Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Pit’k päiv
Pit’k päiv
вепсский
Младописьменный вепсский
Dolinovan Vovaine amptes
satati käden .
– Urad sinä oled ! Voib-ik muga väta , – sanui tatoi , konz tedišti necen polhe .– A mikš kaik nece om ? Sikš , miše päs om vaiše uradind .
– Ka , muga , tat , – sanui mamoi . – Minä-ki erašti žalleičen . Kaik meletan : ved’ pened völ oma .Meiden-se lapsed tünäd oma , no i heid tarbiž tarkas kacta .
Om homendez .Päiväine völ om vaiše nouznu .
– Ondrei ! – noustatab mamoi . – Tämbei om sinun päiv pölväst varjoita . Ed-ik unohtand ?
– En .
– No ku muga , ka nouze . Lopi bokal venundad .
– Ka nouzen , – sanun , – a iče meletan : ”Hot’ veiži ahavol necen pölvhan kuna-ni ...”. No ei midä tehta .Tarbiž nousta .
Mänen irdale .Heinäs оm kaste , mitte hoštab hel’miden-žemčugan kartte .Kengäta om vilu olda .Vilu libub ülähäks , kombuidennoks , i sid’ sel’gädme völ ülemba .A sid’ uni-ki om jo männu sil’mišpäi .
Naku jo Joša-ki om tulnu .Jokseb-rigehtib ongiraganke .
– Ondrei ! Mängam ongitamha !
– Kuna ?
– Enojale .
– Ka sinei hüvä om . Enojale ...
– A sinä midä seižud , vacan sibitad ?
Minä en rigehti vastust antta .Ved’ radnik olen .Sid’ jo sanun :
– En voi .
– Möst-ik ?
– Ka .
– Nu i val’l’astadihe teid !
– Tarbiž pölvast varjoita . Hapkaha se kaik ...– Joša vihel’douzi .
– Muga sanuižid-ki .
– Ka muga sanun-ki .
– Nu , minä joksin .
Tuskaline azj — varjoita pölvast .Ken-se kalha mäneb , ken-se kül’bmahas , a sinä kanoidenke torada .Ned tuleba kaikiš polišpäi .Vaiše küksid Kukišnan kanoiden kogon , sid’ jo Pal’čoiden kanad pälišoiš .Ajoid tagemba nenid kanoid , a jo Darjatädin kanad kacuba , kut ličtas pölvhan male .A jo Darja-tädin kanoid hondomb ei ole-ki .Hänel kanoid om lujas äi .A mugoižed sured !Mil hän niid sötab ?Kacouta , ka ei kanad olgoi , a kuti vodnhaižed .No kanoid völ voib tirpta .Om völ paskačuid , kühkjaižid ...
Päiväine lujas paštab .Оm räk , tusk .Kacud taivhaze , meletad : ”Nu , päiväine , hotkemba kubahta ”.Vaiše päiväine ei ole Miron-vel’l’ , ei kundle mindai .
No sid’ minun tirpand lopihe .Joksen järvele kül’bmahas .Pördamoi – pölvazma om vauged , kuti lumel kattud .Ka nene oma Darja-tädin kanad !Kuti piluižehe kukitiba , konz varjoičii kuna-ni lähteb .I ved’ nägištiba , miše ei ole mindai ...
Tembaižin vican – i küksmaha .Kanad – pagoho .Vaiše must kukoi seižub kesk mad , kuti ižand .Ei varastand , konz minä išken vical , iče läksi minuhupäi .Da völ muga hotkas !Nu minä i käreganzin .Otin kivuden i tacin kukoihe .Kukoi hüppähti , i sid’ – hlop maha i venub .Suugil-ki ei vedouda .Kuti keittud om .
– Ka naku ken minun kanoid koletab ! Ah sinä , pakost’ !Ah sinä , reganena !– i zavodi mindai laida . I kut hän nägišti-se ?
Darja-tädi joksi pit’k koivuine vic kädes i kidasti komedal änel .Ilo-ik – verhan kukoin rikoin !
