ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Ken om vedäi?

Ken om vedäi?

вепсский
Младописьменный вепсский
Kut valita vändos vedäjan? Ved’ paksus kaikutte vändai tahtoib olda vedäjan-ki sijal. No ken sab necen rolin ezmäižen? Lapsed paksus ridleba sen taguiči. Sikš jo amuižil aigoil tehliba lugemižid. Lugemižed abutaba valita vändos vedäjan. Tarjoičem teile otta erasid vepsläižid lugemižid muštho. Voib olda, konz-ni ned linneba tarbhaižed teile.

Tetab vepsän fol’kloran keradai Rürik Lonin kirjuti rahvahal mugoižen lugemižen:

Ičikii, kičikii,
semmar’, makkar’,
kuutar’, koutar’,
vagovar’, vakkar’,
tillik, tällik,
sepan, lepan,
poiš!


Mugažo hänen kirjas om ningoine lapsiden runo, mitte voib kävutoitta, kut lugemine:

Torpale, rorpale
Torpale, rorpale,
Hiirele, haragole,
Varišele, kron’ale,
Griškale, Miškale,
Paramonan Troškale.

Tüp, täp perskehe.

Vepsläine kirjutai da runoilii Valentina Lebedeva Piterin agjan Kurb-küläspäi mugažo keradab vepsän rahvahan fol’klorad. Hän muštab lugemižid, miččid oli hänen laps’aigal. Valentina Vasiljevna starinoiči meile niiš.

Itti-totti,
togor-nogor,
vidlo-väzlo,
äni-kuk,
seger-buk!


Üks’, kaks’kažin’ laps’,
Koume, nel’l’hiren vel’l’,
Viž, kuz’kala uz’,
Seičeme, kahesalapsid’ hajeta,
ühesa, kümneiče tür’mhe!


Mugažo Valentina Vasiljevna tedab äi vändoid, miččihe lapsed ende vändiba irdal. Ved’ ei olend siloi tedomašinoid, lapsed paksumba mänetiba aigad veresel il’mal. Tundištoitam teid ühten vändonke. Necehe vändoho voib väta ei vaiše irdal, no eskai školas-ki rat’kaigan.

Vepsläine lugemine
Lapsed keradasoiš ümbrusehe.
Lugemižen abul valitas vändon vedäi. Vedäi lähteb ümbrusen keskhe da valičeb vändajan, kucub händast ičezennoks. Vändajale da vedäjale pidab seišta sel’gil toine toižennoks. Vedäi zavodib lugeda: ”Üks’, kaks’, koume, nel’l’!” ( voit kävutoitta mittušt taht lugemišt). Sid’ molembile pidab käta päd toine toižehe. Ku kändiba ičeze päd ühtehe polehe, ka vänd jatktase. Siloi jo lugetasvidehesai”, sen jäl’ghe – ”kudehesaida muga edemba. Ku päd oli kätud erazvuiččihe polihe, ka vedäi lähteb ümbrusespäi. Vändai tegesoi vedäjaks, hän valičeb ičeleze vändajan.