Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Viinareissulla
Viinareissulla
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Pyhänäpiänä Partisanin Kol’a
juoksi meilä ta ilmotti , jotta pappa voitti obligatijolla kymmenentuhatta .Vašta lehtie tarkašti .
– Mäne šie , ihmetteli Iivana , ta löi kirvehen pölkkyh , – ka vetelipä miehellä . Mie vain ajattelin , jotta kaikki nämä zaimat ontäyttä pöty .No , hyvähän še .
Kohta tuli iče talon isäntä Partisani ta ihmeissäh tovisti :
– Kačo šie , kerranpa onnistu .Muissatko , Iivana , kun šie otit kassiiralta nellä obligatijuo ta ojennit miula kakši , šanoit , muka täššä šiula kymmenentuhatta .
– Näin še oli , nakrahti tiätä .
– Näin , näin . Šiinä on šiunki ošua .
– Käytä vain hyväkšeš , vaštasi Iivana .
Kohta koko šuaren eläjät oltih Iivana-tiätän pihašša .
Partisani , pieni ta laihahkoini mieš , nyt oli pukilla .Jokahisella vašta tullehella hiän kerto , mitein Iivanan kera hyö juattih nämä obligatijot .Šiitä hänellä juolahti mieleh :
– Hoi , mušikat , antakkua rahua laihinah , nyt kenkitämmä pojat viinareissulla Svintsovoih .Kun šuan rahat , niin juan velat .
Mipä šiinä .Kohta Partisanin koprašša oli melkoni nippu rahua .
L’on’a , mie ta Partisanin Kol’a työntimä pikkuvenehen vesillä .Airot ta purjeh meilä tuotih valmehekši .Joku miehistä viskasi venehen kokkah telogreikan .Ei järvellä ollun kuuma äšen tämmösellä heinäkuun heltiellä .
Puolisen kilometrie šouvettuo šaima tuulen purjeheh .Konša mie ašettelin airoja venehen laitah , niin huomasin , jotta rannašta huiskutetah käsillä .
– Mitä še merkiččis ? kyšyin .
Partisanin Kol’a tiesi šelvittyä :
– Pappa karjuu , jotta ”davai , rutompah ”, mie ihan tänne šuahen kuulen .
Svintsovoin lesopunktissa oli pieni kauppa , missä kakši kertua netälissä oli leipyä , mitä lienöy ikävän näkösie purkkija ta pinottain votkakorija .Myöjä eli šamašša talošša .Hiän vähän aikua ihmetteli meitä oštajie , ta kun šai šelvyä mistä on kyšymyš , laški rahat ta anto meilä korillisen votkua .Loppurahoilla hiän anto lihapurkkija ta mitä lienöy vielä .
Jälelläh matalla purjeh piti laškie .Ulapalla oltih kovat uallot , vaštatuuli työnti keulah kuohupäitä ta koko tämä reissu ei enyä tunten leikiltä .
Airot ta huoparit panima käyntih .Joutuma kiertelömäh šalmija , eččimäh koššerantoja , ka lopukši meijän piti noušša ulapalla .Piti varuo kylkiualtoja , piti šoutua vaštah tuulta , šiitä äkkie muuttamah šuuntua .Olima läpimärät , Kol’a veti harteilla telogreikan ta heittämättä lippo auškarilla vettä veneheštä .
L’on’a varotti , jotta još veneh mänöy kumoh , niin pitäy piteliytyö šen laijašta : puuveneh ei uppuo .Kol’a lat’t’asi kaikki pullot šäkkih , šito šen nuoralla umpeh ta kiinitti pentturih .Kaiken varalta : još veneh männöy kumoh .
Mie šouvin täyttä voimua .Ei ollun aikua šekautuo Kol’an hommih , piti olla tarkkana , jotta airo ei lipšahtais .Venehtä piekši armottomašti .Tiesin vain šen , jotta joššain šelän takana , oikiella , on šuari ta kohta pitäy kiäntyä keula šinne päin .Šiinä tulou työtä , pitäy keštyä kylkiuallot .
– Nyt , varotti L’on’a , ta Loivasen uallon šeläštä myö kiäntymä šuareh päin . Heti šaima korvollisen vettä veneheh .Ei ollun aikua kehotella Kol’ua lippomah vettä , šen hiän ičeki hyvin tiesi .Meijän piti varuo valkiepäisie .Kun tulošša oli jyrkkä ualto , myö sekunnissa kiäntimä venehen šitä vaštah , šiitä tuaš pikkusen matkua šoutima kylkituulella .
