ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Markku Nieminen. Vienan patriarhi Jušši Huovinen šiirty tuonilmasih

Markku Nieminen

Vienan patriarhi Jušši Huovinen šiirty tuonilmasih

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Jušši Huovinen, vienalaisen runolaulun viimeni okša Šuomešša, šiirty tuonilmaisih oraškuun 12. päivänä. Hänellä oli 93 vuotta.

Jušši šynty 2. šulakuuta 1924 Šuomuššalmen Hietajärven vienalaiskyläššä monilapšiseh pereheh ta kulttuuri-istorijaltah merkittäväh šukuh.
Hänen Lapukašta kotosin ollut kantamuamoh Toarie Huovinen vaikutti Kalevalan rakenteheh laulamalla D. E. D. Europaeuksella laulun, kumpasen peruštehella Lönnrot yhisti kyyttöšelkä lappalaisen ta Joukahaisen šamakši henkilökši. Juššin ukko Ohvo ta varšinki šen veikko Miina oltih tunnettuja tietäjie.
Jušši iče ašteli šamoja polkuja kantavanhempieh kera. Häneštä kašvo Šuomen vienalaiskylien patriarhi ta viimeni šuullista tietä vienalaisešša elämänpiirissä tietohuiseh oppinut perintehentaitaja. Hänen poismänön ker katkesi še šuullisen perintehen ket’t’u, kumpani ulottuu šatojen, äšen tuhanšien vuosien tuakše šuurimpana šuavutukšenah Kalevala.
Jo pikkupoikana Jušši Huovinen kiinnoštu perinteheštä ta musiikista. Enšimmäisen kanteleheh hiän luati Työmieštupakkilouvašta luatimalla šen reunoih leikkaukšia puukolla ta virittämällä niih čikkoh šukkanauhoista kiskomieh kuminauhoja kieliksi. Myöhemmin hiän rakenti lukusie kantelehie.
Kantelehen (šamoin kuin ni muijenki šoittimien: viulun ta haitarin) šoittotaijon hiän opaštu ičekšeh. Kun šoittopelit tultih hänellä tutuiksi, hiän ei tyytyn šoittamah vain kuulomieh melodijoja, vain rupesi ičeki šäveltämäh. Ušeimpien kappalehien teemat hiän šai Vienan luonnošta.
Kulttuuri-istorijan kannalta Jušši Huovisen šuurin anti oli šuullisen perintehen taitamisešša. Runonlaulajana hiän oli vertua vailla. Hänen muistih oli tarttun luaja valikoima kantatuattojen runolauluja. Oša niistä on kuultavissa cd-levyllä, kumpasen Juminkeko on valmistan hänen keškiseštä repertuaristah.
Kun runolauluo ruvettih opaštamah Sibelius-Akatemijašša, hiän toi tietoh perintehisen runolaulutavan akatemisešti koulutetuilla kanšanmuusikoilla. Runolaulun tutkijilla hiän anto informatijuo perintehiseštä laulutavašta. Jušši halličči šen lisäkši hyvin äijän muutaki musiikkiperintyö: rekilauluja, piirilauluja, balladija ta äšen jatsie. Starinankertojana hiän oli verratoin.
Jušši oli käsiltäh nerokaš muasteri ta käsityöperintehen hyvä tietäjä. Talvišovan aikanahan Šuomen vienalaiskylät poltettih šuomelaisien šotilahien toimešta eikä uušie rakennukšie šuanun rakentua perintehisen tyylin mukasešti.
Jušši ei kuitenkana voinun hylätä omua rakennušperinnehtä. Vähitellen hiän koristeli oman taloh vienalaisittain. Kuivajärven časoun’ua rakentuas’s’a hiän piäsi toteuttamah perinnehrakentamisen taitojah.
Kuivajärvellä ta Hietajärvellä ei ole yhtänä rakennušta, kumpaista Jušši ei olis ollun noštamašša jällenrakentamisen aikah. Voit täyvellä oikeuvella šanuo, jotta Juššin panoš Šuomuššalmen vienalaiskylien kuin ainehelliseh šamoin ni henkiseh rakentamiseh on ollun korvuamatoin.
Nuorena miehenä 1950-luvulla Jušši oli innoštun perintehen keryämiseštä.
Kerran hiän oli leheštä luken, jotta Kanšanrunoušarhiiva pyytäy lähettämäh perinnehtietuo. Hiän heti rupesi ruatoh ta pakautti käytännöššä kaikkie Hietajärven taitajie ta šai heijän kauttah šamoin äijän šemmoista ainehistuo, mi oli peräsin rajantakasešta Vienaštaerityisešti Vuokinšalmen kylistä.
Hänen oma muamoh oli Niskajärven kyläštä lähtösin ta tältä hiän šai äijän tietuo esimerkiksi kuulusašta Hovatašta. Iče muamoki, Oksenie, oli šiltäh tarina. Hiän oli moršien, kumpani oli vaihtanvanhojen tapojen oikeuvellašulhaštah kešen häitä Juššin tuattoh, Iivanah.
Jušši ei tietenkänä šuattan kirjuttua muistih ta lähettyä arhiivah kaikkie, mitä oli kuullun, kuitenki keruutyö šai hänet iččeheh yhä enemmän kiintymäh perinteheh. Hiän imi šitä entistä enemmän iččeheh. Kun myöhemmät keryäjät löyvettih tuaš Šuomen vienalaiskylät, hiän alko jakua tietuoh ta taituoh heilä.
Jušši oli täyvellisešti omakšun oman kulttuurih. Ei ollun šemmoista elämänalua, kumpasešta hiän ei olis šuattan kertuo šyvällistä tietuo. Lauluvaraštot niise tunnuttih loppumattomilta.
Häneltä on iänittämällä pantu muistih kymmenie tuntija šemmoista perinnehainehistuo, kumpaista ei enyä olis mistänä muuvvalta löytyn. Hänellä ičelläh vienalaisuš kaikkine tapoineh oli kallehinta muajilmašša.