Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Vuokkiniemen aapini
Vuokkiniemen aapini
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Šuomelais-ugrilaisen kulttuurikylän vuuvven rajoissa Vuokkiniemen koulušša ilmešty mielenmukani Vuokkiniemen aapini -kirjani. Še on kuin pieni tietošanakirja. Šiinä venäläisen kirjaimikon joka kirjaimella löytyy kiinnoštava kertomuš karjalaisen kylän elämän eri puolista. Kirjani valmissettih opaštaja Tatjana Tupina ta alkeiskoulun piäštökkähät, nykyset viiješluokkalaiset, kumpaset šamoin kuvitettih kirjani.
Aitat
Vuokkiniemeššä Ončin talon luona šeisotah vanhat aitat – XIX vuosišuan puuarhitektuurin muistomerkit. Aittoja rakennettih, jotta šäilyttyä niissä vil’l’ua, kalua, kotivehkehie. Vuokkiniemen kakši aittua tuotih Latvajärven kyläštä, yksi – Tollojovešta. Keškimmäisen aitan omistajana oli Ončči-kupčča. Vuotena 1991 aitat oli kunnoššettu. Nyt ne kuulutah kylämusejon kompleksih.
Pes's'outat
Pes’s’outat – rahvahan illačut, nuorison kisat – karjalaisissa kylissä alettih šykyšyllä Pokrovašta, konša loputtih peltotyöt, ta loputtih Pyhänlaškun netälillä. Pes’s’outojen piätarkotukšena oli nuorison yhtevyš. Pes’s’outat oltih arkipäiväset ta juhlalliset. Arkipäivinä neiččyöt issuttih käsitöijen kera, kesrättih ta tikutettih. Juhlapes’s’outoissa oli aikua tanššiloih ta kisoih.
"Kalevalan" šankarit
Väinämöini on Kalevala-eepossan piäšankari. Yksi kummoista, kumpasen luati Väinämöini, on kantelen luomini. Šeppä Ilmarini tako taivahan, päiväsen, kuun, kultaneiččyön, Šampo-melličän. Mečäštäjä Lemminkäisen kera aina tapahtuu erimoisie šeikkailuja. Hiän muissuttau venäläisien starinojen šankarija.
Šukšet
Pohjosešša šukšet on tunnettu jo neoliittiselta kauvelta ta on kuvattu Onegan rannikon kallivoilla. Istorikko Artemi Artsihovski on varma, jotta Skandinavijašša XVII vuosišatah šuaten pikašukšien ieštä käytettih epäparisie šuksija, kumpasista yksi šukši oli pitkä lyly, jotta hiihtäjä vois luitua, ta toini oli lyhyt kalhu, jolla hiän šais potkie vauhtie. Šemmosie šukšie on kuvattu Kalevala-eepossaššaki: niitä käyttäy tunnettu mečäštäjä, Hiijen hirven vallottaja Lemminkäini.
Il'l'anpäivä
Jo ammusista ajoista Il’l’anpäivä (2. elokuuta) on Vuokkiniemellä piäpruasniekkana. Vuotena 1767 kyläššä ilmešty iččenäini uškojienkunta. Časoun’a kyläššä oli enneinki, ka še oli muutettu Jumalan Iänitorvi Il’l’alla nimetykši kirikökši.
Kalaššuš
Karjalalisilla kalaššuš aina oli piäelinkeinona ta pelaššukšena näläštä. Vuokkiniemeššä pyyvvykšinä käytettih onkie, verkkuo ta nuottua. Kalaštamisen kera oli šivottu monta primiettua, loiččušanua, tapua ta ritualie, kumpasien mukah einuššettih kalaonnie.
Elinpaikka
Arheologisien kaivaukšien mukah, Vuokkiniemen alovehella elettih muinaisihmiset, kumpasien piäelinkeinona oli kalaššuš. Myöhemmin näillä alovehilla ašettauvuttih elämäh saamelaiset. Heijän elinkeinona oli poronhoito ta niise kalaštamini. Saamen kieleštä Vuokkinieminimi tarkottau onkie, koukkuo.
Leipä
Karjalašša leipyä paissettih ruis-, osra- tahi kakrajauhošta. Jauhuo rikeneh ei riittän ta niin ilmešty tapa lisätä jauhoh eri lisäykšie: šammalta, osran olkie, männyn nilua. ”Karjalaini kuorta šöi” – tämä šananlašku kertou karjalaisien petäjäleiväštä, kumpaseh oli lisättiy petäjän kuorešta luajittuo jauhuo.