Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Galina Baburova.
Hän eli meiden keskes
Источник:
Kodima. № 2, 2018, с. 4
Galina Baburova
Hän eli meiden keskes
вепсский
Младописьменный вепсский
Vilukun lopus Karjalan Rahvahaližes kirjištos mäni mušteht, mitte oli omištadud vepsläižele runoilijale Nikolai Abramovale. Kaks’ vot tagaze läksi elospäi ezmäine vepsläine rinoilii, kut händast paksus nimitadas – vepsän literaturan klassik – Nikolai Viktorovič Abramov. Sil päiväl Karjalan Rahvahaližen kirjišton zalaha kerazihe hänen läheližed, sebranikad, ühthižradnikad da hänen sädandradon navedijad. Ved’ om tutab Nikolai ei vaiše kut runoilii, hän oli mahtokahan lehtezmehen-
ki, lahjakahan fotokuvadajan. Muštehtal äjad homaičiba, miše Nikolai Abramov mahtoi jogapäiväižes elos, tobjimalaižiš azjoiš nägištada čomut. Lujas navedi hän londust. Jäl’gmäižil elopäivil Nikolai paksus pagiži siš, miše tahtoib ajada kodikülähä, lebaidamhas lidnan kobuspäi da juduspäi.
Zavodihe eht ”Vepsläine gor’a”-fil’man ozutandaspäi. Sen tegijad oma Igor’ Smirnov da P’otr Vasiljev. Fil’m starinoičeb repressijoiš, kut ned koskiba vepsän rahvast. Neche fil’maha ehti ühtneda paiči pähengid Nikolai Abramovki. Hänen ded maman polespäi oli raskulačtud. ”Vepsläine gor’a” oli kuvatud Piterin agjas, se vägesti ühtel rahvazkeskeižel kinofestivalil dokumentaližiden fil’moiden keskes. Karjalan pälidnas ”Vepsläine gor’a”- fil’m oli ozutadud ezmäižen kerdan. Sigä Nikolai om eläb, hän kävub külidme, pagižeb ristituidenke, lugeb ičeze runoid... Kactes fil’mad tuleb mel’, miše nügüd’-ki hän om meiden keskes.
Muštehtal Nikolajan sebranikad johtutiba hänen elod, pagištihe Nikolajas, kut čomas runoilijas. Kacmata erazvuiččihe ičeze mahtoihe, Nikolai ezmäi kaiked oli runoilijan. Pidab sanuda, miše hän ei navedind, konz händast nimitadihe ”vepsläižeks runoilijaks”. Ka, Nikolai kirjuti runoid venän kelel muga-žo čomin, kut ičeze kodikelel. Hän mahtoi hüvin da kebnas valita epititoid, čomad rifmad. Nece lahjavuz’ oli hänele Jumalal anttud. No, kut sanui Nina Zaiceva, Nikolajan sebranik, abunik da ühtradnik, voib olda, Nikolai ei tehnuižihe mugoižeks tetabaks runoilijaks, ku ei kirjutanuiži runoid vepsäks-ki. Ved’ Venäman literatural om pit’k istorii, se om lujas bohat i löuta siš mugoižid kal’huzid om lujas jüged. Ei kaikutte runoilii, mitte čomin kirjutab runoid venäks, voib tehtas tetabaks. Vepsän literatur om nor’, i kaikuttušt mahtokast kirjutajad vai runoilijad vepsläižed tedaba hüvin.
Muštehtal-ki ristitud lugiba Nikolajan runoid vepsän da venän kelel i hänen armhiden runoilijoiden töid.
Männuden voden lopus Nikolai Viktorovič Abramovale anttihe ”Karjalan rahvahan kirjutai”-nimi. Ehtal oli Nikolajan plemännik Dmitrii, hän spasiboiči kaikid, ken kaičeb muštod däd’as. Nikolai Abramov igän eläškandeb ičeze runoiden riviš, mujukahiš fotokuviš da fil’moiš, miččihe hän ühtni.