Näin onnellisešti piäsimä šuareh , tuulen šuojah .Šieltä oli pari kilometrie kyläh .
– Vuotammako , vain lähemmä ?
Kol’a oli šitä mieltä , jotta pitäy vuottua kuni järvi tyyntyy .Laitamma tulet , ašetamma purjehen teltakši , ruokua meilä riittäy , otamma ryypyt …Mi meilä hätänä ?Kyläštä tullah šuurella nuottavenehellä , kun vain nähäh šavun šuarelta .
Kyllä tämä Kol’an ehotuš kut’kutti mieltä : mukava ois olla šuarella , istuo tulilla , šyyvvä lihakonservija ta ryypätä niin kun aikuhiset ainaški .Ka L’on’ua ta milma kiušasi še ajatuš , jotta meitä tullah pelaštamah .Olemmahan myö nyt šen verran merimiehie , jotta omin voimin piäšemmä perillä .Välillä honkien humina lauhtu ta myö piättimä , jotta nyt kannattau yrittyä luatie viimeni rynnäkkö .Ka kun vain venehen nenä pistäyty šuaren šuojašta ulapalla , uallot lyötih keulah entistä kovemmin .Yhtäkkie airon lapa törmäsi kiveh .
– Kivet , karjuin mie .
L’on’a arvasi , jotta olemma korolla ta jyrkäšti kiänti venehen šyvemmällä .Šiinä oli meilä hätä .Ualto löi venehen laitah , nošti šen ta venehen pohja lujašti šipasi kiveh .Još vesi ei olis kantan meitä yli kiveštä , ois käynyn ikäväšsti .
Vaikie on šanuo kuin pitkäh myö šoutima .Partisanin Kol’a painautu venehen pohjah , jotta ei purjehtie .
– Anna mie šouvan , maukahti hiän telogreikan alta , vaikka näki , jotta on mahotointa vaihtua šoutajat tämmösellä myrškyllä .
– En mie voi airoja heittyä .
– Onpa rahvašta rannašša , čuhahti L’on’a .
– Šuurta venehtä vesillä työnnetäh .
Kol’a kurkisti takin alta :
– Viinua vuotetah .
Mie en joutan piätäni kiäntämäh , šoutajan pitäy šelin kotih šoutua .Vielä pohja ei viiltän hiekkapohjua , kun veneh otettih laijoista kiini ta vejettih rantah melkein kylyn kynnykšillä .
Partisani otti veneheštä tyhjän viinakorin .
– Ka moločat , kun että oštan votkua !
– Myökö , ta emmä … kil’l’ahti Kol’a .
Rannašša hiän tuli rohkiekši , kohotteli piätäh niin kuin nuori kukko helttua .
Hiän avasi šäkin šitiet .
– Kori tänne ! ta rupesi pulloja purkamah .
Enšin miehet šeisottih iänettäh .
– Ka , moločat , kun oštija , vielä kerran ihaštu Partisani , – No , mitäpä miehet ?
Heti šen jälkeh , kun myö läksimä viinareissulla , šelvisi , jotta Partisani viärin kaččo lehtie .Obligatijon numero oli voittosa , ka šarjan numero oli toini ta voittuo oli vain kymppi .
Tämä huomattih vašta konša myö noštima purjehen .Ruvettih huiskuttamah , ka myö šen tolkuiččima omah tapah .
Miehet muheltih ta lopulta yksimielisešti piätettih :
– Elähän , Partisani , šure .Keryämmä myö nämä rahat , makšamma velat .Oli mitä tuošša .
Iivanan pirtissä oli kylän pitin stola , šinne isäntä i kučču kyläläiset .Stolalla kannettih šuolakalua , šientä , potakkua , kalittoja ta kentieš vielä mitä .
– Mihän täššä kekšie , jotta olis šyytä juhlie ? kyšy ken lienöy miehistä .– Obligatijo ei voittan , Merilaivašton päivän viinat jo on juotu , Lokakuun juhlih šuaten viinat vihistyy ...
Ideja tuli heti paikalla :
– Piekkä myö San’a Pesteikovin hiät !...
– Mi-tä ... ulvahti San’a , – kenen hiät ?
– Ka , šiun jo aikoja pitäy akottuo , kos’s’omma šiula moršiemen .
– Mi-tä ... Kenet ?San’an šuu jäi auki .
– Ka , etkö tiijä Sohjan . Šitähän šie šuattelit koko talven kinošta ta tanššiloista .
