiälä .
– Mie voisin šiula auttua niin , jotta isäntäš ottau šiut jälelläh kotih .
Serko šanou :
– Auta , hukka-vellisen , olen mie šiula šiitä hyvä aikanah .
Hukka šanou :
– Ruamma näin : konša isäntäš akkon’eh lähtöy vil’l’ua leikkuamah , emäntä jättäy lapšen ruvon viereh .Šie šillä aikua kävele pellon viereššä , jotta mie tietäsin , missä on platenčča .Mie šen platenčan šieppuan , a šie puitto kuot’t’elet kiskuo šen miulta pois .Mie puitto pöläššyn tai jätän šen pikkaraisen .
Lähettih isäntä ta emäntä pellolla vil’l’ua leikkuamah .Emäntä jätti pienoseh heinäruvon viereh ta leikkuau vil’l’ua mušikan rinnalla .Kaččou – hukka juokšou peltuo myöten , šieppasi platenčan ta pakoh .
Serko hukalla peräh .
Šai šen hukan kiini , otti lapšen hukalta ta toi šen isännällä .Isäntä otti puššista leipyä ta läškie ta šanou :
– Täššä šiula , Serko , šiitä hyväštä , jotta et antan miän lapšikultua hukalla verokši !
Lähetäh hyö illalla pellolta pois tai Serko otetah matkahaš .Tultih kotih , isäntä šanou :
– Keitä šie , akka , kattilallini kreččugaluškoja ta mavušša ne läškillä hyväsešti .
Konša ruoka oli valmis , isäntä issutti koiran stolah ta ičeki istuutu šen rinnalla ta šanou :
– No , pane nyt , akka , galuškoja luuvvalla , ruvekka myö šyömäh .
Akka toi ruokua stolalla .Isäntä panou galuškoja Serkonki mal’l’ah , niin paššuau koirua , jotta še ei kuonuoh polttais palavalla galuškalla .
A koira i smiettiu : ”Ei pitäis hukkua unohtua .”
Isäntä vuotti talviarkie ta anto oman tyttären miehellä .Läksi Serko pellolla , löysi hukan ta šanou hänellä :
– Tule miän kašvismualla pyhänäpiänä illalla , mie lašen šilma pirttih ta makšan šiula velat .
Hukka vuotti , kuni pyhäpäivä tulou .Tuli šinne paikalla , kunne Serko kučču hänet .Šinä šamana piänä isännän talošša häitä piettih .Serko tuli hukan luo , toi mataššah hänet pirttih ta peitti stolan alla .Koira otti stolalta suleikan gorilkua , šuuren stönkyn lihua ta pisti stolan alla .Vierahat huomattih še ta meinattih koirua lyyvvä , ka isäntä šano :
– Elkyä koškiet Serkuo !Hiän miula hyvän ruavon ruato !Nyt olen hänellä ikäni velašša šiitä .
Serko otti stolalta parašta ruokua ta anto hukalla , šyötti ta juotti šitä yllin kyllin .Hukka piäsi niin hyvällä tuurilla , jotta šano :
– Nyt milma jo laulattais !
Serko šanou :
– Oletko piältäš šekon ?Heitä pois !Anna mie parempi šiula lisyä ilovettä tuon , ole vain iänettäš !
Hukka tyhjenti toisenki suleikan ta šanou :
– Tuaš laulattau !– ta i ulvahti stolan alta .
Hätä tuli vierahilla , ken hypähti pirtistä pois , ken kahahti hukkah käsin .Koiraki puitto mäni hukalla piällä ta niin kuin keroseh tarttu hänellä .
– Elkyä koškekkua hukkua , työ šamalla miun koiranki tapatta ! Kyllä miun koira ičeki pärjyäy .
Serko šuatto hukan pellolla ta näin šanou hänellä :
– Kun šie , hukkasen , miula hyvyä luajit , niin mieki šiula hyvällä makšoin .Elä kavo , pisteliyvy konšanih käymäh .
Niin ni prostiuvuttih .
Olipa kerran koira
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–