ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Aleksandr Volkov. Runoloin sugii da lugii

Aleksandr Volkov

Runoloin sugii da lugii

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kirjuttai runoloi sugiu,
Syväimel lugis kui lugii,
Ellendäs muamaizen kielen,
Piäh ottas rahvahan mielen.


Silittiä, struugata sana,
Vaiku ei rikkos sen vana,
Sit Died’o poklonan panou,
Bunukku passibon sanou.


Unohtua ei pie ku pero
Iče ei tariče neruo.

Et tahto sanaizii sugie
Piän kiändäy sinuspäi lugii.


On hyvä mieli, ku jälgiaigua rodieu uuttu runon kirjuttajua karjalan kielel, onnuako on äijy runuo, ven’akse sanuo: “sikos’- nakos’”, hot’ on hyvä da pädevy teemu.
Nägeväkse sanuo: pläššiy rifmu, särizöy ritmu, korvua kubaittau meloudii da kuva vois olla näbiembi.
Pidäs joga školas, kus vie opastetah omua kieldy, opastua runotehniekkua. Vois kirjuttajien yhtevykses daiPeriodikanlevon al pidiä seminuaru joga vuottu.
Runoloin arvosteluu ei nävy ni gazietois. Ilmai sidä viäryrivizii runoloi jiäygi tulieloile polvile.
Runot da pajot ollah kaksi savakkuo, kudamien vuoh kestäy kieli.
Tiettäväine, on valgiedu runuo, välliä runuo, ga niil on omat kirjutustavat da siännöt, omat teematgi, sanommo, suarnat, čomal taval kirjutetut lyhyöt kerdomukset da äijy tostu. Niis kus ei ole rifmua, on ritmu, meloudii, luvendutaba, kudai eroittau runuo proozas.