Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Šavutrupa kylyllä
Источник:
KAT’A LOBASTOVA, Oma mua. № 16, 2017, с. 11
Šavutrupa kylyllä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Van’ka on Kintahan mušikka.
Hyö eletäh Fed’ka-veikkoh kera vanhempien talošša tien poikki Liida-täjin talošta.
Molommat ollah vanhat purlakat, konšana ei oltu naimisissa.
Van’ka ei ole juoppo, pitäy šiivattua, lypšäy lehmyä ta myöy maituo.
Liida-täti häntä miellyttäy, šentäh hiän antau naisella maituo, a rahua ei ota.
Van’ka ottais hänet akakšiki, ka Liida ei šuoštun.
Liida-täti on čirčču antilaš, häntä lehmällä et muanita.
Hänellä pitäy olla komie mieš, a Van’a komevuttah ei voi kehuo.
Kerran vävy kurkisti pirttih ta kuččuu:
– Tahottako kaččuo, kuin Van’ka avuau kylyn šavutrupua?
Aha!
Van’ka piätti lämmittyä kylyn.
Van’kan kyly šeisou joven rannalla, Liida- täjin kylyn viereššä.
Kylyn trupa hänellä on luajittu tavallisešti, kuin ni monella ihmisellä – pyörieštä asbestisementtiseštä truvašta.
Ei še jokahini šuata iče luatie oikieta tiilitrupua, a još kuččuo kiukuankutoja, niin šillä vielä rahatki pitäy makšua.
Kyllä tämmöniki trupa välttäy – kun vain šavu noušou, še i hyvä.
Ka Van’an trupa višših oli luajittu vielä yksinkertaisempi, kuin toisilla.
– A-voi-voi!
Kačo, kačo mitä ruatau!
Kylyn šeinyä vaššen on pantu pitkä riuku.
Van’a šen ottau alapiäštä ta rupieu heiluttamah riuvun yläpuolta truvan yllä.
Heilutti-heilutti ta äkkie riuvun piäh tarttu mi lienöy pyörie ta jykie.
Oh-hoh, ka truvan piällä on ašetettu pelti, niin kuin kanši kattilan piällä!
Riuvun piäh nuoralla on šivottu koukku, niin kuin onkeh, ka šuurempi.
Šillä koukulla Van’a vetäyki truvan piältä kannen-peltin.
A šiitä, konša kyly on jo valmis, šamalla keinoin ašettau šen paikallah.
Johan oli kekšijä….
Jo aikoja ei ole elošša Van’ua eikä hänen Fed’a-veikkuoh.
Še, kačo, niin šattu.
Van’a kuiteski akottu, löyty hänellä Ninka-moršien Priäžäštä.
Šemmoni gangreni oli še Ninka, jotta Jumala varjele.
Mäni miehellä Van’alla, kešällä Kintahašša eläy, talvella – pos’olkašša.
A Fed’ua hänellä talošša ei ni tarviče.
Niin Fed’a-rukka joutu vanhoilla päivillä muuttamah omašta talošta čikon luokše.
Niin hiän čikon kylyššä pyörtyki kuolijakši.
A šiitä Van’aki ei enyä voinun lehmyä pityä.
Kipeyty ta kuoli šyöpäh.
Ninka möi talon dačnikoilla.
Moušot, kun Iivana ei olis akottun, niin veikot vieläki elettäis omašša talošša Kintahan kyläššä.