Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Televiizorattah
Источник:
Aleksandr Lomtev. Karjalakse on kiändänyh Ivan Savin, Oma Mua. № 11, 2017, с. 11
Televiizorattah
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
(Lyhendetty)
Fiiziekan tiijon kandiduattu, plieššipiä Ivanov ajoi mašinal meččäh gribah oman akan da apin kel da yöksyi sinne. Akku da akan tuattah annettih iändy da valomerkii meččyrannal seizojas mašinas, ga ihan sudre. Hädätilah joudunuzien eččijät hierun eläjien kel käveltih meččiä myö, ečittih hävinnytty, ammuttih pistolietois, työttih taivahah rakiettoi, ga sudre, Ivanov umbilinnalaine mies hävii tiedämättömih... Mies monii suutkii käveli koskemattomua meččiä myö – söi ruohkua gribua, muigiedu muarjua, oriehua. Käveli čurah-toizeh, ga nikus ni troppua, ni dorogua. Allus mustoitteli puus kazvajua sammaldu, Pohjazen tiähtie, Päivästy, čuassuloi, a sit ielleh vai astui da astui. Yölöil häi nouzetteli puuloih da sie nukahtelih havaččujen da varavos särizi mečän šihizendiä da meččylinduloin iänii kuultuu.
Jälgimäi hänel lykysti: löydyi mečästäjien perti, mökkine, sie oli päčči, löydyi syömisty, suolua da spičkua. Nygöi mies hengähtih hyväl mielel, ku nygöi ei kuole nälgäh da viluh. Mies terväzeh huogavui, söihes da rauhoitui. No kunne mennä da kui piästä korvespäi häi ei tiedänyh da piätti vuottua. Meččyahol häi keräi kuivua oksua da lad’d’ai net SOS-muodozih rohjoloih, a oksien piäle pani nezeviä heiniä savukse da rubei vuottamah. Enzimäi häi mielevyi omah oloh da kuvaili iččiedäh nygyaigazekse Robinzonakse. Kuundeli linduzien pajoloi, päivityi ahol, ongitti kalua ojas. Aijan mendyy sydämes kazvoi tusku da häi ellendi, ku hänel ebätoivozesti ei tävvy monii vehkehii, kuduat oldih linnas eläjes: koufeidu, ws-bumuagua, internettua, mašinoin hälyy pihal, kai yölöin iänien vingundua, sähkyö, gaziettoi. Ruadopaikan murginan väliaigoi. Susieduozaston Innua. Ei tävvy mučoidu. No kaikis enin hänele ei tävvy televiizorua, sie ezittyjii artistoi da heijän ezityksii... Päivän valgies aigu meni vie kuda-kui, no kos vai päiväine laskih puuladvoin alemba da hänen pertin katoi mustu miäriä-mätöi suuri pimevys – sit jo ei täydynyh vahatuohuksen valopilkuu. Yölöil mies puolipimies rubei eččimäh ohjavonäppäilyy (pul’tua), mustelemah kunne sen oli syvännyh, ga sidä ei löydynyh, ei olluh ni pul’tua, nigo televiizorua havačundan jälles. Sehäi oli tusku, muokkavo. Yön tulles häi ei löydänyh kunne iččie panna, midä ruadua? Ajatukset, kudamat ei oldu täytetty Regina Dubovitskoil da Šifrinal nostettih hänen sydämeh moizii kyzymyksii, kuduat nikui ei rauhoitettu syväindy, ei annettu hänele pokojua. A ajatukset net ei olla kui televiizoru – niilöi ei sua loppie, katkata pul’tan knopkua painajen...
Jälgimäi Ivanov ellendi mittuine oigei oli hänen linnan elos, häi ellendi, ku sudre čakatah meijän televiidiniedy, sehäi pellastau meidy uravundas, pellastau kaikes piättämättömäs da tsivilizatsiele varattavas kyzymykses: mis on eloksen syväindö?
Miehele ainos vai rodih pahembi da pahembi – unettomus, valehnägy, korondu...
Händy löyttih puolentostu kuun peräs. Mies kazvavui pitkil tukil, laihtui, sovat revittih, ga rungači mies oli ihan terveh, midä ei suannuh sanuo mielialan puoles. Häi ei tunnustanuh lähäzii, itki, blaži, pagizi ičekseh, riiftoilih kunnelienne. Vračat da pellastajat nikui ei voidu ellendiä, mindäh ristikanzu on liikkunuh mielis, ku hänel oldih kai mahtot jiähä hengih? Midä ruadua – miesty pandih mielivoimattomien hoidolaitokseh. Händy pestih, lyhendettih tukat, sellitettih bol’niččusobih da ruvettih lieččimäh. Enzi ehtän mies tuli yhtenäzeh suureh pertih, istuihes televiizoran edeh da rauhoitui. Häi kačoi kai pereduačat peräkkäi da muheloitti, häi oli rajattomasti ozavu.
“Televiizorattah” on otettu Sever-zurnualaspäi n:t 11-12 (2016).