Тексты

Mihail F’odorov. Kodalindud-sebranikad

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Kipinä. № 3, 2018, с. 3

Mihail F’odorov

Kodalindud-sebranikad

вепсский
Младописьменный вепсский

Lujas
pit’kha
ladin
küksta
gavedid
minun
linmaspäi
. Sid’
läksin
sebranikannoks
. Hän
om
mecan
tedai
, londusen
navedii
da
kaičii
. Küzuin
hänel
, midä
minei
tehta
bumbakoidenke
da
madoižidenke
, miččed
traviba
minun
satust
. Sebranik
sanui
, miše
minei
voiba
abutada
vagolindud
vai
kodalindud
. Ku
ned
eläškandeba
läz
minun
linmad
, ka
gavedile
tünäd
elod
ei
linne
. Vagolindul
om
jüged
taba
, kodalindunke
om
kebnemba
sebrastadas
– teged
kodan
sen
täht
, dai
kaik
, azj
om
tehtud
. Laps’aigal
äi
kerdoid
tehlin
kodid
linduiden
täht
. Sikš
pigašti
tartuin
radho
. Valičin
kodan
täht
parahimid
laudoid
. Koda
tegihe
sureks
, avaraks da
jügedaks
. Minä
nagloičin
sen
sarajan seinäha da
zavodin
varastada
adivoid
. Lendi
kodalind
, se
kacui
kodad
, čičiti
da
enamba
ei
pördnus
tagaze
. Starinoičin
sebranikale
, miše
kodalind
ei
tahtoi
eläda
udes
sures
čomas
kodas
. Hän
küzui
minai
:
– Kut
korktas
nagloičid
kodan
?
Minä
sanuin
, miše
madalašti
nagloičin
. Hän
nevoi
minei
panda
kodan
korktemba
, miše
kažid
ei
voižigoi libuda
.
Mänin
mecha
, toin
sigäpäi
pit’kän
arden
da
nagloičin
kodan
korktas
. Lendi
kodalind
, kacuhti
kodan
südäimehe
, polihe
da
möst
lendi
poiš
. Tulin
sebranikannoks
, starinoičin
, kut
azj
oli
. Hän
meleti
da
küzui
:
– Miččehe
polehe
om
oigetud
kodan
onduz
? Kodalind
vasttab
homendezzor’ad
pajol
. Pidab
, miše
kodan
onduz
oliži
oigetud
päivnouzman
polehe
.
Kuni
meletin
, kut
tarbiž
nagloita
kodad
, mäni
keväz’
. Kodalindud
haudutiba
munid
, kazvatiba
poigaižid
da
lendiba
poiš
.
Varastin
tulijad
kevät
. Kerdan
keväz’homendesel
kulištin
lindun
pajod
. Nece
pajati
kodalind
. Se
tarkišteli
kodad
, ištuihe
puhu
, mitte
kazvab
läz
kodad
. Sid’
sennoks
lendi
toine
kodalind
, ühtes
ned
zavodiba
tehta
pezad
. Kuni
”emäg
” hauduti
poigaižid
, ”ižand
” pajati
pajoid
. Išttes
kül’betinno
laučal
navedin
kundelta
, kut
pajatab
minun
kodalind
. Kuvitelen
, miše
ičeze
pajoiš
lind
starinoičeb
kus
oleskeli
, midä
nägi
... Konz
sünduiba
poigaižed
, azjoid
linduile
ližazihe
. Kogonaižen
päivän
ned
lendiba
ecmaha
sömäd
. Homaičin
, miše
sömhä ned
lendiba
susedan
linmale
. Käreganzin
. Min
täht
tegin
niile
kodan
?! No
sid’
el’genzin
, miše
toižen
susedan
lindud
lendaškanziba minun
linmale
da
puhtastaškanziba sen
gavedišpäi
. Lindun
poigaižed
kazvoiba
heredas
. Čičitez kodas
tegihe
komedambaks. Erased
poigaižed
kukitiba
kodan
ondusespäi
da
avaižiba
nökud
, miše
ezmäižin
sada
sömäd
. Lopihe
keza
, lindud
lendiba
poiš
, tegihe
opal
.
No
möst
tuleb
keväz’
, kacuhtan
kodaha
varastades
minun
lindun
lendandad
. Kaikuččen
kerdan
toivon
, miše
se
jäb
henghe
verhal
mal
da
pördase
tagaze
minunnoks
. Meiden
mal
nene
lindud
söba
gavedid
abutades
meile
. No
tal’vduba
ned
Sredizemnoje-meren randoil
. Sigä
lindud
söba
vinmarjoid
. Sigälaižed
eläjad
koletaba
kodalinduid
. Jäl’gmäižel
aigal
neniden
tarbhaižiden meiden
täht
linduiden
lugumär
väheni
. Konz
ristit
iče
ladib
tehta
tazomärad
londuses
, hän
paksus
meletamata
tegeb
sille pahut
.