Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Meiden kodiman kaičijad

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Marina Krainova, Kodima. № 5, (2018), с. 6

Meiden kodiman kaičijad
(вепсский)

olem sündnuded da kaznuded tünäs aigas. em kundelnugoi sirenoid, bombiden judud, pul’kviheldust, em tekoi, mi om todesine pakaine da näl’g... Meile om jüged uskta, miše ristitun elo voib katketa ühtes kuros. Sur’ Voin om jänu istorijaha. No nece istorii om lujas tärged meiden täht. Rahvahale ei sa unohtada kaikuččen saldatan sur’t tegod. Meiden velg om kaita mušt necen aigan polhe.
75 vot tagaze, 16. päiväl keväz’kud tahos, mitte ei ole edahan Šoutjärv’-küläspäi koli razvedčikoiden grupp. Sidä ohjanzi vanhemb leitenant Boris Nikolajevič Annenskii.
Boris Annenskii sündui Ukrainan SSR Novoukrainsk-lidnaha. Školan jäl’ges hän päzui opendamhas agrotehnikumaha i tahtoi rata man elomištos kaiken ičeze elon. No hänel oli ani toine elo-oza. 1930.-vozil ühtes sebranikanke Aleksei Popovkinanke hän tuli Leningradaha. molembad sdaiba ekzamenad i tegihe Nekrasovan nimel Pedagogižen tehnikuman openikoikš. Vodel 1935 Boris Nikolajevič lopi tehnikuman i tegihe Pavlovsk-lidnan laps’kodiš 33 pämeheks. Sigä hän radoi ičeze akanke kaks’ vot, a jäl’ges hänele anttihe toine radhän oli matematikan openopendajan da openduzohjandajan školas №2. Siloi hän möst openzihe, sai korktad opendust Pedagogižes institutas Gercinan nimel. Sil aigal hän tegi-ki sur’t kundališt radod. Aigad lebule da kanzale oli lujas vähän. Boris Annenskijan tütär Marksina johtuteli: ”Mamoi da tatoi kogonaižid päivid oliba školiš, vastsimoiš heidenke vaiše ehtal. Kezal möst ei lebaidanusradoiba pionerlageriš vai sijaližes laps’kodiš”. Boris Annenskijan sebranik johtuteli: ”Minä olen Borisan velgnik! Hän kucui mindai opendamhas tehnikumaha da oigenzi radolejügedoiden vajehtuzigäižiden lapsidenke”. Hän kaiken tahtoi abutada ristituile. Tahtoi, miše oližiba ozakahad. Hän oli korged kazvol, vägekaz, hüvä ristit. Hän lujas navedi lapsid, mäneti heidenke äjan aigad. Mugoižen hän jäi äjiden ristituiden muštho”.
Marksina Borisovna Annenskija johtuteli: ”Muštan, kut tatoi kacui openikoiden lehtikoid, muštan händast lagerin suimal, muštan, kut hän vändi lapsidenke voinha”.
Konz zavodihe voin, Boris Nikolajevič tahtoi putta frontale, i hän oli ottud armijaha. Vodel 1941 heinkun lopus hän sai kirjeižen ičeze akalpäi: ”Jura om kolnu, ecin neičukaižid”. Boris Nikolajevič pakiči oigeta ičtaze partizanoiden joukuhu. Elokun keskes jouk tuli Kingisepan rajonaha, kus kerazi tedoid siš, kut vihanikad sirdihe Leningradan polehe. Boris Nikolajevičan voinsebranikad johtuteliba, miše hän oli rohktan mužikan, oli hüvän ozutesen kaikile.
Vodel 1941 sügüzel germanialaižed zavodiba ecta da koletada partizanoid. Siloi joukun äjad partizanad oli riktud. Joukun ohjandai tegi oiktan pätusenlähtta frontalpäi. Pimedoil sügüz’ehtoil mecoidme da soidme partizanoiden jouk mäni kodihe. Matk oli pit’kän – 500 kilometrad. Partizanad oliba väznuded, näl’ghižed, rebitadud sobiš. Joukus oli amptud da läžujid ristituid. Vodel 1941 tal’vkun lopus partizanoiden jouk läksi frontalpäi da tuli partizanoiden bazaleVolhov-lidnan taga.
Boris Nikolajevič kirjuti ičeze akale Revekka Solomonovnale: ”Minä aznoičen nenile, ked rikoiba minun poigan i toiba muga äjan gor’ad”. Revekka Solomonovna kirjuti möhemba: ”Boris Nikolajevič oli hüvän mužikan, todesižen kodiman patriotan, lujas armasti lapsid”. Gospitalin jäl’ghe Boris Nikolajevičale anttihe noremban leitenantan zvanijan, händast oigetihe Seičemendehe armijaha ohjandamaha snaiperoid.
Vodel 1942 kezan lopus hän pördihe partizanoiden joukuhu, miččes tegihe pämeheks. Jouk radoi Karjalan mecoiš. Vodel 1943 tal’vel suomalaižed zavodiba ecta partizanoid. Päivil mecoiden al lendli samol’ot, eci suksiden jäl’gid, pažagiden savud. Mecoidme käveliba saldatad. Partizanoiden grupp oli löutud Uhtjärv’-külänno. Vodel 1943 keväz’kun 14. päiväl jouk oli ümbärtadud, zavodihe boi. Boris Nikolajevič vedi ičeze joukun frontan röunahasai, hän toivoi lähtta tagamale. Suomalaižed saldatad sabuteliba partizanoid. Boris Nikolajevič vei ičeze joukun Änižele, hän tahtoi lähtta järven jädme Piterin agjan Voznesenjen rajonaha. Šokšunno vihanikad möst sabutiba partizanoid, zavodihe boi... Eläbid jäi kuz’ mest. tönduiba matkaha järven jädme. Koumes kilometras Šoutjärvespäi partizanoid möst sabutiba suomalaižed. Möst zavodihe boi... Partizanad vojuiba jäl’gmeižehe hengitusehesai, no väged ei olnugoi ühteiččed. Koliba feršal As’a Sadkova, radist Pavel Ginejko, Mihail Gurov da Boris Annenskii. Süvid čapatesid saiba Ivan Jusov da Aleksei Hrustal’ov, heid ottihe plenaha. jäiba eläbikš. Riktud partizanad tactihe granitan karjeraha läz Šoutjärved. Tägälaižed kalanikad löuziba partizanoiden hibjad, no suomalaižed okkupantad kel’diba panda partizanoid maha. Siloi ristitud peitoiči toskeliba mad karjeraha i putkotiba mal kolijoid. Šoutjärven eläi Ivan Mihailovič Inin tegi puihe vestatesid sen täht, miše muštta, kus om pandud maha partizanad. Kanzad da läheližed ei tednugoi heiden polhe nimidä 25 vot. Vodel 1970 partizanoiden rungod oli pandud maha Šoutjärves. Kolijad saldatad oli arvostadud medalil rohktudes. Muštkam igän kodiman kaičijoid!