A kukoi-se sil aigal libui jaugoile – i pagoho .Voib olda , iče il’mestui , a , voib olda , Darja-tädin än’ sidä noustati .
Sid’ jo minä-ki il’mestuin .
– Kacu , kacu ! – kidastan . – Naku om sinun kukoi ! Ved’ hengiš om !
Darja-tädi unohti minun polhe i astub kukoinnoks :
– Ah sinä minun kuldaine , minun hüväine !Tule emägannoks .
– A voi-voi , – hengähtan minä .
A päiväine om völ lujas ülähän ...Möst tegihe räk i tusk .Hot’ ken-ni tuliži .
I sid’ nägen – Miron !
– Miron , midä-k sinä ?
– Ondrei , midä mamoi oli käsknu , ka minä jo tegin .
Mironale pidi ozrad humbres hobda .
– Ka om-ik kaik ?
– Kaik , mäne , kacuhta . Ka midä nügüd’ tehta ?
Pähä tuleb ani hond meletuz , en voi sidä küksta .Pärub päs , kuti Darja-tädin kukoi ümbri meiden mas .
– Ka minä en kacuškande sinun radod . Uskon sinei .Sinä vähäšt varjoiče pölvast .A minä jokseldan järvele .Kül’bemoi kerdan i tagaze .Ika pän päipaštomal lujas jo kibištab .
– Hüvä , – sanui Miron .
– Linneb räk , ka pä-se takkižlehtesel kata , – nevon hänele .
– Mäne , mäne .
No en järvele minä lähtend .Otin ongen , i toiba mindai jaugad jogen randale .
Sigä kus-se oli Joša .Tedan , kaiken kalan om jo sanu Enojaspäi , ei jätand nimidä minei .
– Vedehine , vedehine , – šuhaidan minä , – jäta minei kaks’-koume ahvent . Nu a ku kaks’ , ka olgha ned sured .Abuta , vedehine !
Sanktan korktan raidan al nägen Jošan .Hilläšti , barbaižil , miše ei pöl’gästuiži kala , tulen hänennoks .Joša ozutab sil’mil ičeze satusen päle .Minä nägištin koume lahnad i ahvenid .Minun südäin muga hüppähti-ki , käded säreganzuba , habi šotun onghe panin .I sid’ – bul’k , minun pulloine jo veden päl .”Vedehine , vedehine , abuta minei ”.
Pulloine kumarzihe i sirdihe .Vedän .Sim tegihe kuti strun .Ongirag-ki kändihe ...
– Om !
Päiväžen al lahnan bok hoštab , kuti hobed , i lahn lankteb randale .Da völ mitte lahn !
Möst tacin ongen .Minutas päliči om sadud järed ahven .I läksi minai rad .Ahvened kokiba üks’ järedamb tošt .
Sadud kalan minä panen sirhe , pen’he uitoižehe .Aig om jo panda niid kašlihe , da ei ole konz , muga kala kokib .
A Jošal оm toine rad .Vaiše ehtin minä tulda jogele , hänel heiti kokindan , kuti veičel čapoi .Venub pulloine veden päl ani kuti sidotud kivehe , kuti i ei ole pandud onghe šotud .
– Pakiče vedehižel , miše abutaiži sinei , – hilläšti šuhahtin minä Jošale , a iče en voi peitta ičein ihastust .
Joša abidihe minun päle , midä-se buraidab ičeze nenaha .Käredas kacub minuhu , ani kuti vär minä olen .Abid om hänele .Ved’ hän om tulnu aigoiš homendesel .A minä vaiše tulin , i om jo kogo kalad sadud .Minei eskai huiged tegihe .
– Ala holdu , Josa , päiv-se vaiše zavodihe . Kokiškandeb sinai-ki .
I vaiše sanuin minä necen , Joša libui jaugoile i tuli sen luhtaižennoks , kus minun kala venui .A minä kuti kül’mnu tegimoi .Heraštimoi , konz Jošale jo ei olend midä Enojaha tacelta ...
