Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Lohnojärven čudovišč

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, художественные тексты

Источник: Oleg Mošnikov. Vepsäks kändi Irina Sotnikova, Kodima. № 6, (2018), с. 7

Lohnojärven čudovišč
(вепсский)

Petrii, nu i čudilk sinä oled! Sinä midä, nimidä ed ole otnu kerdale? Kus om sinun panend ühthe katl’aha? Minke tuli kalatusele? Hapamaidonke? Šalid-ik sinä? Ala ištte meiden händale, sid’-žo čapam!
Kalanikoiden burbotand oli sel’ged. Tuliba čomale Lohnojärvelemecjärvele, mitte seižub karjalaižiden kal’l’oiden keskes. Valitihe sija lapakol kivirandal. Tehtihe lämoi. Sadihe püdusid, kaik zapastadkaikutte toi kerdale kaksin butulkoin vinad. A Petrii sai vaiše pačkan saharad. Nu i čudilk om nece Petrii!
, bratanad, algat verdugoi sanui Petrii. Minä völ aigemba tägä tegin zapastan! Nece om murahaižspirt! Kaks’ nedalid om männu siš aigaspäi! Lähtkam minunke!
Nece azj tuli mel’he kaikile mužikoile, ked tuliba surel Petrovičan mašinal kezakalatusele kahteks päiväks.
Petrii vei mužikoid mecan korbhe i kohtha surenno muražmätonnoks.
Minä völ siloi toin tänna vižlitranaižen bidonan, – jatkoi ičeze starinad Petrii. Kerazin mecas mustikašt. Panin vedehe saharad, härkičin kaiken i panin lämha. Kaiken olen tehnu, kut pidab! Kriškaha tegin reigun, südäimehe panin turuižen. A tozi sanuda, en panend turušt, a panin šlangan baboin klizmaspäi. Toižen agjan panin plastikbutulkaha vedenke, miše maged vezi hengiži. Naku se ombutulkpedajan taga, sänijaugaha om peitnus. A murahaižed eskai ei tekoi, mi tegese niiden pertiš!
Neniden sanoidenke Petrii čokaiži käden künambrusehesai muražmätho isai suren al’uminijan bidonan pidimenke. Jüged om. Konz heiti kriškan i sid’-žo kaikutte riži necidä tutabad Petrijan murahaižvinan duhud.
Ka nece ved’ om brag! Todesine om! Völ läm’ om Nu sinä, Petrii, oled todesine Kulibin! Kut sinei mel’he-se tuli panda brag muražmätho, sigä om läm’ da kärbhaižed ei purgoi! A temperatur-se sigä om! Avoi-voi!
A se, – sanub täuduline Petrii, – ved’ küläs olen kaznu, äjan tedan!
Pördihe tagaze lämoinnoks mujamaha mustikbragad.
Avoi, todesine uksus om!
Petrovič värišti modon jäl’ges ezmäšt kruškad. Nacein, murahaižed oliba pannuded ičeze void, miše vahvemb oliži Lähten paremba samha ahvenid.
Petrovič šlipni lämoihe pohdikon kruškaspäi i läksi randadme tutabale ludale.
Nu mäne, mäne, – heikni hänele Petrii. A brag minun völ vähäižen i medeks tegižihe. Kaik oli tehtud receptadme! Tozi sanuda, siloi minai saharad ei olend täudunu Mustikaine ližazi magut! Homen edel lähtendad völ bidonan zavarin! Kenele völ valada? Vaiše braškanke pidab olda tarkašti. Se ei paina sid’-žo pähä. Pidab varastada, konz südäimes ladiže A jäl’ges voib vähäižen vinad ližata!
Jäl’ges necidä mužikad hüviš meliš taciba ičeze ongiragad vedehe.
Üks’ da toine saiba särgid da joršid. A Petrii ei voind varastada kokindad i läksi toižele järven randalePetrovičan jäl’ghevöl nägujadme kebnas ehthämäräs tropaštme
No sid’ äkkid kuluškanzi oksiden räzäiduz, judu da kida! Petrii jokseb päliči mecas i laskeb kidoid:
