Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Pekka Mittojev.
Käsistäh – muasteri, henkeltäh – runoilija
Источник:
Oma mua. № 21, 2017, с. 5
Pekka Mittojev
Käsistäh – muasteri, henkeltäh – runoilija
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Andrei Rezničenko on šyntyn Karjalan pohjosešša, Kalevalan piirissä. Ka hänen elämäššä šattu niin, jotta kymmenen vuotta takaperin hiän šiirty elämäh Petroskoih ta jälešti muutti Ladvan kyläh.
Andrei on luova ihmini. Hiän kirjuttau runoja ta musiikkie, šoittau kitarua ta iče esittäy laulujah. Andrein naini Marija ta tyttäret Ilona ta Varvara kannatetah häntä kaikissa alottehissa.
Kuitenki Andrein elämän piäharraššukšena on veiččien luatimini. Täššä työššä hiän on taitaja muasteri, šamanvertasie harvah šuau tavata meijän tašavallašša, a još paissa puukkojen luatimisešta vienankarjalaisen perintehen mukah, niin voin šanuo ihan rohkiešti, jotta Andrei on ainut šemmoni muasteri.
Veiččimuasterin pitäy olla tietäjä monešša asiešša
Tämän muasterin joka veičči on lopullini taitehteoš. Šarjatuotanto ei ole hänen työtapa. Andrei on šitä mieltä, jotta joka veičellä on oma ainutluatuisuš ta šielu. Pieneštä šuahen Andrei on opaštun ruatamah metallin ta muijen materialien kera ta ajan mittah häneštä kašvo ammattitaitoni muasteri, a lapšušharraššukšešta tuli aivan oikie taiteh.
Enšimmäisen veiččeh Andrei luati viilašta kun hänellä oli 12 vuotta. Ta šiitähän še alko. Mitä enemmän hiän hivo omie taitojah, šitä šelvemmin ymmärti, jotta taitajien käsien lisäkši muasterilla pitäy olla hyvät ruatolaittehet ammatilliset šepän, tehnologin, fiisikon ta hiimikon tiijot. Vet tavallisen veičenterän luatimini on monimutkani tehnologini prosessi, kumpasen aikana veičenterän eri ošie eri tavalla tavotah, hivotah ta terotetah, šekä eri tavalla kuumennetah ta poltetah.
Tovellisen veiččimuasterin pitäy oikein hyvin tietyä metallien ominaisuot ta niijen lämpömuokkuamisšiännöt šekä mimmosie teräšrautoja käytetäh eri veiččien luatimisešša. Šamoin veiččimuasterilla pitäy olla hyvie tietoja puu-, tuohi-, nahkata muovi -ominaisukšista, mitein niitä muokatah, petsatah ta lakatah, mitein luajitah veiččien varšija.
Jokahini Andrein luatima veičči on yksikkötavarua, ta huotranki hiän luatiu juuri šen veičen mukah.
Veiččimuasterin pitäy hyvin tietyä kanšanperintehieki. Joka kanšalla on omat perintehelliset veičenterät ta niijen luatimistavat, mit on muovoššuttu vuosišatojen aikoina. Ta oikien ammattimiehen on pakko piteliytyö näitä šiäntöjä.
Mielehini työ ta armaš pereh lähellä
Andrei kerto, jotta viimeset kolme vuotta hiän on luatin veiččijä ammatillisešti. Šitä varoin hänellä on olomašša kaikki: oma paja, verštahat, laittehet, kirjat šekä äijän kollegoja, kumpasien kera hiän pitäy yhteyttä Internetin kautti. Andrei aina ottau ošua veiččimuasterien kilpailuih ta piäšöy voittošijoilla. Viime vuotena eryähäššä kilpailušša hänellä annettih Perintehien šäilyttäjä -palkinto, juuri hänen luatimista karjalaisista ta skandinavilaisista veiččilöistä.
Elämäššä Andrei on ylen vuatimatoin ihmini. Hiän on oikein hyvä perehmieš, kumpani ylen šuvaiččou omua naistah ta tyttärijäh. Niin kuin ni monet Andrein muanmiehet luonnoltah hiän on rauhallini, kiirehitöin, ajattelija ta vähäpakinaini. Vain lauluissah hiän purkuau omua pohjoisšieluo, a hänen luatimissa veiččilöissä näkyy korkietašosen muasterin käsiala.
Perinnehtä šäilyttäen
Vienankarjalaisien perinteheššä veičči ei ollun yksistäh arkipäiväsenä vehkehenä. Veičči oli työ- ta puoluššušvehkehenä. Šitä käytettih kuin miehet niin ni naiset. Veičen mukah oli voinun šuaha äijän tietuo, ei yksistäh šiitä, ken oli šen luatin, a vieläi iče omistajašta, onko hiän varakaš, vai ei, mimmoista työtä hiän ruatau ta äšen mimmoni hiän on luonnoltah.
Vielä yksi mukava šeikka: karjalaiset ei pietty puukkuo ieššä vašemella puolella, niin kun oli tapana esimerkiksi šuomelaisilla, a piettih šitä oikiella puolella šelän takuana. Šillä on oma šelityš, mi on tullun istorijan hämäräštä, vet karjalaiset monie vuosišatoja oli šojittu ruoččilaisien kera. Vašemelta puolelta karjalaisilla tavallah näkyvissä oli miekka, lisäaše-puukko pantih vihollisen šilmistä peittoh, šelän tuakše.
”Kavotit puukon – kavotit elämän” – šanottih ennein vanhah karjalaiset ta koroššettih šillä, jotta puukko on elintärkie vešša elämän eri tiloissa. Mie voin ihan varmašti šanuo, jotta Andrei on juuri še muasteri, kumpani on šuanun elpymäh vanhan jo šammumašša olijan vienankarjalaisen puukko-perintehen ta on šuanun kehittyä taituoh aivan tavattomalla tašolla.
Andrei vielä ei ole ajatellun šitä, mitein ta kellä hiän rupieu šiirtämäh omie taitojah. Ka mie olen varma, jotta jokahisella muasterilla ajan mittah kerttyy niin pohatta ammattikokemuš ta hiän rupieu tuntomah tarvehta šiirtyä še nuoremmilla. Tämmöni aika varmašti tulou konšanih meijänki muasterilla.