Тексты

Irina Sotnikova. Riža sinä-ki kevät!

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Kodima. № 7, 2018, с. 5

Irina Sotnikova

Riža sinä-ki kevät!

вепсский
Младописьменный вепсский

Kezakun
29. päiväl
Šoutjärven
etnografižes
muzejas
mäni
hüvä
aigtego
, mitte
kerazi
külän
eläjid
. Oli
avaitud
kuvaozuteluz, miččen
nimi
om
”Karjalan
keväz’
”. Ristituil
oli
voimuz
tundištadas
kuviden
avtoranke
– taidehpirdajanke
Konstantin Moškinanke.

Konstantinan kodima
om
Vätka (Kirov-lidn). Laps’agaspäi hän
navedi
pirta
. Ezmäi
hän
openzihe
taidehškolas, jäl’ges
učiliščas da
institutas
. Nel’l’
vot
tagaze
hän
ezmäižen
kerdan
tuli
Šoutjärvehe
. Necil
kerdal
hän
tuleb
vepsläižidennoks
jo
koumanden
kerdan
. Sündub
küzund
– mi
toi
händast
vepsän
male
?
Konstantinale om
melentartušt
suomalaiž-ugrilaižiden
rahvahiden
istorii
. Vepsläižiš
hän
kulišti
mamalpäi
. Hänele
oli
melentartušt
tedištada
heiden
polhe
. Zavodi
ecta
materialad
. Tedišti
, miše
vepsläižed
eläba
ani
läz
heidenke
– Vologdan
agjas
, da
völ
pagižeba
ičeze
kelel
. Sid’
hän
tahtoi
tedištada
völ
enamba
vepsläižiš
. Zavodi
oppida
niid
. Eskai
openzi
vepsän
kel’t
i
nügüd’
hüvin
pagižeb
sil.
Äjad
pirdajad tuleba
Karjalaha
, miše
pirta
londust
, järvid
, jogid
. A
Konstantin tuli
Karjalaha
, miše
enamba
tedištada
vepsläižiš
. Šoutjärv’-küläd hän
valiči
sikš
, miše
nece
om
pohjoižvepsläižiden
kul’turkeskuz
. Sid’
om
etnografine
muzei
, vepsän
hor
, rahvaz
pagižeb
kelel
. Muga
hän
tuli
Šoutjärvehe
. Ičeze
ezmäižes
matkas
Šoutjärvehe
Konstantin sanub
: ”Vastuz
oli
lujas
läm’
, täs
tundištimoi
hüviden
ristituidenke
. Ezmäi
kaiked
minun
sil’mnägubale
tuli
kuva
Hamamäthaze. Minä
sid’-žo mel’düin
neche
londuzkuvaha
. Siloi
irdal
oli
keza
. Ümbri
oli
čoma
londuz
, Änine
. Ühtes
vepsän
horanke
minä
läksin
Oštaha praznikale
. I
minä
el’genzin
, miše
tänna
pidab
pörtas
. Siloi
völ
ei
olend
idejad
tehta
ozutelust
. Kulin
kel’t
, pagižin
ristituidenke
, tundištimoi
vepsän
rahvahan
kul’turanke
i
el’genzin
, miše
vepsläižed
oma
läheližed
meile
. Nägin
tutabid
antropologižid
modoid
, kulin
tutabad
änetust
”.
Toižen
kerdan
Konstantin tuli
Šoutjärvehe
kevädel
: ”Nece
oli
läm’
päipaštokaz
keväz’
. Oli
Äipäiv
. Nikonz
en
nägend
mugomad
siništ
vet
joges
. Sil päiväl
pirdin
kogonaižen
päivän
”. Hänen
henged
libutiba
meiden
londuz
, vepsläine
külä
, rahvaz
. Ičeze
tundmusid
matkas
Karjalaha
hän
ozuti
ičeze
kuviš
. Muga
sündui
idei
tehta
projektan
i
pidi
se
todenzoitta
. Nece
projekt
, miččen
satusen
mö
tämbei
nägem
, oli
lujas
pit’k
i
jüged
. I
kut
sanui
Konstantin, hänen
täht
se
oli
lujas
melentartuine
i
tärged
.
Konstantin Moškinan kuvaozutelusen pätem om
Karjalan
keväz’
. Nece
nimi
om
anttud
päkuvale, kus
om
ozutadud
kaikid
vahvemb pirdajan tundmuz
matkas
Karjalaha
. Täs
pirdai
kuvazi
külän
čomut
, pertid
, joged
, ristitun
jügedad
radod
ičeze
linmal
. Necidä
päkuvad ližadaba
toižed
taidehpaltnad
, kus
om
pirtud
külän
irdad
, mecjärvut, Änine
, lainhed
, lete
, pedajad
... No
kaikid
nenid
kuvid
ühtenzoitab
keväz’
. I
pidab
sanuda
, kaikuččel
kuval
se
om
ani
erazvuitte
. Keväz’
znamoičeb
midä-se
ut
, verest
kut
londuses
, muga
ristituiden
elos-ki. Tahtoiše, miše
ristitud
oližiba
ozakahad
, eläižiba hüvin
.
Mugažo
ozutelusel
voib
nähta
eläjiden
modkuvid
, pertid
. Niiš
hän
tahtoi
ozutada
mel’kuvan
, mitte
om
tipiline
vepsläižile
.
Konstantin eläb
edahan
Karjalaspäi
, no
nece
ei
telusta
hänele
olda
sidos
Karjalanke
ičeze
kuviden
kal’t
. Hän
om
sidä
mel’t
, miše
Karjala
mil-se
kožub
Vätkaha: ”Tahtoin
ozutada
miše
kaik
nece
om
pohjoine
, nece
om
sija
kus
eläba
suomalaiž-ugrilaižed
rahvahad
. Nened
londuzkuvad
oma
läheližed
kaikile
suomalaiž-ugrilaižile
rahvahile
”.
Taidehpirdajan
täht
om
tärged
, miše
hänen
radod
ihastoitaižiba
ristituid
, miše
kaik
nece
oliži
mel’he
heile
. Jäl’ges
institutad
nece
om
ezmäine
Konstantin Moškinan ozuteluz
vepsän
mal
.
Tuldes
muzejan
zalaha, om
mugoine
tundmuz
, miše
nügüd’
irdal
om
keväz’
, puhub
verez
tullei
, londuz
heraštub
. Tulgat
ozutelusele
i
rižagat
ičeiž
kevät
!