–Mu-u-u-žikad, sigä om Čudovišč!
Avoi-voi! Čudovišč! Sigä järvel om Čudovišč, Mu-u-u-žikad!
Ka midä sinä kidastad, kuti meletoi! Mi om tehnus, Petrii? Sanu hüvin!
Ka minä sanun-ki, – päzui henges i taratoriškanzi Petrii. Mänin minä läbi mecas. Pedajiden taga kuštaškanzi järv’. Kacun, a järvel om Čudovišč! Seižub vedes vauged, kuti sur’ muna ihengib!
Ka, voib olda, nece ei ole čudovišč, a mitte-ni kand om vai hapanu pu vedes
A-a hapanu pu om?! Kut kulišti mindaivedehe mäni, imuštelkat kut kuctihe! Ka Čudovišč nece om kut joda antta, Čudovišč om! Abutagat, bratanad! Minä üksnäin teita sinna en lähte!
Midä, ičeiž ongiragas holdud? Söb Čudovišč sinun ongiragan!
Ka midä ongirag-se? Sigä Petrovič kalatab! Pidab hänele abutada!
Petrovička nece om toine azj
Äkkid pedajiden keskes möst kuvahaine vändaškanzi, kuluihe haškused. Petrii peitihe mužikoiden sel’giden taga, pän koverzi.
Laptaližiš penzhišpäi valihe Petrovič randale, kaik märg oli da verdusine.
Sinei midä, Petrovič, brašk pähä iški: tahtoid ligotadas? Vai sinä-ki čudoviščad nägištid? Petrii, naku, pöl’gästusiš štanad märganzoiti. A, voib olda, bragaspäi sindai-ki ajaškanzi?
Ka mitte brag mahni kädel opalahine Petrovič. Naku mitte azj om! Kerazimoi minä kalatada. Tulin söttud sijale. Sigä om hüvä kivikahtes metras randaspäi. Minä putuin sihesai reduhu. Ladimoi hüvin kivele. Pol’kime kalašt sain. Ka säsked zavodiba purda mindai. Necile azjale minai om lattud sijahurst’ sel’ghavados. Panin päle sijahurstin, pänke katoimoi i edemba zavodin kalatada. Vaiše tahtlin joršid sada, a neceMuražcar’ (Petrovič käredas kacuhti Petruhan päle) – minei korvha kut heiknib! Hänen kidaspäi minä pöl’gästuin i lanksin vedehe. Bank madoidenke upsi, kala paketaspäi lanksi vedehe, a minämärg kuti cucikhabi ehtin tabatas ongiragas. Randal sapkoišpäi vet viškaižin itänna A mittušt čudiščad tahtlid nägištada?
Varastim min täht, vaiše ei mugomad koncertad! Nu da Petrii, sinä ilopeza oled! Sinä meid maha paned ičeiž tegoil! Em pörtkoiš kodihe, kolem nagrandusiš! Petrovičan sijal jätaižim sindai tänna mechamurahaižiden vanhemboičijaks!
Mužikad, ka minä en tahtoind tehta nimidä pahad! Petrii palahtelihe ičeze tegos. Mechine vedi mindai tehta muga! Minä, vaiše pidab, ka kaiken tegen teiden täht! Jäl’gmäižen paidan heitän!
Sinun paid, voib olda, völ kelle-ni kožub-ki A kustud štanad pidab hüvin kuivata lämoinno!
Ka täudub, mužikad, – sanui Petrovič. Petrii, mäne i to butulk mašinaspäi. Pidab vinad joda, miše lämbitadas. Ika vilu tegihe
I se azj om. Valatihe butulk kruškoidme. Anttihe Petrovičale kuivad sobad, kel midä oli. Märgad sobad riputadihe ümbri lämoiš. Kuni pagištihe da södihe lent völ kaks’ butulkad jodihe. A Petrii Petrovičale se lent ližadab, se vinad valab. Hän riži, miše värnik om. Paginas i aig mäni hotkas. A kalanikoile oliži hüvä völ lebaitas. Konz tegihe lujas pimed, läksiba magadamhaken mašinaha, ken lämoinnoks.
Homendezzor’al zavodi kokta! Ahvenid, särgid. Vaiše lujas jo pened oma, ei suremb käment. Sil päiväl ei putnu surt kalad nikelle kalanikoišpäi