Sid’ kuti ken-se mindai iški .Hüppähtin minä Jošannoks , tabazin rindhiš i toukaižin Enojaha .
– Ku kala om sigä , ka sinä-ki mäne hänen jäl’ghe !
Laineh katoi Jošan pänke i vedäškanzi alahaks .Hän mašib käzil , kidastab , kuti čaptas händast :
– Abuta !Uptan !
Joša ved’ ujuda-se ei mahtand .No konz hän maši käzil i kidasti , ka minei kuti ei olend azjad-ki .No sid’ hän vaikastui , i vezi peiti händast pänke .Sid’ minei tegihe opak .Muga tegihe hond , miše pän punoškanzi .Kacoizin minä ümbri .Hot’ ken-ni sires oliži , ka nikeda .A Jošad jo ei nägu-ki .Jokseškanzin minä randadme .En mušta , kut minun käzihe putui kuiv seibaz .
– Joša , armaz ! Pidäde völ vähäižen !
Kidastan , a än’-se kuti ei ole minun , a kenen-se verhan ristitun om .Häbi löuzin väged antta Jošale seibhan agjan .A konz hän tabazihe , ka sid’ minä vedäškanzin kaikel vägel ...
Verhan kegon sijal tegim lämoihuden .Kuni kuivihe sobad , ka mö ištuim vaitti ...Pani Joša sobad päle .
– Ole hüvä , Ondrei , ala abittu minun päle . Minä san kalad i andan sinei .
– Ka , olgha . Vaikastu sinä , kuti urad pagižed .
Läksim kodihe .
– Ota ičeiž kala .
Joša vaiknas mäni i oti ičeze puzuižen kalanke .Tedme astum vaitti , kuti kaks’ keletont .Läz minun kodid Joša pani puzuižen kalanke teverhe i sanui :
– Ota !
– Ota iče . Hüvä om minei kalata-ki ...
– Ka ved’ nece ei ole minun , Ondrei ...
– A minä kuna necen kalanke lähten ? Putub minei kodiš .Ved’ minei tämbei tarbiž pölvast varjoita ...
Mänen linmale Mironannoks .Päiväine om völ lujas korktas , no paštab jo ei muga .Ehthasai aig mäneb .
Meletan Jošan polhe .Rida ei lähte melespäi .I mihe se tämbei oli ?Ved’ tämbei Jošan kodiš om neidižeht .Eglai hijal kozimehed oliba Sarjärvespäi .Sügüzel Jošan Polina-sizar neche külähä elämaha lähteb .Ženihonnoks .A tämbei neidižehtale tuleba hijale prihad , neiččed .Linneb ilod !Joša om kucnu mindai völ eglai .No nügüd’ jo ei uddaide kacauta neche .
I mihe nece minä muga verduin ?Miččen-se kalan tagut ...Mez’ ei uptand habi , a minä-se ...Minei tegihe lujas huiged .Ku tuliži Joša nügüd’ , ka minä ezmäižen pakičižin händast , miše hän ei pidäiži abidod .Ka ved’ ei tule , ridas olem ...
Ehtal , konz lopihe minun rad , i konz taivhal ozutihe ezmäižed tähthad , tuli Joša .Minä en uskond sil’mile-ki .
– Varastan , – sanub , – a sindai ei ole i ei ole . Astkam , Ondrei .
– Ka kuna ?
– Ka kutak kuna ? Mijale .Neidižehtale .
Panin minä käden hänen ougale .
– Joša , – sanun . A edemba en teda , midä sanuda - ki .
– Ka mängam ! Vaiše mamal völ kerdan pakičemoi .
Tulim mö Jošannoks .Libuim päčile .A alahan neiččed laučoil ištuba .Ken kudob , ken ombleb , a ken poimib .Kesknezoi šuhaidaba , nagraba .Kulmiden alpäi peitošti prihoiže kacuba .A prihad čogas kartoihe vändaba .Mugažo nagraba , toine tošt bokihe tuukaba .Kaik varastaba garmonid , kadrilid .