– Niin mitäš šiitä ... provošaičin ...ka ...
Riemu pirtissä nousi yli kattuo .Kymmenen linjan öljylamppu šeki huimeni luašša heilumah .
– Mie lähen kos’s’ojakši , ilmottautu Pekka Filippov , – kuule San’a , Santtupoika , šiinä on šemmoni emäntä , et kyllä likasissa pukšuloissa enyä kävele .
– Hei , miehet , houruattako työ ? šilmät pyörienä potkiutu San’a .
– Ka mitä šie peniyvyt ? Totta kai šiun on aika akottuo .
– Heittäkkyä helvettih , mie vašta viime šykyšynä armeijašta tulin ... Ka minne mie šen otan , heinälavoššako myö rupiemma elämäh , vain kylyššä ?
– Miula on puoli taluo tyhjänä , šuat tulla , a huomena alamma uutta pirttie , kačo mimmoni štaabeli puuta on rannašša .
– Ei , ei , mušikat . Mitä pahua mie olen teilä ruatan ?Još ei ole šyytä ryypätä , niin kekšikkyä mitänih muuta .Lähemmä vaikkapa nuotalla , kun vain meren rannašta tulou viesti .Niin otamma etukäteh ...
– Konša še tulou vielä , še meren kaloilta kučču . Vielä lehet koivuista ei ole tiputtu muaha , keštäy vähintäh kakši tai kolme netälie .
– Kolme ... tiesit špouvata ...šiijan šuomu on jo karčakka , kohta jo kutu alkau .
– Karčakka ... Mitä lienöy muuta šie kopeloit .
– Ka , hiät kun piemmä , niin šuat šieki kopeloija , miehet hörähettih nakramah .
Lopulta tuli šelväkši , jotta hiähommašta ei tule mitänä tolkkuo .Vaikka sakuskat oltih valmehet , a moršienta vielä ei šuatettu .
– Olkah nuotalla lähtijäiset .
Ken lienöy vielä yrittän panna vaštah :
– Tämä on liijan aikaista .Nuotalla lähtiessä šilmijä ei peššä eikä peršettä pyyhitä .Še šopis , još lähtö ois huomenekšella , a kakši netälie olla pešömättä , še on liijan pitkä aika .Ryypäkkä prosto näin vain , niin kun enneinki .
Kun piätettih ryypätä ilman šyytä , niin Iivana muisti meistä , šoutajista :
– Pitäy pojat ajua kylyh .Kačoš , tuommosella myrškyllä ta vaštatuulella šoutua tämmöni matka .Ta vielä paitasillah .Kylyštä tultuo ottakkah punššit ...
– Vot , mimmoset merimiehet meijän šuarella kašvetah .
– Kyllä ! tovisti Mehvo .
– Mieki pojilla šanoin , jotta šuattakkua lapšet šuarella , muitein linnan oloissa ei kašva kunnon merimiehie .
– Jo-o , merimieš on erimieš , joka mieš on šotamieš ...
Myö kolmen mänimä kylyh , kylpimä kylliksi , šiäštä huolimatta uima järveššä ta tulima pirttih .
Šielä juhla oli jumisomašša .Aleksi-ukko kerto , kuin hyvän ”vinčesterin ” hiän šai enklanttilaisilta kanšallisšotien aikana , ta nyt jäi vain viisi gil’sua .Ukko kerto karjalakši ta Mehvo venäjäkši vaštasi , jotta hänen vanhin poika , laivan kapitani , tuou niitä gil’soja .Kun kerran lupasi , niin tuou .Miät huomattih :
– Nu , s l’ogkim parom !ta heti löyvettih tila stolašša , ašetettih punššikupit ta ruokua .
– Nyt lähtekkä meilä , ilmotti Partisani .
– On meiläki tilua , väitti Mehvo .
– No johan oli šovittu , jotta juhlakulku šuarella on šuvešta pohjoseh , a šiitä uuši kierroš . Poltamma tupakat pihašša , muitein talon oprasat muštuu .
Miehien šuappuat läksi kolisomah , jo šinčissä viriteltih ken piippuo , ken papirossie .
Pihalla tuuli armottomašti .Ajattelin , jotta hyvä , kun emmä jiänyn šuarella purjehteltan šuojah .Vaikka ei šeki olis ollun hullumpua .
Anni-täti ta tyttäret Liida ta L’ol’a ruvettih korjuamah stolalta .Meijän eteh šiirrettih ruokua ta myö jatkoma šamua vauhtie .
Viinareissulla
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–
–
–
–
–