Kut i kaiken , neiččiden keskes Sašaine punose .Hän ei ole korged kazvol , no čoma modol .Sašaine om Darja-tädin poig .Saša voib tehta kaikuččen radon , miččehe tartub , hot’ om nece mužikan rad , hot’ neiččen rad .Hänel ei ole erod : val’l’astada hebo vai ajada kalitoiden korid .Küläs pagištas , miše konz Sašaine völ penikaižen oli , lähtli hänen mamaze radole i käski : ”Lapsid kacu .A konz pördamoi , ka miše oliži käzipaik nece poimdud ”.Da völ ližadab : ”Naku sinei kožal’ .Ehthasai miše oliži lang kezertud ”.Nu i radab Sašaine .A midä teged ?Ku ed tege , ka ved’ Darja-tädi ilod ei el’genda .Muga openzihe priha Darja-tädin käziš .
A lopuks hänele mel’he tuliba nene neiččen azjad .
Ka muga harvoin oleskeleb .Sikš neiččed-ki kaik armastaba Sašad .Ei kaikutte heišpäi voib tehta muga , kut Saša mahtab .Vaiše kulub-ki :
– Saša , tule-ške tänna .Lang ei pidäde värtnäs ...
– Sašaine , kutak nece poimetiž tehta ?
Kaikuččennoks hän tuleb , abutab kaikuččele , muhuid laskeb , ozutab čomad vauktad hambhad .Sašaspäi mugoine ihastuz i ilo lähtleb .Ei huiktelde hän ičeze neiččen mahtoid .
Sid’ garmonj vändaškanzi .Neiččed i prihad keradasoiš kadrilihe .
Dolinovan Sergei tuli Sašannoks .A hän necen aigan kožal’ kädes ištui .
– Ka astkam minunke kargaidamha , neižne .
Nene sanad ei olgoi me’he Sašale .Hän verdui .
– Mitte minä sinei neižne olen ?
– A ken sinä oled ? Ha-ha-ha !Vaza-ik ?
Saša libui jaugoile , heiti kožlin i toukaiži Dolinovad rindhiže .Se – kuti snap – laval jo venub .
Hüppähti Dolinov i – Sašannoks .Ei ehtind kät-ki libutada , möst jo laval om .Necen kerdan lanksi mugoižen judunke .A Sergei nece oli mugoine torakukoi .Venub hän laval i sanub :
– Ka , prihač , nürk sinun vahv om ...
A Saša sen aigan kucub kargaidamha Boicovan N’uraižen .Hän om parahim neižne küläs , čomemb kaikid modol .Hän muga lendahti-ki jaugoile , konz Saša kucuškanzi .
Seižutihe hö kadrilihe i kargaidaškanziba .Da völ muga hüvin , ei sa sil’mid kärauta heišpäi .
Uksenno prihad pagižeba kesknezoi :
– Kac !Mahtab Sašoi ...
– Ka , ühtel kädel sordi Sergejan .
– A muga kacta , ka kärbhašt ei abidi .
– Mugoižiš tünišpäi , kac , a om mille opetas ...
– Ka mužik om Saša , mužik .
Vaikastui garmonj .Neiččed i prihad läksiba kodihe .A erased öks jäiba .Sid’ laval magadaškandeba-ki .Vaiše ol’ged paneba vähäižen .
A ukses , nägen , seižub Sašaine .Mod völ ruskneb karguspäi .Muhaidab , pipkutab .Prihoišpäi hän om minei kaikid enamb mel’he .Pähä tuleb : ”Ka hüvä oliži , ku minä-ki oližin mugoižen , kut Saša ...”.
Haikostelemoi .Tahtoin magata .Pagižen Jošale :
– Kuled-ik , Joša ?Necen kalan-se polhe ...ka unohta ...
Vaiše Joša om vaitti .Katoihe pövul , magadab .
Pit’k päiv
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
–
–
–
–
–